Kirjoittanut
Ahosen pariskunta on lähdössä lähetystyöhön suurkaupunkiin, jonka uskonnollinen ympäristö on monenkirjava: on ateisteja, buddhalaisia, kungfutselaisia ja samanistisia kansanuskomuksia. Alue on Kylväjän uusi lähetyskohde.
Ahosilla lähetyskutsun juuret ovat nuoruudessa ja opiskeluajoissa. Silloin syttyi lähetyskipinä ja he alkoivat miettimään kumpikin tahollaan, voisiko itsekin joskus lähteä lähetystyöhön.
– Kipinä on tässä elämän varrella ollut välillä kirkkaampi ja välillä vähän himmeämpi, mutta tavattuamme ja rakastuttuamme SLEY:n järjestämässä Japanin-aktiossa, aloimme pohtia samalla sitä, että olisiko lähetystyö se meidän yhteinen juttu. Varsinkin opiskeluaikana kristillisten opiskelijajärjestöjen illoissa vahvistui se näkemys, että evankeliumi on niin hieno sanoma, että kyllä sitä täytyy lähteä muillekin kertomaan.
Ahoset osallistuivat Kylväjän lähetyskurssille syksyllä 2017.
– Olimme molemmat valmiita lähtemään lähetystyöhön jo tavattuamme, mutta silloin kumpikin vielä opiskeli ja elämäntilanne ei ollut sellainen, että olisimme heti voineet lähteä mihinkään pidemmäksi aikaa. Mutta sitten valmistuttuamme ja muutaman vuoden töissä oltuamme tilanne alkoi olla sellainen, että päätimme hakea lähetyskurssille. Siihen mennessä oli tullut jo sopivasti kokemusta elämisestä Suomessakin.
Itse lähetyskurssi antoi paljon. Se oli sopivan intensiivinen ja haastava, mutta myös elämää rikastuttava.
– Opimme siellä paljon. Teemoja oli ihan laidasta laitaan: työalueiden haasteita, Raamatun lukua, kulttuurishokkia, kielenoppimista ja eri lähettien tarinoita eri työalueilta. Meillä oli ihana porukka, jonka kesken sai jakaa omia ajatuksia ja käydä läpi prosessia. Yhdessä mietimme, mikä on jokaisen paikka työalueilla. Yhteisön merkitys kurssilla oli merkittävä, sillä ryhmän kesken saatiin rukoilla ja jakaa mielessä olevia kipeitä asioita, niin iloja kuin suruja. Tämä oli kantava juttu koko kurssilla.
Ahoset kehuvat, että he oppivat kurssilla paljon myös itsestään.
– Oli hyvä, että kurssilla käytiin läpi kulttuurishokkia ja käytännön asioita. On erittäin tärkeää tiedostaa ne jo näin lähtiessä, etteivät ne tule yllätyksenä vasta sitten sinne suureen tuntemattomaan saapuessa. 
Ahoset ovat lähdössä yhteen itäaasialaiseen suurkaupunkiin yliopiston yhteyteen opettamaan englantia. Tämä kohde ei ollut se, mitä he alun perin olivat ajatelleet.
– Meillä oli mielessä ensin Japani, mutta kävi hyvin nopeasti selväksi, että se ei ollut sillä hetkellä mahdollista. Vaihtoehdoksi annettiin esimerkiksi Itä-Aasian alue, joka sopi meille, sillä emme olleet niin tiukkoja kohdemaan suhteen. Itä-Aasian alue herätti myös sellaista innostusta, että tämä voisi olla se meidän paikka. Uskomme, että kyseessä on Jumalan johdatus, vaikka meidän alkuperäiset suunnitelmat eivät toteutuneetkaan, Ahoset toteavat.
Ahosten toimenkuva tulee pitämään sisällään monipuolista työtä eri opiskelijoiden parissa.
– Kohtaamme opiskelijoita, tutustumme heihin paremmin ja kutsumme heitä kotiin. Tällä tavalla viemme evankeliumia eteenpäin siinä yhteisössä, missä olemme.
