Piispa Repo kyselytunnilla: Seurakuntien nuorisotoiminta on koulu, joka auttaa hyväksymään toisella tavalla ajattelevia

Tutkimuksen mukaan nuorten miesten kristillisyys on kasvanut, ja se on konservatiivisempaa kuin liberaalien nuorten naisten. Piispa Matti Repo sympatisoi nuoria miehiä mutta kertoo, että myös moninaisuutta kyetään kirkossa ottamaan vastaan.

Syyskauden 2024 ensimmäisellä Radio Dein Piispan kyselytunnilla oli keskiviikkona 25.9. vieraana Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo. Aamun lähetyksessä piispalta kyselivät Aamulehden päätoimittaja Sanna Keskinen, Uusi Tie -lehden päätoimittaja Santeri Marjokorpi, Kotimaan toimittaja Tuija Pyhäranta sekä Radio Dein ohjelmajohtaja ja ohjelman juontaja Kai Kortelainen.

Kuluneena kesänä uutisoitiin moneen otteeseen rippikoululeirien työntekijöiden epäeettisestä käyttäytymisestä. Aamulehden Sanna Keskinen kysyy piispalta, mistä ilmiö voi johtua ja miten kirkko jatkossa huolehtii siitä, että lapset ja nuoret voi lähettää turvallisesti rippileirille? Mitä piispa sanoo vanhemmille?

Matti Revon mukaan uutiset ovat hälyttäviä ja pysäyttävät myös piispan, joka on itsekin monia rippikoululeirejä pitänyt.

– Murheeksi täytyy todeta, että vaikka rippikoululeirejä meillä on vuodessa ehkä 1 200 ja niissä kymmeniätuhansia nuoria ja vaikka periaatteessa voisi ajatella, että tässä on ihan vähistä ja poikkeustapauksista kysymys, niin täytyy muistaa, että ei savua ilman tulta.

”Vanhempien pitää voida luottaa, että lapset ovat turvassa rippikoululeirillä ja että heitä rakastetaan ja kunnioitetaan ja heidän koskemattomuuttansa varjellaan.”

Repo arvelee, että vaikka vakavia ja rajuja tapauksia on tullut julki, luultavasti on vielä jotain muutakin, mistä ei ole saatu tietää.

– Se panee ihmisen huolestumaan. Ja sen vuoksi nyt on kesän tapahtumien vuoksi piispojen kesken ja seurakuntien nuorisotyöstä vastaavien ja kasvatustyöstä vastaavien kanssa käynnistetty ohjelmia, joissa pyritään kiinnittämään tähän entistä paremmin huomiota ja päivittämään seksuaalisen häirinnän torjumisen ohjeistuksia ja käymään niitä lävitse työyhteisöissä.

– Meilläkin on Tampereen hiippakunnassa tällaisen ohjeistuksen päivittäminen juuri menossa, Repo kertoo.

Hän korostaa, että vanhempien pitää voida luottaa, että lapset ovat turvassa rippikoululeirillä ja että heitä rakastetaan ja kunnioitetaan ja heidän koskemattomuuttansa varjellaan. Se ei koske ainoastaan työntekijöitä, vaan myös kaikkia vapaaehtoisia, joita leireille otetaan mukaan.

Konservatiiviset nuoret miehet, liberaalit nuoret naiset

Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen mukaan nuorten miesten uskonnollisuus on kasvanut, ja asia on ylittänyt myös laajasti uutiskynnyksen. Uuden Tien Santeri Marjokorpi toteaa, että tilanne on poikkeuksellinen kansainvälisessäkin mittakaavassa ja lisäksi nuorten miesten uskonnollisuuteen liittyy usein vahva arvokonservatiivinen orientaatio. Hän kysyy piispalta, mitä tarjottavaa kirkolla tai Tampereen hiippakunnalla on nuorelle konservatiivimiehille, joka etsii hengellistä paikkaansa?

