Kirjoittanut
Jolkkosen mielestä eutanasiaa ei tulisi laillistaa nyt eikä tulevaisuudessa, sillä ihmisellä on jakamaton ihmisarvo. Hyvällä saattohoidolla voidaan vastata kuolevien ihmisten tarpeisiin.
”Selvä enemmistö suomalaisista kannattaa eutanasiaa. Ymmärrän niiden takana olevia toiveita”, Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen kertoo Seurakuntalaiselle sähköpostitse.
”On aivan ymmärrettävää pelätä sietämätöntä kipua. Tästä huolimatta eutanasiaa ei pitäisi laillistaa Suomessa, ei nyt eikä tulevaisuudessa”, hän jatkaa.
”Kansainväliset esimerkit osoittavat, että eutanasialla ryhdytään hoitamaan ennen pitkää myös masennuksen, alkoholismin ja yksinäisyyden kaltaisia ongelmia – liittyyhän niihinkin kipua, joka voi tuntua ’sietämättömältä’.”
Ateistikin voi vastustaa eutanasiaa
Jolkkosen mukaan eutanasiaa puolustetaan usein vetoamalla ihmisarvoon: jokaisella on oikeus kuolla arvokkaasti eli ilman sietämättömiä kipuja tai hallinnan tunteen menetystä.
”Tässä on tietty pointti. Siitä huolimatta eutanasian laillistaminen asettaa kyseenalaiseksi nimenomaan ’jakamattoman’ ihmisarvon. Jos eutanasialla ryhdytään hoitamaan mielenterveysongelmia, yksinäisyyttä, vammaisuutta ja lopulta kansantaloutta, silloin ihmisarvo nimenomaan ei ole enää jakamaton”, Jolkkonen kirjoittaa.
Entä voiko eutanasian tai avustetun itsemurhan sallivan lainsäädännön laajenemista yhä useampiin länsimaihin pitää merkkinä kristillisen uskon vaikutuksen heikkenemisestä?
”Vaikka asiassa voi olla jotakin perää, en mielelläni sanoisi näin, koska silloin eutanasiasta voi tulla osa kulttuurisotaa: kristinusko vastaan sekularismi. Eutanasiaa voi ja pitää vastustaa arkijärkeen ja yleisinhimillisiin perusteluihin vedoten. Ateistikin voi vastustaa eutanasiaa. Uskonnollisia argumentteja ei välttämättä tarvita.”
”Toisaalta kristillinen usko voi tuoda lisäperustelun. Se puhuttelee erityisesti uskovia. Mutta koska se puhuttelee vain uskovia ja triggeröi niin sanottuja uskontoallergikkoja, on mielestäni strategisesti parempi vedota luonnolliseen moraalilakiin. Arkijärki riittää tässä asiassa”, Jolkkonen selventää.
Kalteva pinta toteutunut monissa maissa
Eutanasian vastustajat ovat usein käyttäneet perustelunaan niin sanottua kaltevan pinnan argumenttia. Sillä tarkoitetaan sitä, että eutanasian tai avustetun itsemurhan laillistaminen esimerkiksi kuolemansairaille johtaa ennen pitkää siihen, että toimenpiteeseen ovat oikeutettuja yhä useammat ihmisryhmät kuten vaikkapa kroonisesti tai psyykkisesti sairaat.
”Kaltevan pinnan argumentti epäonnistuu aika usein, koska se voi kuulostaa perusteettomalta pelottelulta. Tässä asiassa kalteva pinta on kuitenkin toteutunut pelottavan täsmällisesti esimerkiksi eutanasian hyväksyneissä Benelux-maissa. Siellä eutanasia hyväksyttiin tiukin ehdoin, mutta vähitellen ehdot ovat väljentyneet”, Jolkkonen kirjoittaa.
Hollannissa myönnettiin vuonna 2010 masennuksen takia kaksi eutanasiaa, vuonna 2015 luku oli jo 56.
”Nyt eutanasialla ’hoidetaan’ jo masennusta, dementiaa ja alkoholismia. Kuolettavan piikin sai esimerkiksi 20-vuotias nainen, joka kärsi seksuaalisen hyväksikäytön aiheuttamista traumoista. Myrkkypiikillä ’autettiin’ 40-vuotiasta miesalkoholistia – kuinkahan monta sellaista on Suomessa jonossa? Myrkkypiikillä surmattiin vanhus, joka ei ollut kuolemansairas, vaan kärsi yksinäisyydestä ja elämän tarkoituksettomuudesta.”
”Nämä eivät ole kuvittelua vaan tarkasti dokumentoituja tapauksia. Hollannissa myönnettiin vuonna 2010 masennuksen takia kaksi eutanasiaa, vuonna 2015 luku oli jo 56. Trendi on aivan selvä. Kalteva pinta toteutuu. Ja se toteutuu ennen kaikkea siksi, että ’sietämättömän kivun’ määritelmä on niin subjektiivinen”, Jolkkonen selittää.
”Kun se yhdistetään harhaisen ylioptimistiseen käsitykseen vapaasta tahdosta, eutanasia voidaan laajentaa ’hoitomuodoksi’ melkein mihin vain.”
Muutos ei välttämättä tapahdu hetkessä vaan vähitellen kuten esimerkiksi Benelux-maiden ja Kanadan esimerkit osoittavat.
