Kirjoittanut
Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo vihittiin virkaansa sunnuntaina 12.11.2017 Helsingin tuomiokirkossa. Saarnassaan hän käsitteli päivän evankeliumin mukaan anteeksipyytämistä ja anteeksiantoa.
Piispa Laajasalon sanoin anteeksiantaminen on luopumista, ja anteeksipyytäminen on nöyrtymistä. ”Se, joka antaa anteeksi päästää sananmukaisesti irti ja luopuu vaatimuksestaan. Se, joka pyytää anteeksi joutuu myöntämään virheensä, pienuutensa, osaamattomuutensa, harkitsemattomuutensa ja pahuutensa.
”Lasten leikeissä anteeksipyynnön ja anteeksiannon jälkeen halataan tai kätellään, pyyhitään kyyneleet ja jatketaan leikkiä. Aikuisen kohdalla usein jää jäljelle itsesyytökset, masentunut mieli ja huonouden tunne. Aavistelen, että jokainen meistä on joskus toivonut saavansa uuden mahdollisuuden aloittaa uudestaan, puhtaalta sivulta.”
”Kristinuskon ihmeellisimpiä ajatuksia on mahdollisuus aloittaa alusta”, Laajasalo muistutti.
Armahdetun tehtävä on armahtaa
Laajasalo kertoi, että hänelle itselle anteeksiantoon ja anteeksipyytämiseen liittyy kolme vaikeutta: “Ensiksi, on joskus todella vaikea antaa anteeksi. Antaa sydämensä pohjasta anteeksi. Unohtaa paha jonka on kokenut, haudata kauna ja alkaa ajatella vilpittömästi hyviä ajatuksia siitä, joka loukkasi.”
”Toiseksi, minun on usein vaikea pyytää anteeksi. On vaikeaa nähdä ja myöntää itselle, että oli väärässä.” Kolmanneksi piispa Laajasalo mainitsee, että on vaikea uskoa saaneensa anteeksi, olevansa armahdettu ja rakastettu syntinen sellaisena kuin on.
Laajasalo muistutti kuulijoitaan, että jokaisen armahdetun tehtävä on armahtaa lähimmäistään, kysyä, ketkä ovat kovasydämisyyden kohteina, kysyä, ketkä ovat erityisen hädän alla sekä kysyä yhä uudestaan, ketkä ovat toivonsa ja elämänsä menettäneitä lähimmäisiämme.
Laajasalo pohti saarnassaan myös satavuotiasta Suomea, reformaation 500-vuotismerkkivuotta sekä ensi vuonna alkavaa sisällissodan muistovuotta.
”Iloisen itsenäisyyden ohella olemme jo pian pakotettuja muistamaan erityisen synkkää vaihetta ja kansakunnan traumaa. Reformaation kulttuurimerkityksestä puhutaan usein ja sitä edes ei voi oikeastaan liioitella. Voisiko kuitenkin kysyä, että olisiko lukutaidon ohella reformaation lahja satavuotiaalle Suomelle anteeksianto?”
Piispa Laajasalo päätti saarnansa kolmeen kysymykseen: Kenelle sinä voisit tänään antaa anteeksi? Keneltä sinä voisit tämän messun jälkeen pyytää anteeksi? Mitä sinä voisit tänään uskoa vihdoin saaneesi anteeksi?
Kirkon viestintä
