Ihmisiä ja ilmiöitä: Professori Miikka Ruokanen: Nikean uskontunnustus on tärkein opin ilmaus ja aarre nuorten kirkkojen elämässä

Pikkulapsiperheiden äidit kaipaavat seurakunnalta omaa, itselleen räätälöityä vertaistukitoimintaa

 

Kuvituskuva: Aarne Ormio, Kirkon kuvapankki

Teologian kandidaatti Päivi Kasurinen Itä-Suomen yliopistosta kartoitti pro gradu -tutkielmassaan, mitä mieltä pohjoissavolaisen kunnan äidit ovat seurakunnan tarjoamasta vertaistukitoiminnasta.

Vain saman kokenut voi oikeasti ymmärtää.

Tämän lauseen Päivi Kasurinen valitsi marraskuussa valmistuneen pro gradu -tutkielmansa otsikoksi.

IK-opisto neliöb. 6.-19.1.

Hän päätti selvittää paikallisen seurakunnan tarjoaman vertaistuen merkitystä ja siitä saatuja kokemuksia. Tutkimuksessa äidit saivat myös mahdollisuuden esittää toiveita toimintaan liittyen.

Kasurinen summaa, että äitien kokemukset vertaistuesta olivat voimaannuttavia ja enimmäkseen positiivisia. Niillä oli suuri vaikutus arjessa jaksamiseen.

Samankaltaisessa elämäntilanteessa olevien kohtaamiset olivat erittäin merkittäviä.

Suurin osa tutkimukseen vastanneista pikkulapsiperheiden äideistä oli valmis osallistumaan seurakunnan järjestämään vertaistukitoimintaan ja piti seurakunnan varhaiskasvatustoimintaa tärkeänä tukena äitiydelle.

Yksi toive nousi ylitse muiden: vastaajat tahtoivat erityisesti vain äideille suunnattua toimintaa.

Kasurinen ehdottaa tekstissään kerran kuussa järjestettävää kokoontumista:

”Se voisi olla teemallinen ilta, jossa äidit saisivat keskustella asioista ilman häiriötekijöitä. Teemat voisivat liittyä äitiyteen, parisuhteeseen ja naiseuteen.”

”Osa vastaajista koki seurakunnan tarjonnan riittävänä perheille, mutta äideille suunnattua toimintaa toivottiin enemmän. Suoranaisesti negatiivista palautetta ei äideiltä tullut, mutta toivottiin myös toimintaa ilman hengellisiä elementtejä.”

Juuri hengellisten elementtien merkitystä olisikin Kasurisen mielestä kiintoisaa selvittää:

”Yhteiskunnan sekularisoituessa ja moninaisten katsomuksellisten vaihtoehtojen keskellä olisi hyödyllistä tutkia syitä, miksi hengellisyys seurakunnan vertaistukitoiminnassa koetaan vieraana ja jopa esteenä toimintaan osallistumiselle.”

Kasurinen keräsi pro gradunsa aineiston Webropol-kyselyllä, johon vastasi 64 äitiä. Heistä 53 ilmoitti kuuluvansa kirkkoon tai muuhun kristilliseen seurakuntaan.

Päivi Kasurisen pro graduun voi tutustua Itä-Suomen yliopiston verkkopalvelussa.