Kirjoittanut
Seurakuntien sisällä on yhä enemmän erilaisella profiililla järjestettyjä jumalanpalveluksia. Miten vahvistetaan näiden jumalanpalvelusten paikkaa osana seurakunnan toimintaa? Tätä on miettinyt muun muassa piispainkokous.
Syyskuun alussa piispainkokous julkaisi suosituksen, joka kannustaa kirkkoherroja tekemään sopimuksen seurakunnan alueella toimivien jumalanpalvelusyhteisöjen kanssa. Siinä missä suositus liittyy seurakunnan omiin profiloituneisiin jumalanpalveluksiin liittyy se myös kirkon lähetysjärjestöjen messuyhteisöjen toimintaan. Messuyhteisöjen jumalanpalvelustoiminta tapahtuu osin järjestöjen ja osin seurakunnan tiloissa.
Pari viikko sitten kerrottiin, että Oulussa Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys (Sley) ei ole saanut jatkaa messujensa järjestämistä. Keskustelut yhteistyöstä Oulussa jatkuvat edelleen, mutta haasteita aiheuttaa piispojen suosituksen seuraava kohta: ”olennaista on, että ketään ei syrjitä sukupuolen, vakaumuksen tai virkanäkemyksen vuoksi.”
Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo näkee, että hyvänä esimerkkinä toimivasta yhteistyöstä on Porin Teljän seurakunnan ja Sleyn yhteistyö.
”Se pyrkii rohkaisemaan käymään neuvotteluja näiden järjestöjen kanssa, että se jumalanpalvelus, mikä pidetään, että se nähtäisiin selvemmin kuuluvan seurakunnan omaksi jumalanpalvelukseksi, joka rikastuttaa ja kehittää seurakunnan jumalanpalveluselämää”, Repo kommentoi Radio Dein Piispan kyselytunnilla.
Repo jatkaa, että silloin lähtökohtaisesti kyse ei voi olla protestiksi seurakuntaa vastaan järjestetystä jumalanpalveluksesta.
”Tämän tyyppisiä neuvottelukysymyksiä, jotka varmaan koskevat kirkon virkaa, pitäisi pystyä käymään paikallisesti ja mahdollisuuksien mukaan kyetä integroimaan näitä messuja seurakunnan omaan toimintaan.
Ehtoollisen sakramentti yhdistää
Mutta miten pitäisi tulkita suosituksen hiertävää kohtaa, jossa viitataan syrjimiseen?
Repo näkee, että suositus pyrkii yhdistämään molempia puolia: niitä, jotka eivät hyväksy naisia messun toimittajiksi sekä naispappeja. ”Pyritään näkemään, että se, mikä meitä yhdistää, on suurempaa ja vahvempaa, kuin se, mikä meitä erottaa”, Repo toteaa. Hänen mielestään pitäisi kyetä näkemään, että jos halutaan viettää yhtä ja samaa sakramenttia, sen luonne on sellainen, että se yhdistää Kristuksen ruumiin jäseniä.
”Siinä ei saa silmä sanoa korvalle, että en tarvitse sinua, koska se on koko ehtoollisen sakramentin olemusta vastaan.”
Matti Revon tulkinnan mukaan piispainkokous haluaa etsiä ehtoollisen sakramentin yhdistävää voimaa ja tapoja, joilla ketään ei syrjitä virkakäsityksen tai sukupuolen perusteella.
Miten syrjimättömyyden toteutumisesta huolehditaan? Arkkipiispa Kari Mäkinen kommentoi kysymystä Piispan kyselytunnilla 27.9. Kuuntele vastaus:
Radio Dein ja Kotimaan yhteistyössä järjestämän Piispan kyselytunnin vieraana 11.10. oli Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo. Seuraava Piispan kyselytunti kuullaan Radio Deissä 25.10. klo 11 ja silloin kysymyksiin vastaamassa on Turun arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala.
