Kirjoittanut
Turun piispa Kaarlo Kalliala muistutti diakoniapäivien avauspuheenvuorossaan, että kirkon diakoniassa katse pitäisi suunnata vanhuksiin.
Diakonian päivitettyä kutsumusta tarvitaan nyt siellä, missä pyritään ratkaisemaan suurta yhteiskunnallista rakenteellista ongelmaa. Kun hyvinvoivaa yhteiskuntaa ei enää yritetä eikä pystytä rakentamaan verovaroin ammattilaispalveluilla, kansalaisilta tarvitaan lähimmäisenrakkauteen ja auttamishaluun perustuvaa huolenpitoa ja vastuunkantoa.
Vanheneminen Suomessa merkitsee uhanalaisuutta ja altistaa turvattomuuden kokemukselle, Turun arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala totesi Kirkon diakonian päivien avauspuheessa 22.9.2016 Turussa.
Vanhuspalveluista aiotaan säästää ensi vuosikymmenellä lähes miljardi euroa vuodessa.
”Vanhuspalvelut eivät tule riittämään kaikille. Minkä laatuista hyvinvointia tai huolenpitoa tällä tavoin saadaan aikaan? Mitä oikeasti on se kotihoiva, joka säästötaulukossakin on pantu lainausmerkkeihin?” piispa Kalliala kysyy.
Diakonian tehtävä on organisoida välittämistä
Diakonian ensisijainen käyttötarve ei tulevaisuudessa ole enää suorassa auttamisessa, vaan välittämisen organisoinnissa. Tämä tarkoittaa kansalaisaktiivisuuden, vapaaehtoistoiminnan ja seurakuntalaisvastuun yhteistyötä julkisen ja yksityisen palvelutuotannon kanssa.
Tilanteeseen voidaan vaikuttaa vain yleisellä liikekannallepanolla, jota kutsutaan välittämisen vallankumoukseksi.
”Työtä on paljon. Kysymys on niin syvästä kulttuurisesta uudelleen orientoitumisesta, että sitä on syytä todella nimittää vallankumoukseksi”, piispa Kalliala toteaa.
Vaikuttava diakonia vahvistaa yhteiskunnan yhteenkuuluvuutta
Piispa Kalliala listaa puheessaan kolme tapaa, joilla voidaan diakonian kautta vaikuttaa yhteiskunnan turvallisuuteen.
”Ensinnäkin diakonia tuottaa turvallisuutta niille, jotka sen myötä tulevat autetuiksi. Lähitulevaisuudessa turvattomuuden kokemus uhkaa nimenomaan vanhuksia, jotka syystäkin epäilevät jäävänsä heitteille.”
”Toiseksi vähentäessään tai lieventäessään syrjäytymistä diakonia vähentää myös kokemusta siitä, ettei tämä ole minun yhteiskuntani.”
”Kolmanneksi vaikuttava diakonia vahvistaa yhteiskunnan yleistä koheesiota, kun se tuottaa yhteisen toiminnan ja yhteisten päämäärien jakamisen kokemusta. Kokemus samassa veneessä olemisesta on mahdollinen myös avoimesti monikulttuurisessa yhteiskunnassa”, piispa Kalliala muistuttaa.
Lähes tuhat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon diakoniatyöntekijää, luottamushenkilöä ja vapaaehtoista kokoontuu 22.─24.9. Turkuun. Kirkon diakonian päivien aiheina ovat rauha ja turvallisuus sekä tulevaisuuden ennakointi.
