Kirjoittanut
Kuopion hiippakunnan piispan Wille Riekkisen seuraajan valinta on finaalivaiheessa. Uusi piispa valitaan 20. helmikuuta. Piispavaalin toiselle kierrokselle yltäneet piispainkokouksen pääsihteeri Jari Jolkkonen ja dogmatiikan professori Miikka Ruokanen kävivät vaalikampanjansa lomassa Radio Dein suorana lähetettävässä Viikon debatissa.
Toverillisten kanssakisaajien keskustelu ei äitynyt väittelyksi. Ehdokkaat olivat sekä opillisissa että piispan ominaisuuksiin ja painopisteisiin liittyvissä kysymyksissä huomiota herättävän samanmielisiä.
Luther-säätiöllä ei ole sijaa majatalossa
Samaa mieltä he olivat myös Suomen Luther-säätiön asemasta kirkossa ja Kuopion hiippakunnassa. Wille Riekkinen ei ole sallinut säätiön käyttää toiminnassaan kirkon tiloja ja samaa linjaa vetävät hänen tuolinsa tavoittelijatkin.
– Ei tällä hetkellä siihen ole mitään mahdollisuutta. Luther-säätiö on mennyt niin pitkälle, että heillä on oikeastaan oma kirkkojärjestys, oma piispa ja omat pappisvihkimiset. Tämä skisma ja tietty hajaantuminen on liian pitkällä, jotta tiloja voitaisiin näin vain antaa, Miikka Ruokanen paaluttaa.
Professorin ajattelussa elää vielä kuitenkin pieni toivo sovusta. Hän ehdottaa toimenpiteitä sen etsimiseksi.
– Jotta tämä kirkon hajoaminen voitaisiin mahdollisesti estää, tarvittaisiin sellaisia kokonaiskirkollisia neuvotteluja, rauhanneuvotteluja Luther-säätiön ja Suomen evankelisluterilaisen kirkon välillä. Voitaisiin katsoa, että millä ehdoilla ja millä mahdollisuuksilla voitaisiin vielä kenties tämä vamma ja hajaannus estää, Ruokanen toivoo.
Tohtori Jolkkonen tekee samanlaisen diagnoosin, mutta ei näe mainittavaa tarvetta lääkitsemiselle. Hän näkee silti säätiön asenteessa myönteistäkin.
– Minua on ilahduttanut Luther-säätiössä sellainen into yhteisestä uskon perinnöstä ja rakkaudesta tähän luterilaiseen tunnustuksen ja Raamattuun. Mutta minua on myös tavattomasti surettanut se, että on perustettu oma kirkollinen järjestys. On otettu pappisvirka, sakramentit, jopa piispan virka sillä lailla omaan haltuun, pääsihteeri harmittelee.
Jolkkonen näkee ongelman ennen muuta hallinnollis-juridisena.
– Ei kirkon elämä eikä mikään muukaan elämä kestä sitä, että on kaksi lakia, jotka ovat ristiriidassa. Pitää valita toinen ja sen mukaan sitten eletään. Meidän kirkossa eletään sen kirkkojärjestyksen mukaan, joka on laillisessa järjestyksessä hyväksytty Turun kirkolliskokouksessa.
Amerikkalaispiispaa ei päästetä Kuopioon
Aivan toista maailmaa kuin Luther-säätiö edustaa yhdysvaltalainen anglikaanipiispa John Shelby Spong. Siinä missä säätiötä leimaa vimma säilyttää, yksityiskohtia myöten, spongilaisuus on klassisen kristinuskon palavaa purkamista. Hän vieraili Willer Riekkisen kutsumana Suomessa vuosina 2003 ja 2005. Myös finalistien ensimmäisen kierroksen vastus, hiippakuntadekaani Sakari Häkkinen, tunnetaan Spongin ystävänä.
Spong puhui ensimmäisellä käynnillään Kirkkopäivillä. Kohu räjähti yhtä rajuksi kuin olivat puheetkin. Hän piipahti täällä vaatimassa muun muassa uutta uskonpuhdistusta, kristinuskon päivittämistä perusteita myöten.
Spongin mukaan Raamattu on ylläpitänyt vääryyttä ja tuottanut pahuutta. Hänestä ei ole ollut syntiinlankeemusta eikä näin ollen tarvita sovitusuhria.
– Miksei Jumala olisi antanut anteeksi ilman veriuhria? Auttaako syntisyyden korostaminen ketään?, Spong kysyi kyseenalaistaen myös Raamatun ihmeet.
Vaikka Kuopion ehdokkaita on jopa koomisen vaikea saada kritisoimaan edellistä kaitsijaa suoraan, niin Spongia, persoonallisen Jumalan ja inkarnaation kieltävää uskonnollista vaikuttajaa ei nähtäisi Kuopiossa sen paremmin Jolkkosen kuin Ruokasenkaan valtakaudella. Jolkkonen kääntää perusteluissaan yli 80-vuotiaan Spongin menneisyyden mieheksi.
– Minä en nyt näe vierailuun ehkä erityistä tarvetta sen takia, että hänen esittämänsä apologeettiset (toim. huom. uskoa järkiperäisesti puolustavat) mallit ovat vähän vanhentuneita.
Ruokanen puolestaan pamauttaa oikean suoran.
– En kutsuisi. Kutsuisin parempia teologeja.
Tuontiteologeja odotellessa voimme vajaan kahden viikon ajan punnita näiden klassista kristinuskoa edustavien teologian tohtoreiden keskinäistä paremmuutta.
