Tampereen piispa Matti Revon mukaan moniäänisyys ei toiminut kirkon syksyn keskusteluissa.
Itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalveluksen saarnassaan piispa muistutti, ettei kirkon ääni saisi olla ”kilpailevien huutojen meteliä”.
Repo edusti kirkkoa syksyllä paljon huomiota herättäneessä ajankohtaisen kakkosen homoillassa.
Juhlapuheissa otetaan harvemmin suoraan kantaa konkreettisiin asioihin. Piispa Repo teki hienoisen poikkeuksen pohtiessaan kirkon ääntä ja demokratiaa itsenäisyyspäivänä Helsingin tuomiokirkossa.
Revon mukaan syksyn aikana käytiin kirkossa vilkasta keskustelua, jonka vastakohtia oli kenen tahansa vaikea sovittaa keskenään. Parhaimmillaankin oli mahdollista ainoastaan kuunnella ja ymmärtää toisen näkökannan perusteluja.
– Mutta kun väittely yltyi kiivaaksi ja kovapuheiseksi, kysyttiin yhä selvemmin: missä on oikea kirkon ääni? Moniäänisyys ei tyydyttänyt. Sellaista on helppo arvostaa niin kauan, kun oma mielipide kaikuu kyllin kuuluvana, kenties jopa ylimpänä.
– Mutta jos yhteinen ääni sulautuu kilpailevien huutojen sekavaksi meteliksi, ei tuloksena voi olla muuta kuin levotonta tyytymättömyyttä. Missä kuuluu se johtajan ääni, joka tunnistetaan Hyvän Paimenen ääneksi? kysyi Repo.
Piispan mukaan kirkossa on asianmukaista odottaa kuulevansa ”Hyvän Paimenen äänen”, sillä ”se on Kristuksen ääni”.
Ei ”demokratia” vaan ”laos”
Repo selvensi myös kirkollisen päätöksenteon eroa maalliseen päätöksentekoon.
– Luterilaisessa kirkossa on demokraattinen hallinto, joka on samankaltainen yhteiskunnan hallinnon kanssa. Sana ”demokratia” on kreikkaa ja tarkoittaa kansanvaltaa. Demos kuvaa kansaa hallinnollisessa mielessä.
– Mutta kirkko on olemukseltaan muuta kuin hallinnollisia päätöksiä tekevä kansa. Se on Jumalan kansa. Siksi siitä käytetään Raamatussa toista kreikan sanaa, ”laos”. Se on kansa, jonka Jumala on itselleen valinnut omia päämääriään varten ja joka siksi seuraa Jumalan tahtoa. Jumalan kansa kokoontuu yhteen jumalanpalvelukseen kuulemaan Hänen sanaansa ja rukoilemaan.
Kirkollisen päätöksenteon pitäisi piispan mielestä heijastaa sitä, mitä Kristus tahtoo kirkkonsa välityksellä toteuttaa.
