Kirjoittanut
Mari Leppänen on Turun arkkihiippakunnan uusi piispa. Radio Dein ja Kotimaa-lehden Piispan kyselytunti selvitti, miten rakentaa yhteyttä konservatiivien ja liberaalien välillä. Entä minkälaisen hengellisyyden etiketin kirkko saa Leppäsestä?
Seurakuntaliitoksia, Yhteisvastuu-keräys, kosketuksen kaipuu sekä erilaisten kristittyjen että kotona olevan teini-ikäisen paimentaminen. Siinä teemoja, joihin Turun arkkihiippakunnan tuore piispa Mari Leppänen tarttui Piispan kyselytunnilla. Journalistiseen piispantarkastukseen saapui kirkon kynnystä madaltava ja eri tavoin alas painettujen puolelle mieluusti asettuva piispa.
”Omassa työssäni toivon, että osaisin pitää mielessäni koko ajan sen seurakuntalaisen, tavallisen ihmisen, joka kaipaa kirkolta lohdutusta ja turvaa.”
Piispan työ ei ole helppoa polarisoituneen yhteiskunnan ja kirkon keskellä. Piispan tulee muun muassa vaalia kirkon ykseyttä ja edistää hyvää työyhteyttä seurakunnissa. Kun ihmisten ajattelutavat ja arvot ovat olleet viime vuosikymmeninä nopeassa muutoksessa, kirkon sisäinen jännite on kasvanut muutoksia ajavien ja perinteistä kiinni pitävien välillä. Minkälaisena tämä asetelma näyttäytyy Leppäselle ja miten hän parantaisi yhteyttä eri tavalla ajattelevien kirkon jäsenten välillä?
– Kirkko on edelleen todella ison ihmisjoukon yhteisö. Meitä on täällä monenlaisia ja se on Suomen kirkossa erityinen piirre, että herätysliikkeet ovat rakentuneet kirkon sisälle. Näin ei ole kaikissa pohjoismaissa. Ajattelen, että se on rikastuttanut meidän keskustelua. Erilaiset kriittiset äänet ovat aina uskonnollisissa yhteisöissä terveellisiä ja hyviä. Sitä sellaista puhetta tarvitaan. Sitten on myös sellaisia asioita, joihin tarvitsee sitoutua.
– Yhteyttä voi parantaa tutustumalla ja keskustelemalla asioista. Ja johtamalla. Herätysliikkeet ovat meidän kirkon rikkaus ja voimavara kirkossa. Jos puhutaan naispappeuden vastustamisesta, niin siinä on marginaalisesta ilmiöstä [kyse]. Suurin osa kirkon jäsenistä ja työntekijöistä suhtautuu siihen neutraalisti. Omassa työssäni toivon, että osaisin pitää mielessäni koko ajan sen seurakuntalaisen, tavallisen ihmisen, joka kaipaa kirkolta lohdutusta ja turvaa.
Kasvokkainen keskusteluyhteys erimielisten kanssa
Mari Leppänen on kohdannut jo aiemmin työurallaan eri herätysliikkeisiin kuuluvia ja niitä, joille herätysliikkeiden hengelliset painotukset ovat vieraita. Miten Leppänen pitää huolen siitä, että keskusteluyhteys säilyy piispana esimerkiksi perinteisesti ajatteleviin kristittyihin, kun hän ei enää itse kuulu sellaiseen yhteisöön?
– Olen itse kasvanut sellaisessa perinteessä, jossa on suhtauduttu kielteisesti samaa sukupuolta olevien avioliittoon ja ylipäätään koko elämäntapaan. Omaan lähipiiriini kuuluu sitä kautta paljon ihmisiä, sukulaisia ja ystäviä. Elän heidän kanssaan arkea. Ei se ole minulle vierasta.
– Yhtä aikaa lähipiirissäni elää samaa sukupuolta olevia pareja, jotka elävät sitä arkea ja toivovat, että kirkko näkisi myös heidät ja antaisi siunauksen heidän liitolleen. Me olemme käyneet tätä [kirkollista] keskustelua pitkään ja teologinen on tärkeätä, mutta kysymys on ennen muuta näiden ihmisten elämästä. Kun keskustelua käydään, niin sitä pitäisi käydä niin, että he kokevat tulevansa kuulluiksi ja nähdyiksi.
Mari Leppänen on kasvanut vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä. Kun hän ryhtyi papiksi, tämä tarkoitti erkaantumista omasta hengellisestä yhteisöstä. Mikä sitten on jäänyt tärkeimmäksi perinnöksi tuosta herätysliikkeestä?
– Yhdessä eletty usko, anteeksi antaminen ja uuden aloittaminen, joka on sitä perinteistä luterilaista settiä sitten kuitenkin. Se on kaikkea sitä, minkälainen minä olen tänä päivänä teologina ja ihmisenä. Lapsuuden ja nuoruuden hengellisyys jättää jokaiseen meistä isot jäljet. Olen tavattoman kiitollinen niistä juurista. Toisaalta olen kiitollinen siitä aikuistumisprosessista. Se kuuluu hengelliseen matkaan. Se kasvattaa omaa identiteettiä.