Itä-Aasian uskonnollinen ympäristö on monenkirjava: on ateisteja, buddhalaisia ja kungfutselaisia ja myös samanistisia kansanuskomuksia. Kaikkien näiden sekoituksiin voidaan alueella törmätä.
– Jos miettii täysin ateistista maailmaa, niin kyllä kristinusko tuo siihen sisällön, sanoman ja elämän tarkoituksen. Moni voi pohtia, että miksi me olemme täällä maailmassa, ja että rakastaako meitä kukaan? Onko jossain olemassa Pyhä Jumala, joka on meidät luonut, rakastaa ja haluaa pelastaa meidät? Näihin kysymyksiin haluamme olla vastaamassa, kertovat Ahoset.
Uudelle alueelle lähteminen ei jännitä Ahosia.
– Emme ole kuitenkaan ensimmäisiä lähettejä alueella. Vaikka Kylväjältä ei ole siellä vielä ketään, on siellä myös muita kristittyjä ja muita suurin piirtein tutusta kulttuurista tulevia länsimaalaisia. Ei tunnu, että olisi lähdössä jonnekin ihan täysin yksin.
Miksi Kylväjä lähtee tekemään työtä uudella alueella? Työalajohtaja Pentti Marttila vastaa:
– Jumala on antanut Itä-Aasian kansat ja vainotut kristityt sydämelle. Kylväjä haluaa viedä evankeliumia alueelle, missä sitä on hyvin vähän esillä.
Ahosilla on edessään totuttautuminen urbaaniin ihmisviidakkoon ja suurkaupungin vilskeeseen. Pikkukaupunkiin tottuneille Ahosille ympäristö tarjoaa haasteita, mutta myös mahdollisuuksia.
– On se eräänlainen pohdinnan paikka, että miten sopeudumme suurkaupungin elämään, liikenteeseen ja ihmispaljouteen. Samalla se on myös kutsuva haaste: siellä on paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat evankeliumia, paljon niitä, joita me pystymme tavoittamaan ja kohtaamaan.
Lähetystyöhön valmistautuessa eteen tulee monia käytännön valmisteluja ja ongelmia. Vaikka Ahosilla on lähtöön vielä melko reilusti aikaa, tehtävälista on pitkä. Kaikesta selviämiseen tarvitaan reilusti apua. Rukousaiheina heillä on lisäksi keväällä alkava englannin opettamisen kurssi, joka on tunnetusti aika intensiivinen kuukausi. 
– Se voi viedä mehut kenestä tahansa. Lisäksi mielessä on tietenkin viisumiasiat, että kaikki järjestyisi ja päästään syyskuussa lähtemään. Siihen tarvitaan kyllä rukoustukea.
Pari raamatunkohtaa nousee lähdön kynnyksellä Ahosten mieleen. Ne ovat olleet kantavia kohtia lähetystyöhön valmistautuessa. Erityisesti Room. 10:14–15 on koskettanut:
Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: ”Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askeleet!”
– Tämä kohta on puhunut meille siitä, kuinka lähtemiseen ja lähetystyöhön liittyy paljon erilaisia rooleja. Aikaisemmin olemme olleet muiden lähettäjän roolissa, mutta nyt olemme päätyneet itse lähtijöiksi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tuttu lähetyskäsky on kuitenkin se, mikä on saanut meidät liikkeelle, Ahoset päättävät.
Haku syksyn 2018 lähetyskurssille on jatkuu 31.3 saakka, joten Ahosten jalanjäljille mielivät ehtivät vielä hakea mukaan. Ahoset voi tavata muun muassa OPKON Pääsiäispysäkillä hiljentymisen ja rukouksen päivässä lauantaina 31.3. Enä-Sepässä sekä Lähetyksen kesäpäivillä Kauniaisissa 15.–17.6.2018.
Teksti: Saija Tiilikainen