Piispa Repo muistuttaa, että kirkon toiminta tapahtuu seurakunnissa ja seurakuntien nuorisotoiminnassa. Ja siellä on paljon ajatusten kirjavuutta niiden keskuudessa, jotka siihen osallistuvat.

– Luulen että seurakuntien nuorisotoiminta voi parhaimmillaan olla koulu, joka auttaa meitä hyväksymään toisella tavalla ajattelevia. Se ei ole yhdenmukaistava malli. Mutta en tunne, että meillä olisi sellainen tarjonta, joka erityisesti houkuttelisi konservatiivisia nuoria. Pikemminkin niin, että moninaisuutta kyettäisiin ottamaan vastaan.

”En tunne, että meillä olisi sellainen tarjonta, joka erityisesti houkuttelisi konservatiivisia nuoria.”

Repo sanoo jollain lailla sympatisoivansa näitä nuoria miehiä ja muistelee omaa nuoruuttaan viidenkymmenen vuoden takaa.

– Se tie on kuitenkin sellainen, missä ihminen koko ajan kasvaa ja kehittyy ja muuttuu. Muistan, miten kiinnostivat nimenomaan kirkon tai sitten kristillisen uskon sisältökysymykset. Siksi koska ne olivat tosi kysymyksiä ja sellaisia elämää koskettavia tosiasioita. Ja sen vuoksi sitten oli taipumusta semmoiseen aika perinteiseen ja konservatiiviseen ajatteluun, ja se saattaa hämärtää sitten näkemästä, että asioissa voi olla kääntöpuoliakin, piispa pohtii.

Aamulehden Sanna Keskinen kääntää katsantokannan nuoriin naisiin: heitä kiinnostaa ehkä henkisyys, mutta kirkosta he tuntuvat etääntyvän aika nopeaa tahtia. Mistä se johtuu? Olisiko kirkolla jotain tarjottavaa myös liberaaleille nuorille naisille tässä ajassa?

– Tämä on kieltämättä jännä ilmiö, Repo sanoo. Hän kysyy, onko tässä myös polarisoitumista nuorison keskuudessa miesten ja naisten välillä tai sitten tyttöjen ja poikien välillä? Ja mistä se johtuu?

Piispa sanoo, että monissa seurakunnissa pyritään ottamaan tämäkin kysymys huomioon. Tarjotaan elämyksellisiä, hiljaisuuteen ja mietiskelemiseen liittyviä tapoja.

– Luulen, että sekin on rikkautta, mikä saattaisi mahtua yhteen. On seurakuntia, joissa on tarjolla hiljaisuuden joogaa, mutta erilaisilla nimillä, ettei synny käsitys siitä, että tässä on jostain vieraasta uskonnosta kysymys, vaan erilaisia mietiskelyjä Raamatun psalmien pohjalta hiljaisuudessa.

Kirkon resepti: notkeaa toimintaa ja hallinnon yhdistämistä

Kotimaan Tuija Pyhäranta nostaa esiin Tampereen piispan kotikaupungin, joka on ollut viime vuosina kovassa nosteessa. Minkälaisia henkisiä ja hengellisiä virtauksia Matti Repo on tunnistanut Tampereelta?

Piispa toteaa, että Tampere ei ole minkään perinteisen hengellisen liikkeen varsinaista pääaluetta. Se on historialtaan teollisuuskaupunki ja työläiskaupunki, joten siellä ovat kaikki mahdolliset virtaukset erilaisina.

– Luulen, että kaikki se, mikä näkyy ensin Helsingissä, näkyy kohta Tampereella. Myös ne liikkeet, mitä siellä on. Olen iloinnut kovasti siitä, että kirkon piirissäkin on monenlaista uutta notkeaa toimintaa. Erityisesti olen iloinnut Tampereen Keskustorin Vanhan kirkon toiminnasta, jossa tehdään yhteistyötä kaikkien niiden tahojen kanssa, joita siinä torin ympärillä on: teatterin kanssa, kaupungin kanssa, kulttuuritalon kanssa ja paikalle osuvien skeittaajien kanssa, Repo luettelee.

