Kirjoittanut
Helsingin piispa Irja Askola sanoo, ettei hän ole ajamassa homo- ja lesboparien siunauskaavaa evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Jos siitä tulee kaava toimitusten kirjaan, siunaamisesta tulee virkatehtävä papille. Olisi järkyttävää sekä papille että siunattavalle parille, jos työvuorossa on pappi, joka ei voi hyväksyä siunausta, Askola perustelee.
Irja Askola profiluitui piispanvaalissa ehdokkaana, joka puolustaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia kirkossa. Nyt hän korostaa pehmeitä keinoja homo- ja lesboparien toiveiden toteuttamiseksi.
– Kirkolta menisi valtavasti aikaa ja energiaa vihkikaava-asian käsittelyyn. Se jumiutuisi taas puolesta-vastaan -keskusteluksi. Jos siitä [samaa sukupuolta olevien parien siunaamisesta] tulee kaava toimitusten kirjaan, toimituksesta tulee papille virkatehtävä.
Askola ei kannata mallia, jossa pappi pakotetaan virkatehtävään kutsumuksensa tai raamattukäsityksensä vastaisesti.
– Olisi parempi, että seurakunnassa olisi tieto, keiden pappien luo samaa sukupuolta oleva pari voidaan ohjata, jos he tulevat seurakuntaan kysymään parisuhteelleen siunausta, eli ketään ei siihen pakotettaisi. Näin vältyttäisiin kantelukierteiltä, jotka hiertävät kirkkoa ja tuovat paljon haavoja molemmille osapuolille. Tämä olisi keskitien ratkaisu tässä vaiheessa, Askola järkeilee.
Naispappeuden vastustaja kelpaa jäseneksi, muttei alttarille
On myös pappeja, jotka eivät hakua kutsumuksensa takia jakaa naispappien kanssa ehtoollista. Jättäisikö syyskuun alussa Helsingin piispanvirassa aloittanut Askola myös heille tilaa kirkossa?
– Kirkon jäsenyydestä en ketään erota. Kirkossa täytyy kunnioittaa erilaisia vakaumuksia – se on arvo sinänsä, ei tässä lähdetä heittelemään ihmisiä ulos, se ei kuulu armolliseen kirkkoon.
Askolan linjauksissa naispapin kanssa alttaritehtävistä kieltäytyvä ei kuitenkaan voi toimia seurakuntapappina kuin korkeintaan yhden papin seurakunnissa. Tilaa on käytännössä vain pienissä maaseutuseurakunnissa ja herätysliikejärjestöissä.
– Kun kirkko on hyväksynyt papin viran molemmille sukupuolille, niin pappi tietää seurakuntaan töihin tullessaan, että virassa on myös nainen tai naisia. Työvuorolistoja ei voi järjestellä, koska se aiheuttaa syrjintäolettamuksen. Papin täytyy olla tietoinen siitä, missä työpaikassa hän on, mutta toki kirkon jäseninä naispappeuden vastustajilla on silti tilaa.
Julkisuudessa on esitetty vaatimuksia, että naispappeutta vastustavat järjestöt tulisi työntää kirkon ulkopuolelle. Piispana Askola asettaa sanansa maltillisemmin.
– Toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa, meillä on perinteisesti lähdetty siitä, että erilaisten herätysliikkeiden olemassaolo on kirkolle rikkaus. Meillä on opittu elämään moniäänisessä kirkossa. Minua hiukan ihmetyttää se, että puhutaan, kuinka kirkosta on tullut riitaisa – ovathan esimerkiksi evankeliset ja körtit tapelleet täällä jo menneinä vuosisatoina. Niihin riitoihin verrattuna meillä on nyt ihan siistiä meininkiä.
Kirkon yhtenäisyyttä virkansa puolesta kaitseva piispa muistuttaa, että jo alkukirkossa kiisteltiin, mikä on saastaista ja mikä ei.
”Kirkosta erottaminen rankka juttu”
Askolan myöntää, että rajojakin evankelis-luterilaisessa kirkossa koetellaan.
– Luther-säätiö on alkanut tehdä kirkko-opillisesti ajatellen itse sellaisia askeleita, että se antaa viestin, että he ovat oma kirkko. Itse olen kuitenkin aika arka ajamaan itse ihmisiä pois kirkosta.
– Yhteiset pelisäännöt ovat tärkeitä, kun toimitaan evankelis-luterilaisten seurakuntien piirissä. Ihmisten ajaminen pois kirkosta on kuitenkin rankka juttu, jos halutaan edustaa evankeliumia ja armollista Jumalaa, koska se sisältää kysymyksen, keitä kaikkia täältä sitten oikein pitäisikään ajaa pois.
Piispa Irja Askola Radio Dein päätoimittaja Kirsi Rostamon haastateltavana Viikon vieras -ohjelmassa tällä viikolla joka arkipäivä kello 15.20. Uusinta tiistaina 14.9. klo 21.35.
