Kirjoittanut
Viime viikolla kuollut emerituspiispa Olavi Rimpiläinen kertoi marraskuussa Elämä-lehdelle näkemyksiään ikuisesta elämästä.
Oulun hiippakunnan emerituspiispa Olavi Rimpiläinen nukkui pois kotonaan Oulussa 3.12. Hän oli kuollessaan 82-vuotias.
Elämä-lehti haastatteli Rimpiläistä marraskuussa. Rimpiläinen sanoi ajattelevansa ikuisen elämän asioista ”suunnilleen niin kuin Osmo Tiililä”. Osmo Tiililä oli dogmatiikan professori Helsingin yliopistossa 1936-67. Hän pohti teologiassaan laajasti kuolemanjälkeisiä asioita.
– Tiililän mukaan sinne taivaaseen pääsee aivan hirveästi sellaisia ihmisiä, joiden ei luulisi sinne pääsevän. Hän oli varma siitä, että pyhät taivaassa Jumalan luona rukoilevat meidän puolestamme, ja että me saamme rukoilla vainajien puolesta ja pyytää, että Jumala olisi armollinen ja antaisi heille hyvät paikat siinä draamassa.
– Se on ihan käsittämättömän pehmeä ja ihana se Tiililän näköala. Että semmoinenkin mahdollisuus on olemassa, että minäkin pääsisin livahtammaan taivaaseen, Rimpiläinen sanoi.
Hän jatkoi painokkaasti, että ”se ei ole mikään synti, jos toivoo, että kaikki pääsisivät iankaikkiseen elämään”.
– Me saamme sitä rukoilla, ja Jumala ottaa asian siitä eteenpäin hoitaakseen.
– Olemme kuitenkin myös sen vakavan näköalan äärellä, että Raamatussa iankaikkinen kadotus on esillä.
– Minä en kuitenkaan halua veikkailla, ketkä pääsevät taivaaseen ja ketkä eivät. Haluan veikkailun sijaan yhtyä Wilhelmi Malmivaaran virteen, joka on rukous: Oi saanhan joukkoon autuaitten / kanss´ ystävien ja omaisten / mä päästä kerran luo armon herran / oi saanhan sen, Rimpiläinen siteerasi.
Olavi Rimpiläinen toimi Oulun hiippakunnan piispana 1979–2000.
Rimpiläinen, jonka tausta oli herännäisyydessä, nautti suurta arvostetusta kirkon herätysliikkeiden piirissä. Hänet tunnettiin huumorintajuisena ja sielunhoidollisena piispana, joka piti oppikysymyksissä linjansa loppuun asti. Sosiaalisessa mediassa Rimpiläistä on muisteltu lukuisin lämpimin anekdootein.
Olavi Rimpiläisen laaja haastattelu julkaistaan Elämä-lehdessä alkuvuodesta 2020.
