Hyvät: Vuoden Kristillinen kirja 2024 on Pirjo Kotamäen säeromaani Paavo Ruotsalaisesta – ”Kun kannen avaa, niin sisältö pääsee yllättämään”

Piispa Mari Parkkinen lähetysjärjestöjen Inkeri-kriisistä: ”Se on heidän käsissään, mitä he ajattelevat tästä”

 
Mari Parkkinen kokoaa pareireita radiostudiossa.

Piispa Mari Parkkinen keräsi talteen muistiinpanonsa poistuessaan Piispan kyselytunnin suorasta lähetyksestä Radio Dein studiosta. Kuva: Kai Kortelainen

Piispa Mari Parkkinen toivoo, että piispojen neuvottelut lähetysjärjestöjen kanssa etenisivät. Inkerin kirkossa toimitetut miespappien vihkimykset tulehduttivat osapuolten suhteet: – Se on heidän käsissään, mitä he ajattelevat tästä.

Mikkelin hiippakunna piispa Mari Parkkinen oli tänään ensimmäistä kertaa haastateltavana Piispan kyselytunnilla Radio Deissä. Piispaa tentanneen journalistikaartin muodostivat Radio Dein ohjelmajohtaja Kai Kortelainen, Matti Eve Radio Voimasta, Markus Luukkonen Kirkonseutu-lehdestä ja  Tuija Pyhäranta Kotimaasta.

Mari Parkkinen on toiminut piispan virassa nyt puolisen vuotta. Mitä uutta hän on oppinut tänä aikana Mikkelin hiippakunnasta?

Wycliffe neliöb. 1.-31.10.

– Kaakonkulmahan noin laajemmalti on minulle tuttua aluetta. Olen ollut siellä pitkään töissä sekä pappina että radiotoimittajana, Parkkinen kertoo.

– Meidän hiippakunnassa on hyvin erilaisia seurakuntia. On isoja kaupunkiseurakuntia ja yhtymiä. Sitten meillä on pienempiä maaseutuseurakuntia. Se, että kirkollinen elämä taattaisiin joka puolella hiippakuntaa on sellainen asia, jota tietysti aina välillä murehdin. Ehkä ymmärrys siitä, miten laajasta alueesta on kyse ihan kulttuurillisesti [on kasvanut]. Päijät-häme, Savo ja Kymenlaakso – jokainen alue on vähän erilainen, Parkkinen kuvailee.

Rajasulut vaikuttavat neuvotteluihin Inkerin kirkon kanssa

Parkkinen on nimitetty Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon neuvottelukunnan jäseneksi. Viime syyskuussa Inkerin kirkossa vihittiin papeiksi suomalaisissa kirkollisissa järjestöissä työskenteleviä miehiä, jotka edustavat niin kutsuttua vanhaa virkakäsitystä eli vastustavat naispapppeutta. Miten Inkerin kirkon vihkimykset vaikuttavat kirkkojen suhteisiin?

 – Arkkipiispahan tällä hetkellä johtaa tätä keskustelua. Koska rajat ovat olleet kiinni niin niitä keskusteluja ei ole kunnolla päästy aloittamaan. Kirkothan tekevät itsenäisesti päätökset siitä ketä he vihkivät papiksi.

 – Mutta tässä tapauksessa tietysti kyse on siitä, että papeiksi vihityt eivät työskentele tai asu siellä, vaan ovat Suomessa ja tekevät kymmenen prosenttia sinne Kelttoon. Se näyttäytyy sellaisena, että heitä ei ole ensisijaisesti vihitty sinne paikalliseen työhön. Se on siinä se haaste, Parkkinen selittää.

Naispappeja ei siivota pois alttarilta työjärjestelyin

Pappisvihkimykset ovat johtaneet hankalaan tilanteeseen paitsi Inkerin kirkon kanssa myös niiden lähetysjärjestöjen, joiden papeiksi kyseiset henkilöt vihittiin. Pappisvihkimys tapahtui samana päivänä jolloin Parkkinen vihittiin piispaksi. Hän ei halua ottaa kantaa siihen, miltä asetelma hänestä henkilökohtaisesti tuntuu, sillä kyseessä on opillinen kysymys.

– Mutta samalla täytyy sanoa, että meillä on kirkossa yksi virka, joka ei millään tavalla liity sukupuoleen. Ja tämähän se haaste on, että miten nämä lähetysjärjestöt tulevaisuudessa pohtivat toimintaansa. Sehän on nyt heidän päätettävissään.

”Meillä on kirkossa yksi virka, joka ei millään tavalla liity sukupuoleen.”

– Hyvää hallintoa on se, että kuullaan ja sitten on mahdollisuus korjata. Se menee tiettyjen pykälien mukaan, miten tässä mennään eteenpäin. Toukokuun loppuun saakka järjestöillä on aikaa antaa vastine, ja kertoa miten he ajattelevat tästä eteenpäin toimintansa, Parkkinen sanoo.

Vastineessa edellytetään järjestöjen sitoutuvan siihen, että Inkerin kirkossa vihittävien papien tulee olla aidosti Inkerin kirkon palveluksessa Suomen rajojen ulkopuolella. Lisäksi pappisvihkimyksestä tulisi ilmoittaa etukäteen kirjallisesti.

Tulevatko järjestöt taipumaan tähän?

– Toki toivon, mutta se on heidän käsissään, mitä he ajattelevat tästä, Parkkinen toteaa.

Entä voiko seurakunta tehdä työjärjestelyjä niin, että naispuolisia pappeja ei ole työvuorossa silloin, kun yhteisessä palveluksessa on naispappeutta vastustavia vierailijoita esimerkiksi Inkerin kirkosta?