Ensimmäinen saarna piispana
Piispan kyselytunnilla MTV:n, Kotimaan ja Turun Sanomien toimittajat palasivat kukin Mari Leppäsen piispanvihkimysmessun saarnaan. Hän vertasi kynttilänpäivän saarnassaan Jeesus-vauvan kohdannutta vanhaa Simeonia tämän päivän kristityn todellisuuteen: ”Tuomiokirkon käytävältä ovet avautuvat kaupunkiin. Meidät lähetetään maailman kaikkiin kyliin. Kulkueisiin, joissa on eri tavoin kaipaavia, alas painettuja ja ohikatsottuja. Etsi yhteyttä lapsista vanhuksiin.”
Mihin yhteiskunnallisiin epäkohtiin Leppänen ottaisi kantaa ja keitä meidän tulisi nähdä?
– Minun mielestäni kirkon tehtävä on olla aina heikomman puolella. Toivon, että tässä tehtävässä osaisin kysyä sitä, keitä he ovat tänään suomalaisessa yhteiskunnassa ja omassa hiippakunnassani. Toki myös globaalisti, ettei pyöriä vain oman [viitekehyksen] ympärillä, vaan nähdään laajemmin maailmaa.
Leppänen aikoo tuoda näitä epäkohtia esille julkisessa keskustelussa. Yhtenä foorumina on arkkihiippakunnan alueella ilmestyvä Turun Sanomat, joka on Suomen kolmanneksi suurin seitsenpäiväinen päivälehti. TS julkaisi Leppäsen edeltäjä Kaarlo Kallialan kannanottoja useaan otteeseen mielipide- ja puheenvuoro-osioissa.
Ennen kuin Leppänen pääsee kirjoittamaan ajatuksiaan alueensa päivälehteen, hänellä on selvänä mielessään, keiden puolelle kirkon tulisi tällä hetkellä asettua.
– Ajattelen tällä hetkellä suomalaisessa yhteiskunnassa vanhoja ihmisiä. Suomessa on hyvä vanhusten huolto, mutta tällä hetkellä tosi moni elää yksin ja joutuu sairastamaan yksin. Ihmiset joutuvat jopa kuolemaan yksin. Toisaalta meidän erityinen arvo on hyvinvointiyhteiskunta, joka pitää heistä huolta, mutta miten me ihmisinä pidämme toisista ihmisistä huolta?
”Tämä on ollut todellinen vanhemmuuden korkeakoulu kaikille vanhemmille – minkälaista helvettiä se on voinut olla siellä kotona?”
Piispa Leppänen puntaroi myös perheiden hyvinvointia varsinkin korona-aikana. Hän on erityisen huolissaan siitä, minkälaisia jälkiä korona-aika tulee jättämään ennestään hauraassa tilanteessa olleille.
– Tämä on ollut todellinen vanhemmuuden korkeakoulu kaikille vanhemmille, jotka ovat joutuneet tekemään töitä pienten lasten kanssa siellä kotona. Jos siinä tilanteessa on jo ennestään ollut mielenterveys- tai päihdeongelmia, niin minkälaista helvettiä se on voinut olla siellä kotona? Se [korona-aika] on ollut tiukkaa jokaisessa perheessä.
Hengellinen yhteisö – nähdyksi ja rakastetuksi tulemisen haasteet
Mari Leppänen on kirjoittanut ennen piispavihkimystään uskon nimissä tapahtuvasta alistamisesta ja hyväksikäytöstä. Millä asioilla tällaista voidaan torjua siten, ettei koko kristinuskoa tarvitse mitätöidä? Entä mikä olisi neuvosi uskonnollisessa yhteisössä kamppailevalle ihmiselle, joka miettii omaa jaksamistaan ja kokee painostamista?
– Kristinuskon eri vuosisatojen aikoina olemme tehneet kristittyinä virheitä ja teemme varmasti myös tässä ajassa. Se kuuluu terveelliseen ja turvalliseen hengellisyyteen, että voidaan myös arvioida kriittisesti ja olla läpinäkyviä ja avoimia siinä. Se on meille annettu tehtävä.
– Se on synnin perusolemus, että meissä on se taipumus tietää paremmin ja olla oikeassa; olla Jumalan kaltainen.
Kun Mari Leppänen valittiin Turun arkkihiippakunnan piispaksi, hän alkoi saada lukemattomia kirjeitä eri ikäisiltä ihmisiltä heidän omasta matkastaan uskon tiellä.
– Vaikka se perimmäinen tarkoitus on ollut rakastaa Jumalan yhteyteen ja kutsua siihen, niin [toisen] ihmisen kokemus on ollut se, että hän ei ole tullut hyväksytyksi vaan on tullut hylätyksi. Tämä on sellainen [asia], jonka kanssa jokainen meistä kamppailee joka päivä ja se ei tarkoita sitä, että tehdään tyhjäksi kristillisen uskon tai kirkon tehtävää.