Termeillä kikkailun ei pidä antaa hämätä
Jotkut ovat halunneet alkaa puhumaan mieluummin ”avustetusta kuolemisesta” kuin ”avustetusta itsemurhasta” sen negatiivisen leiman vuoksi. Muuttaisiko avustetun itsemurhan salliminen suhtautumista itsemurhiin?
”Ei kannata antaa retoriikan hämätä. Sodassa tapettua sanotaan ’kaatuneeksi’, uusien alueiden valloittamista hyökkäyssodalla ’vapauttamiseksi’ ja hävittäjien pommeja ’hyötykuormaksi’. Eutanasia ei ehkä ole murhaamista tai tappamista, mutta raaka tosiasia on kuitenkin se, että siinä lääkäri surmaa ihmisen. Ei termien häivyttäminen tätä muuta”, Jolkkonen selittää.
”Hieman sama ongelma olisi siinä, että avustetun itsemurhan sijasta puhuttaisiin passiivimuodossa ’kuolemisesta’. Oikeudellisesti eutanasialla ja avustetulla itsemurhalla on kyllä se ero, että jälkimmäistä ei ole kriminalisoitu.”
Eutanasian laillistaminen luo painetta sen ottamiselle
Oregonin osavaltiossa Yhdysvalloissa avustettu itsemurha on ollut laillista vuodesta 1997. Vuonna 2022 kerätyn aineiston perusteella syiksi avustetun itsemurhan pyytämiselle oli annettu seuraavia asioita:
Alentunut kyky osallistua elämän nautinnolliseksi tekeviin aktiviteetteihin 89%
Autonomian menettäminen 86%
Arvokkuuden menettämien 62%
On taakaksi perheelle 46%
Kontrollin menettäminen kehon toiminnoissa 45%
Kivun pelko 31%
Sairauden hoitoon liittyvät taloudelliset kysymykset 6%
Jolkkosen mielestä vastaukset ovat odotusten mukaisia ja hän arvelee niiden olevan samansuuntaisia kaikkialla länsimaissa.
”Ihmisten odotuksia ei oikein voi moittia. Mutta tärkeää olisi vahvistaa sitä, että sinä olet arvokas ja pyhä – myös silloin kun olet sairas ja kärsivä. Avun pyytämisessä ja vastaanottamisessa ei ole mitään hävettävää.”
Oregonin tilastojen mukaan 46 prosentissa tapauksista syyksi avustettuun itsemurhaan päätymiselle oli ilmoitettu kokemus siitä, että on taakaksi omalle perheelleen.
”Ihmisinä tahtomme on sosiaalisesti ohjautuva. Eli ympäristömme vaikuttaa tahtoomme voimakkaasti, paljon voimakkaammin kuin haluamme myöntää”, Jolkkonen arvioi.
”Siksi on selvää, että eutanasian hyväksyminen loisi painetta pyytää surmapiikkiä ratkaisuna muiden, esimerkiksi omaisten, perheen tai yhteiskunnan taakkoihin. Eutanasia lisäisi paljon turvattomuutta.”
Hyvä saattohoito poistaa eutanasian tarpeen
Jolkkosen mielestä pelkkä eutanasian vastustaminen ei riitä, vaan sen taustalla oleviin huoliin olisi vastattava toisella tavalla. Jolkkonen näkee ratkaisuna saattohoidon kehittämisen. Hän pitää sitä tehokkaana, toimivana ja arvokkaana vaihtoehtona.
”Saattohoidon kehittämisellä voidaan vastata eutanasiatoiveiden taustalla oleviin huoliin. Tätä mieltä ovat myös palliatiivisen hoidon ja saattohoidon lääkärit. Heistä selvä enemmistö vastustaa eutanasiaa. Myös lääkäriliitto uusi äskettäin kielteisen kantansa eutanasiaan.”
”Kun saattohoito toimii, eutanasiaa ei tarvita. Mutta saattohoidon kehittäminen on vaivalloisempaa ja kalliimpaa, eutanasia tulee halvemmaksi. Siksi eutanasian laillistaminen tulisi luultavasti heikentämään painetta saattohoidon kehittämiseen.”
Jolkkosen mielestä saattohoidossa olisi paljon parantamisen varaa alkaen lääkäreiden saamasta koulutuksesta. Myös kotisairaanhoitoon panostaminen olisi erittäin tärkeää, sillä monet haluavat kuolla kotona.
”Oireenmukaisen hoidon ja saattohoidon potilaspaikkoja on vielä liian vähän ja ne keskittyvät vain tiettyihin kaupunkeihin. Tukihenkilöitä pitäisi saada lisää seurakuntien ja kansalaisjärjestöjen kanssa, jotta asia ei olisi yksin hoitohenkilökunnan harteilla.”
Jolkkonen on ollut itse mukana kehittämässä saattohoitoa Kuopiossa.
”Lähetin saattohoidon kehittämisestä kohteliaan kirjeen Kuopion kaupungin johdolle. Silloinen kaupunginhallituksen puheenjohtajan Pekka Kantanen tarttui siihen. Meillä molemmilla on kokemusta omaisen saattohoidosta. Asiat kehittyivät siten, että saattohoidon tukiyksikölle osoitettiin uudet, laajemmat tilat perustamalla niin sanottu Lehtola-koti. Kehitettävää Kuopiossa ja Itä-Suomessa riittää silti yhä.”
