Kirjoittanut
Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen saarnasi kirkolliskokouksen avajaismessussa Marian kirkossa 8.11.2021. Hän käsitteli saarnassa verotuksen kautta, miten elää kristittynä tämän ajan yhteiskunnassa.
”Verot ovat aina kiinnostaneet ja kiihottaneet ihmisiä. Niin oli myös Jeesuksen aikana. Evankelista Matteus oli ammatiltaan veronkantaja (publikaani). Kenties ammattinsa vuoksi hän oli kiinnostunut temppeliverosta, sillä ainoastaan Matteuksen evankeliumissa on kerrottu siitä.”
Piispa Häkkinen toteaa, että Matteuksen evankeliumikatkelman keskukseen nousee kysymys, kenen pitää maksaa veroa.
”Siis kenelle veroa pitäisi maksaa ja onko veron maksaminen ylipäätään oikein? Äkkiseltään kysymykset tuntuvat perin maallisilta asioilta. Helposti mieleen nousee ajatus siitä, miksi Raamatussa ylipäätään kirjoitetaan tällaisesta.
Tämä kysymys vie meidät kuitenkin kristittynä olemisen perusteiden äärelle. Miten elän kristittynä tämän ajan yhteiskunnassa?”
Piispa Häkkinen toteaa, että jokainen ihminen elää oman aikansa yhteiskunnassa. ”Kristityn kutsumus on rakentaa yhteiskuntaa ja elää sen vastuullisena kansalaisena. Jeesus itse asiassa vastaa Matteuksen evankeliumin myöhemmässä kohdassa kuullun evankeliumikatkelman nostamiin kysymyksiin, kenen pitäisi maksaa veroa ja onko veron maksaminen oikein: ”Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on.”
”Kristittyinä saamme ja meidän tulee toimia tämän maailman parhaaksi. Tämä tapahtuu niissä kutsumuksissa, jotka Jumala on meille antanut. Meidän yhteiskunnassamme se tarkoittaa yhteisten asioiden hoitamista ja esivallan hyväksi toimimista, siis ”antamista keisarille, mikä keisarin on”. Verojenkin kautta huolehdimme toinen toisestamme ja hoidamme yhteisiä tehtäviä.”
Piispa Häkkinen sanoo, että usko synnyttää halun palvella lähimmäistä ja olla kuuliainen esivallalle. ”Paavali opettaa Rooman seurakuntaa, että ”jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen, eikä vain rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta” (Room. 13:5). Tosin kristityn kuuliaisuus ei ole sokeaa: ”Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä” (Apt. 5:29). Tämä aika ja tämä maailma eivät ole ainoa todellisuus. On myös Jumalan aika ja Jumalan valtakunta. Nämä kaksi todellisuutta ovat kietoutuneet toisiinsa.”
”Tärkeintä on antaa ”Jumalalle se, mikä on Jumalan”. Se merkitsee kuuliaisuutta Jumalalle ja hänen tahdolleen. Tarvitsemme Jumalan sanan osoittamia suuntaviittoja. Tarvitsemme uskon synnyttämää hengellistä viisautta ja Jumalan johdatusta. Tarvitsemme rukousta ja Pyhän Hengen läsnäoloa. Sen vuoksi kirkolliskokous alkaa aina jumalanpalveluksella.”