Kirkon tila ja tulevaisuus puhuttivat kyselytunnilla laajemminkin. Santeri Marjokorpi toteaa, että maaseutu tyhjenee ja väestö pakkautuu kaupunkeihin, joissa kirkkoonkuulumisprosentit ovat pienempiä. Miten esimerkiksi ylläpidetään kirkon valtavia kiinteistömassoja maaseudulla? Väki harmaantuu, ja jos mennään 20 vuotta eteenpäin, kuka kirkossa silloin enää käy?

Piispa tunnustaa, että kyseessä ihan todellinen haaste, varsinkin sivummalla suurista keskuksista. Maassa on alhainen syntyvyys eli lapsia on kovin vähän. Kun lapsia vielä kastetaan vähemmän kuin aikaisemmin, ja nuoriso lähtee työn tai opiskelujen perässä suuriin keskuksiin, paikalle jää varttuneempi väki, joista enemmistö on eläkkeellä. Silloin kirkollisverojen tuotto on sitäkin kautta pienempi.

– Monella seurakunnalla on sotien jälkeen rakennettuna paljon kiinteistöjä. On seurakuntataloja ja leirikeskuksia. Näyttää siltä, että kun ne pannaan myyntiin, saadaan toimintaan jotain tukea. Sitten voidaan myydä vielä jotakin muuta omaisuutta, mitä kenties on. Mutta ennen pitkää tullaan siihen pisteeseen, että täytyy liittyä naapurin kanssa yhteen, jotta silloin saadaan pidettyä yllä toimintoja.

”Kun siellä on kirkko, pappi ja diakoni, niin kyllä se seurakunnan elämä siellä jatkuu kuitenkin.”

– Tästä tulee iso haaste, kun näitä malleja ruvetaan tarjoamaan kokonaiskirkolle sellaisenaan sopiviksi ja kirkolliskokouksen päätettäväksi. Siellä on ollut pohdittavana rovastikunnan kokoisten seurakuntayhtymien tai seurakuntatalouksien malli ja oli ehdotettuna myös hiippakunnan kokoinen malli. Mutta ne pakkaavat kaikki kaatumaan siihen tosiseikkaan, että Suomi on iso maa ja pitkä maa – meillä on lyhyiden välimatkojen Suomi ja pitkien välimatkojen Suomi.

– Jos kirkonkylien välimatka on kovin monta kymmentä kilometriä, siitä seuraa, että paikalliset ihmiset ihan oikeutetusti puolustavat omaansa ja ajattelevat, että meiltä lähti jo kauppa ja meiltä lähti poliisi ja verotoimisto, bussipysäkkikin vietiin vilkkaamman tien varteen. Niin seurakunta, älkää nyt tekin meitä jättäkö!

Piispa Matti Repo toivoo, että paikallisissa seurakunnissa, joissa omaleimaisuutta, jatkuvuutta ja omaa identiteettiä halutaan pitää yllä, nähtäisiin, että kaikki se pysyy kyllä jatkossakin yllä, vaikka hallintoa yhdistettäisiin muiden seurakuntien kanssa.

– Kaikki ne identiteettiä luovat paikallisasiat voidaan säilyttää kyllä. Eihän niitä mikään ota pois. Ja kun siellä on kirkko, pappi ja diakoni, niin kyllä se seurakunnan elämä siellä jatkuu kuitenkin, piispa lohduttaa.

Mikä sai Piispa Revon muuttamaan käsityksensä kahdesta rinnakkaisesta avioliittomallista? Miten pitäisi suhtautua kohta vuoden laajempana jatkuneeseen Israelin ja Palestiinan kriisiin? Kuuntele Piispan kyselytunti kokonaan uusintana lauantaina 28.9. klo 11 tai Dei Plus -palvelusta silloin, kun sinulle sopii.

Katso Piispan kyselytunti -lähetys