”Haluamme tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi lähisuhteissa, niin usein se sellainen kokemus Jumalan rakkaudesta menee ihmisessä hyvin syvälle. Jos siinä tapahtuu tällaisia murtumia, niin niitä ihminen kantaa koko elämänsä ajan.”
Miten olisi uuden piispan neuvot uskonnollisessa yhteisössä kamppailevalle ihmiselle, joka miettii omaa jaksamistaan ja kokee painostamista?
– Nämähän jättävät meihin hyvin syvän ja pitkäaikaisen jäljen. Sen lisäksi, että haluamme tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi lähisuhteissa, niin usein se sellainen kokemus Jumalan rakkaudesta menee ihmisessä hyvin syvälle. Jos siinä tapahtuu tällaisia murtumia, niin niitä ihminen kantaa koko elämänsä ajan. Olen rohkaissut siihen, että seurakunnissa on työntekijöitä, joiden kanssa voi jakaa näitä kysymyksiä turvallisessa tilanteessa.
Mari Leppänen palasi Piispan kyselytunnilla vielä saarnaansa, jossa oli todennut 1300-luvulla eläneen mystikko Juliana Norwichlaisen rukoilleen, että Jumala antaisi hänelle kolme haavaa: katumuksen, myötätunnon ja Jumalan lakkaamattoman kaipauksen haavan. Leppänen huomasi samastuneensa erityisesti viimeisenä mainittuun. ”Haavoistahan kristinuskossa on kyse. Hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet (Jes. 53:5)”, Leppänen totesi saarnassaan. Miten sitten päästä eteenpäin, mikäli on haavoitettu esimerkiksi hengellisessä yhteisössä?
– Puhumalla, avaamalla. Se, ettei jätä näitä itseensä vaan esimerkiksi keskustelee kirkon työntekijöiden kanssa, auttaa eteenpäin. Oma kokemukseni on ollut se, että olen tarvinnut matkakumppaneita, joiden kanssa on voinut purkaa sitä. Se on ollut myös oivallus, että eihän tässä ole kyse tästä ajasta, vaan tämähän on ollut ihmisten perustaivallusta ihan sieltä erämaaisistä alkaen.
Kari Kuulan tehotuotanto-kritiikki jakoi ”vuohet” ja ”lampaat” – Mitä ajattelee Mari Leppänen?
Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija Kari Kuula kirjoitti Kirkko ja kaupunki -lehteen kolumnin, jossa hän vertasi teollista eläintuotantoa Saatanan tekoihin ja esitti, että sen piirissä eläimet on jalostettu mahdollisimman tehokkaiksi raaka-aineiden tuottajiksi.
Kirjoitus kirvoitti runsaasti vastustusta maatalouden ja kirkon piirissä. Arkkipiispa Tapio Luoma puolusti kannanotossaan maataloustuottajien tekemää työtä eikä ottanut kantaa Kuulan kirjoituksen ydinkysymyksiin ja epäkohtiin tehotuotannosta. Vaikka maataloustuottajia edustanut MTK otti pesäeron Kuulan kirjoituksiin ja puheenjohtaja Juha Marttila uhkasi oikeustoimilla, kirkolla ei ole virallista kantaa eläintuotantoon, totesi Kirkkohallituksen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen johtava asiantuntija Ilkka Sipiläinen Maaseudun tulevaisuuden haastattelussa.
Mitä Mari Leppänen ajattelee piispana Kuulan esille tuomasta tehotuotannosta teologisesta näkökulmasta?
– Kuulan kolumnin herättämä keskustelu osoittaa sen, kuinka tärkeästä asiasta on kysymys, Arvostan tosi paljon sitä, miten Kuula sen jälkeen on omilla Facebook-sivuillaan sanoittanut tätä prosessia, mitä tässä on tapahtunut ja asettunut vuoropuheluun myös MTK:n kanssa.
– Se ei ole oikein, että me lähdemme syyllistämään maanviljelijöitä. He pyrkivät tekemään työtä niin, että he varjelevat tätä Jumalan luomaa maailmaa. Sitten tehotuotantoon, lihantuotantoon ja loputtomaan kuluttamiseen liittyvät kysymykset on tosia. Toivon, että me kirkkona pystyisimme edistämään kohtuullista elämäntapaa. Pyrin itse tekemään konkreettisia asioita sen eteen ja sitoutua siihen elämäntapaan.
Piispan kyselytunnilla journalisteina olivat MTV:n uutistuottaja Jouni Sipilä, Turun Sanomien uutistoimituksen päällikkö Anne Savolainen, Kotimaa-lehden päätoimittaja Mari Teinilä sekä kyselytuntia isännöinyt Ariel Neulaniemi Radio Deistä.
Kuuntele piispan kyselytunti täältä.