– Ei. Ykskantaan ei. Ei ole oikein tehdä työjärjestelyjä, Parkkinen vastaa napakasti.

Puolien valitseminen Gazan sodassa ei kannata

Parkkinen on aiemmin sanonut medialle, ettei Gazan sotaa voi pitää uskonnollisena sotana. Eikö uskonnolla ole kuitenkin merkittävä rooli sodassa?

– Tietysti täytyy aina ihan ensimmäisenä erottaa Israelin valtio ja juutalaiset sekä Palestiinan valtio ja muslimit. Kaikki nämä ovat eri asioita ja niitä ei pidä sotkea toisiinsa. Ja kun puhun siitä, että siellä taistellaan elintilasta niin näin se on. Kuka saa asua ja missä? Mistä saadaan vettä? Mutta sekin on totta, että uskonto antaa värityksensä, Parkkinen selittää.

”Meidän on hirveän vaikeaa täältä ymmärtää sitä koko kuviota, ja silloin on myös haasteellista, jos me jyrkästi otetaan omat puolemme.”

– Kyllähän Israelinkin puolella puhutaan juutalaisvaltiosta, mikä halutaan sinne perustaa. Että molemmilla puolilla käytetään sitä retoriikkaa. Ajattelen niin, että meidän on hirveän vaikeaa täältä ymmärtää sitä koko kuviota, ja silloin on myös haasteellista, jos me jyrkästi otetaan omat puolemme.

– On todella surullista, kun ajattelee sitä tilannetta, että molemmilta puolilta on lapsia ja nuoria kuollut. Tulevat sukupolvet on pyyhkäisty pois. Inhimilliseltä näkökantilta tämä on äärimmäisen surullista, Parkkinen sanoo.

Entä mikä on kirkkojen rooli humanitaarisessa kriisissä?

– Puhua rauhan puolesta. Puhua inhimillisessä hädässä auttamisesta. Ajattelen, että kristitytkin on kutsuttu rakentamaan rauhaa. Että autuaita ovat rauhantekijät, Parkkinen sanoo.

Jos ulkopuolista rahoitusta ei löydy, Kolmen ristin kirkko saa mennä

Seurakuntien talous on kovilla monissa seurakunnissa ja toiminnasta on paine supistaa.

– Se yksi mikä siellä rassaa aika montaa seurakuntaa ovat ne kiinteistöt, se miten niitä pidetään huolta, Parkkinen sanoo.

Myös henkilöstökulut ovat kirkossa merkittävät. Jos piispan tulisi valita kummasta säästää henkilöstö- vai kiinteistökuluista, vastaus on selvä.

– Ehdottomasti seinistä, Parkkinen toteaa.

– Sehän tässä meidän työssä on, että kun kerromme evankeliumia, niin ihmisethän sitä kertovat. Me tarvitsemme ihmisiä. Tarvitsemme työntekijämme. Ei voi ajatella, että ne koneellistettaisiin, Parkkinen naurahtaa.

Eräistä seinistä piispa ei kuitenkaan haluaisi luopua – Alvar Aallon suunnittelemasta Imatran Kolmen ristin kirkosta.

Itärajan tuntumassa sijaitseva kirkkotila houkuttelee turisteja eri puolilta maailmaa. Parkkinen oli aloitteellinen kirkon tukiyhdistyksen perustamisessa Imatran kirkkoherrana toimiessaan. Kirkon remontointi on alkanut ja siihen Imatran seurakunta on ottanut huomattavan lainan. Toisen vaiheen kustannusarvio on 1,5 miljoonaa euroa, mutta rahoitus puuttuu.

Kuinka luottavainen piispa on siihen, että rahoitus järjestyy?

– Toivon, että näin tapahtuu, mutta edelleen tässäkin asiassa olen sitä mieltä, että se toiminta täytyy ensisijaisesti taata. Piispana aion tehdä sen, mikä minun tehtävissäni on: pitää Kolmen ristin kirkkoa esillä ja etsiä kansainvälistä rahoitusta. Alvar Aalto on kansainvälisesti hyvin tunnustettu ja Kolmen ristin kirkko on aivan erityinen helmi hänen suunnittelussaan.

– Toki näyttää tällä hetkellä aika, karulta kun siellä käy katsomassa. Rappaukset putoavat seiniltä. Mutta toivon, että siihen saataisiin kirkon piiristä vielä vähän tukea ja ulkopuolista rahoitusta.

Mutta jos pitää valita: henkilöstä vai kirkko. Parkkinen on valmis valitsemaan henkilöstön.

Kirkon tulisi viestiä paremmin perustyöstään

Parkkisen mukaan  kirkon viestinnässä tulisi kertoa enemmän siitä, mitä kirkko tekee eikä olettaa, että ihmiset tietävät siitä jo entuudestaan.

– Enemmän pitäisi nostaa esiin sitä, mitä me kirkossa teemme. Kahdeksasta viiteentoista miljoonaa kohtaamista vuodessa, diakoniatyö ja nuoriin yli 330 miljoonaa. Me teemme  kirkon piirissä todella paljon, ja seurakunnissa. Pitäisi rohkeasti tuoda se esille.

Piispa sanoo iloitsevansa nuorista aikuisista, jotka tuovat evankeliumia ja kirkkoa esiin sosiaalisessa mediassa. Puoli vuotta virkaansa hoitanut Mari Parkkinen myöntää, ettei itse ole ehtinyt vielä kovin aktiivisesti ottamaan someläsnäoloaan piispana haltuun.

– Kunhan tässä keretään, Parkkinen naurahtaa.

Kuuntele Piispan kyselytunti Dei Plussasta.

Katso Piispan kyselytunti Dei Plussasta.

Juttua päivitetty 16.2.2024 lisäämällä Piispan kyselytunti -lähetyksen videolinkki.