Kirjoittanut
Evankeliumin asialla laitetaan kaikki lahjat likoon kulloisenkin maailmankolkan olosuhteiden mukaan. Joihinkin paikkoihin papilla ei ole mitään asiaa, mutta sinnekin voi lähettää lääkärin tai liikemiehen, muistuttaa Rune Mjølhus.
Oslossa on jo ilta, mutta pitkä päivä ei ole lähelläkään loppua. Tänään Norjan luterilaisen lähetysliiton (NLM) Lähi-idän ja Indonesian aluejohtaja on suunnitellut paikallisten teltantekijöiden kouluttamista Sumatralle ja Jaavalle.
Ison määrän työtunneista haukkasi Norjan mediassa vellova kohu lähetyslasten kohtaloista. Osa sisäoppilaitoksissa kasvaneista lapsista voi huonosti. Viestimissä arvostellaan nyt 1970- ja 1980-lukujen hallituksia tuen antamisesta järjestölle, joka ei osannut huolehtia työntekijöidensä lapsista.
Rune Mjølhus on itsekin lähetyslapsi. Hän on syntynyt ja kasvanut Tansaniassa ja asunut myös Keniassa ja Etiopiassa. Osa hänen lapsuudenperheensä neljästä lapsesta selvisi sisäoppilaitoksissa hyvin – osa ei.
– Monella lähetyslapsella on ollut liian rankkaa. On tärkeää tunnustaa tämä ja antaa tukea niille, jotka sitä toivovat, Mjølhus toteaa puhelimitse Oslosta.
Miehen vastauksesta kuultaa kaksi ominaisuutta, joita Kylväjässä on arvostettu jo vuosikymmeniä kestäneen yhteistyön ajan. Hän rakentaa yhteyttä ja pyrkii toimimaan niin, että ihmisissä herää kiinnostus evankeliumia kohtaan.
Kirkas viesti
Kun Mjølhus saapuu kesäkuussa Kylväjän kesäpäiville onnittelemaan 50 vuotta täyttänyttä kumppanijärjestöä, hänellä on kirkas viesti. Jos uskomme, että ihmisen iankaikkinen kohtalo ratkeaa Kristuksen sovitustyöhön turvautumalla, mikään ei voi olla kristitylle eikä lähetysjärjestölle tärkeämpää kuin evankeliumin julistaminen.
– Eikö niin? Haluan työskennellä sen hyväksi, että löydämme eri tilanteisiin sopivat ja tehokkaat keinot kertoa evankeliumia.
Hän kertoo brittievankelista Rodney Gipsy Smithistä, joka totesi harvojen koskaan tarttuvan Uuden testamentin neljään evankeliumiin. Mutta viidettä evankeliumia lukevat kaikki.
– Viides evankeliumi olemme me. Meidän kauttamme ihmiset joko kiinnostuvat evankeliumista tai työntävät sen pois.
Uudistushenkisyydestään huolimatta Mjølhus ja hänen järjestönsä eivät ole menneet mukaan siihen missiologiseen virtaukseen, jossa lähetystyöntekijöiden sijaan lähetetään rahaa tai korkeintaan asiantuntijoita lyhyisiin projekteihin. Kylväjä on lähettänyt NLM:n kautta kymmeniä pitkään palvelleita työntekijöitä Japaniin, Etiopiaan ja viimeisimmäksi Indonesiaan.
Kohtalokas malaria
Lähetyselämä on Rune Mjølhusille tuttua ensi hengenvedosta saakka. Hän syntyi lähetyssairaalassa Tansaniassa, jossa hänen isänsä työskenteli pappina ja äiti koulutti sairaanhoitajia. Pikkupoikana hän haaveili elämästä Afrikassa lääkärinä, mutta ei ikinä lähetystyöntekijänä.
– Pidin sitä liian helppona hommana.
Olin murskana, vaikka vaimoni vakuutti, ettei Jumala koskaan hylkää.
Hän suoritti asepalveluksen merivoimissa, eteni tiedustelu-upseeriksi ja aloitti lääketieteen opinnot. Kun hänen lähetysjärjestössä työskennellyt morsiamensa kuoli malariaan, Mjølhusin suunnitelmat sakkasivat. Vaikka hän olisi kuinka hyvä lääkäri, ihmiset kuolisivat lopulta. Mutta jos hän olisi pappi ja julistaisi evankeliumia, he voisivat saada ikuisen elämän. Lääketieteellinen tiedekunta vaihtui teologian opintoihin, ja sen koulun penkiltä löytyi Janne, neljän yhteisen lapsen äiti.
– Olemme olleet naimisissa 26 vuotta ja täydennämme toisiamme mainiosti.
Yhteiset työmaat ovat olleet sen verran kivisiä ja kuoppaisia, että kaikelle tuelle on ollut käyttöä. Heidän työalueikseen siunaantuivat muun muassa Arabian niemimaa ja Afrikan sarvi.
Palvelevia perheitä
Mjølhusin maailma on pelto, josta osa kasvaa satoa ja osa odottaa vielä maanmuokkaajia. Hän näkee omissa ammateissaan rakastaen työskentelevät ja rukoilevat kristityt kyntäjinä, joiden vaikutusta voi olla vaikea havaita. Mutta vasta kyntötyön jälkeen voidaan kylvää.
Monilla muslimeilla on kristityistä huono kuva. He huoraavat ja vähät välittävät Jumalasta. Muslimien keskellä asuva Sanaa kunnioittava perhe voi muuttaa tämän käsityksen. Tässä kohtaa Mjølhus ajattelee esimerkiksi Somalimaassa työskenteleviä lääkäreitä ja opettajia sekä Kenian ja Etiopian rutikuiville alueille kaivoja rakentavia insinöörejä.
