Kirjoittanut
Oman uskonnon opettaminen kouluaineena kuumentaa tunteita. Helsingin piispa Teemu Laajasalo ja Vapaa Ajattelija -lehden päätoimittaja Esa Ylikoski haastavat toistensa näkemykset Veritas Forumissa 12. lokakuuta.
Uskontojen roolista koulussa käydään kuumaa julkista keskustelua. Tämä on saanut rehtorit ja opettajat varomaan koko aihetta. Joissakin kouluissa kaikki sisällöt, joissa voi haistaa uskonnollista alkuperää, häivytetään.
Positiivista uskonnonvapautta korostavat ovat huomauttaneet, että uskontojen piilottaminen ei toteuta oppilaiden oikeutta omaan katsomukseen. Perusopetuksen ja lukiokoulutuksen opetussuunnitelmat ohjaavat näkemään eri uskonnot ja katsomukset rikkautena.
Vapaa-ajattelijat puolestaan katsovat, että evankelisluterilaisella kirkolla on yhteiskunnan muihin katsomusyhteisöihin verrattuna resurssien ja yhteistyömahdollisuuksien ylivalta. Vapaa Ajattelija -lehden päätoimittajan, FM Esa Ylikosken mukaan tämä vaarantaa uskontojen ja muiden katsomusten yhdenvertaisen aseman koulussa, vaikka kaikille katsomuksille annettaisiin näennäisesti tilaa. Ylikoski on opetushallituksen katsomusaineiden kehittämisryhmän jäsen. Hän on työskennellyt myös HUMAKin tutkimus ja kehittämispäällikkönä.
Katsomusten opettamisessa varsinkin pienille lapsille on riski neutraaliusharhaan.
Helsingin piispa, kasvatustieteen tohtori Teemu Laajasalon mielestä katsomusten opettamisessa varsinkin pienille lapsille on riski neutraaliusharhaan. Hänestä on reilua, että opetuksen ja opettajan viitekehys sanotaan selkeästi ääneen.
– Monikulttuurisessa maailmassa oman uskonnon ja oman taustan ymmärtäminen on yhä tärkeämpää, jotta voisi ymmärtää ja kunnioittaa toisia. Siihen uskonnon opetus antaa loistavat välineet, Laajasalo toteaa.
Hänen mukaansa oman uskonnon opetus on myös loistavaa vähemmistöpolitiikkaa. Se takaa pienille uskonnoille ja vähemmistöille laadukkaan oman uskonnon opetuksen.
Vapaa-ajattelijain liitto haluaa, että uskontoihin liittyvä kasvatus hoidetaan kodeissa ja yhteisöissä, ei julkisissa laitoksissa. Esa Ylikosken mukaan uskonnoista ja katsomuksista voitaisiin opettaa useissa eri aineissa, kuten ympäristö- ja kulttuurioppi, historia ja yhteiskuntaoppi, taideaineet, etiikka ja filosofia. Nykyisin uskonto saa hänen mielestään liikaa huomiota opetuksessa ja kirkollisissa tilaisuuksissa.
– Yhtä katsomusainetta ensimmäiseltä viimeiselle luokalle ei tarvita, Ylikoski sanoo.
Foorumissa kysytään, miten yhteisen katsomusaineen tasapuolisuus varmistettaisiin ja onko olemassa neutraalia katsomusopetusta. Jumalat luokkahuoneessa -keskustelun moderoi kasvatustieteen tutkijatohtori Raili Keränen-Pantsu Itä-Suomen yliopistosta. Hän toteaa, että vahvoja tunteita ja mielipiteitä herättäviä teemoja saatetaan vältellä, jottei syntyisi suurempia konflikteja. Monesti nämä aihepiirit ovat kuitenkin juuri niitä, joista lapset ja nuoret haluaisivat keskustella. Koulu voi tarjota tähän turvallisen ympäristön asiantuntevan aikuisen johdolla.
– Tutkittu tieto tukee keskustelua vaikeista aiheista. Tiedon avulla aihetta voidaan käsitellä turvallisesti, koska kenenkään ei ole pakko jakaa omia kokemuksiaan, Keränen-Pantsu sanoo.
