Yhteensä 11 Espoon hiippakuntavaltuuston ja kirkolliskokouksen jäsentä kysyvät, ”millä valtuudella piispa sanoutuuu irti Raamatun sanasta ja kirkkomme virallisesta avioliittokäsityksestä”.
Seurakuntalainen julkaisee Espoon hiippakuntavaltuuston ja kirkolliskokouksen jäsenten vastineen kokonaisuudessaan.
Piispa Hintikan puheen johdosta
Piispan tehtävänä on vaalia kirkon ykseyttä ja edistää kirkon tehtävän toteutumista hiippakunnassa; valvoa, että kirkon tehtävään kuuluvia toimia hoidetaan seurakunnissa uskollisesti kirkon tunnustuksen, kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen sekä niihin perustuvien määräysten ja ohjeiden mukaan. (KJ 18)
Piispa Kaisamari Hintikka piti Kirkolliskokouksen täysistunnossa 14.8.2020 puheenvuoron, joka on aiheuttanut Espoon hiippakunnassa ja laajemminkin vakavaa huolta.
Piispa puhui kirkon ykseyden vaalimisesta. Tarkoittaako se piispan mukaan Raamatun selkeästi esittämän avioliittonäkemyksen laajentamista sekä Raamatun ihmisen seksuaalisuuteen liittyvistä linjauksista irtautumista?
On vakavasti kysyttävä, millä valtuudella piispa sanoutuu irti Raamatun sanasta ja kirkkomme virallisesta avioliittokäsityksestä ja vaatii muitakin toimimaan näiden vastaisesti.
Kirkolliskokous torjui vuonna 2018 avioliittokäsityksen laajentamisesityksen. Nyt Hintikka perustelee laajentamista ”jatkuvalla luomisella” ja tieteen kehityksellä, joiden ansiosta ymmärrämme ihmisen seksuaalista kehitystä paremmin kuin Raamatun kirjoittajat. Mitä sellaista uutta tiede on meille avannut, että se vaikuttaisi Jumalan tahdon muuttumisen tässä kysymyksessä? Syntiinlankeemuksen todellisuus unohtuu, vaikka se koskee myös meidän kaikkien seksuaalisuutta ja sen harjoittamista.
”Kaikki se mikä kyseenalaistaa Jumalan kuvan toisessa ihmisessä tai asettaa sen toteuttamiselle tai toteutumiselle ehtoja, kyseenalaistaa Jumalan luomistyön,” piispa totesi puheessaan. Ajatus on kestämätön. Jokainen ihminen on Jumalan luomana yhtä arvokas erilaisista ominaisuuksistaan riippumatta. Kuitenkin jokainen Raamatun käsky määrittää osaltaan rajaa, jonka sisällä ihminen luomislahjaansa voi toteuttaa.
Piispan puheenvuoron jälkeen on kysyttävä, mitä voi yleensä opettaa enää synnistä. Luterilainen kirkko on kristikunnan valtaenemmistön mukaisesti aina ajatellut, että Jumalan kymmenen käskyä ja Raamatun eettinen opetus on tarkoitettu ihmisen suojaksi. Piispa Hintikan lausuma siitä, millaiselle opetukselle Espoon hiippakunnassa ei ole tilaa, pakottaa meidät kysymään näkemykselle perusteita ja jatkamaan keskustelua aiheesta.
Toisen ihmisen persoonaa tulee aina kunnioittaa, mutta asioista tulee voida keskustella avoimesti. Hiljentäminen tai asioiden ajaminen pakkokeinoin ei ole kristillisen kirkon arvon mukaista. On muistettava, että seurakunta on velvoitettu arvioimaan saamaansa opetusta ja pitämään kaikki oikea ja hyvä, mutta hylkäämään väärä. Uskon, opin ja elämän mittarina luterilaisessa kirkossa on aina Jumalan sana. (KL 1, KJ 1)
Espoon hiippakuntavaltuuston ja kirkolliskokouksen jäsenet
Lea Ahonen
Tuomo Hyvärinen
Jouni Hörkkö
Hannele Karppinen
Johanna Lumijärvi
Kirsi Nummi
Jaakko Rahja
Juha-Pekka Rissanen
Heikki Sorvari
Saila Sutinen
Juha Vähäsarja