Vaikuttava on ollut myös Mjølhusien Nairobiin pohjoismaisille perheille perustama raamattukoulu. Siellä on tarjolla rauhaa hengelliseen kasvuun, tukea parisuhteen hoitamiseen ja opastusta evankelioivaan elämäntapaan.
Kasvu on Mjølhusin mukaan oman erityislaatunsa tunnistamista. Emme kiinnostu ja innostu asioista sattumalta, vaan näissä vetovoimissa näkyy Jumalan luomistyö.
– Rakastan ajatella uusia asioita epätyypillisellä tavalla. Rakastan aloittaa uutta. Keskityn ihmissuhteisiin. Ei Jumala ole luonut vahvuuksiani siksi, etten käyttäisi niitä, vaan siksi, että käyttäisin. Kun teen niin, Jumalan valtakunta murtautuu esiin.
Ovesta tai ikkunasta
Rune Mjølhus sanoo kursailematta, että Jumala haluaa käyttää – ja on käyttänytkin – kaikkea hänessä. Hän on kiitollinen Arabian niemimaalla toimivasta matkatoimistosta, joka kuljettaa Norjasta ja Tanskasta kristittyjä matkaseurueita pitkin poikin islamin ydinmaita.
– Kun rukoilemme, paikalliset kunnioittavat sitä. He kyselevät meiltä kaikenlaista kristinuskosta.
Suljettuja maita ei Mjølhusin mielestä saa jättää odottamaan parempaa aikaa. Niihin voidaan mennä palvelemaan juuri omissa ammateissa esimerkiksi terveydenhuollon, tekniikan ja opetuksen pariin. Mjølhusin mielestä tämä on erittäin vaikuttavaa, sillä nämä ammatit kehittävät yhteiskuntia laajasti.
– Mutta emme me näe tuhansien ihmisten tulevan Kristuksen luokse. Sana kuitenkin lupaa, ettei se palaa tyhjänä. Kun juttelen muslimin kanssa, en ole siinä yksin, vaan Pyhä Henki minussa kohtaa meidät molemmat.
Todistajien ketju
Norjassa asuessaan Mjølhusista on hienoa ajatella, kuinka Jumala johdattaa hänen kohtaamiensa ihmisten luokse toisia kristittyjä, jotka todistavat samasta Raamatusta ja samasta Kristuksesta. Sillä tavalla maailman pelto pehmenee.
– Meidän sukupolvemme on liikkeellä todistuksen vuoksi. Seuraava sukupolvi näkee ehkä hedelmää.
Vaikeissa vaiheissa on tarpeen etsiä rohkaisua historiasta. Mjølhus kertoo Länsi-Kenian herätyksistä 1970-luvulla, jolloin tuhansia ihmisiä kääntyi kristityiksi. Onnen huumassa hänen järjestössään ajateltiin, että kylläpä nyt sujuu taitavasti tämä lähetyskäskyn täyttö.
Joku kuitenkin avasi historiankirjat ja huomasi, että yhtä sukupolvea aiemmin Länsi-Kenian vihreitä rinteitä olivat kulkeneet anglikaanisaarnaajat.
– Pääsimme korjaamaan heidän rukoustensa ja julistuksensa hedelmää. He olivat muokanneet maan. Jumala tahtoo pelastaa kaikki kansat, ja jokainen työvaihe kynnöstä korjuuseen on yhtä tärkeä.
Tyhjä kivitalo
Käsitys omien voimien ja oman järjen valon riittävyydestä ja ylivertaisuudesta on ihmisellä verissä. Siitä on vaikea kasvaa pienemmäksi, mutta se on välttämätöntä, Rune Mjølhus uskoo.
Hän kävi oman paininsa toukokuussa vuonna 2000. Haave lähetysalueelle muutosta oli vihdoin totta. Tansanian Tarimessa odotti punaisen hiekkatien varrella pieni harmaa kivitalo. Asettumisen Afrikan-kotiin piti olla odotetun työn juhlava alku, mutta Rune oli yhtäkkiä aivan eksyksissä.
– Minusta tuntui kuin Jumala ei olisi ollutkaan siellä kanssani. Olin murskana, vaikka vaimoni vakuutti, ettei Jumala koskaan hylkää.
Perhe pakkasi laukut uudelleen ja matkusti sielunhoitoon Nairobiin. Sielunhoitajakin oli lähetyslapsi ja ymmärsi kangistuneen miehen mielen. Runelle valkeni, että hän oli luottanut omiin voimiinsa ja mahdollisuuksiinsa. Merivoimien upseeri ja teologi oli ollut aikeissa panna tuulemaan.
– Minulle oli tarpeen kokea masennus, jotta fokus vaihtuisi minusta Jumalaan ja hänen tahtoonsa. Se oli kova koulu. Siitä asti olemme vaimoni kanssa yrittäneet muistuttaa toisiamme, että olemme Jumalalla töissä.
Meitä tarvitaan vielä
Lähetystyössä työtavat valitaan ympäristön mukaan, mutta teologia on aina sama, Rune Mjølhus ajattelee.
– Meidän lahjamme on luotu rakentamaan Jumalan valtakuntaa myös maallistuneessa ja vihamielisessä ympäristössä.
Mjølhusille on tärkeää muistaa, että hän ei tule koskaan mihinkään yksin vaan aina Pyhän Hengen kanssa. Hän uskoo, että lähetystyöntekijöiden lähettämisen aika ei ole ohi, vaikka monissa länsimaisissa lähetysjärjestöissä sellaista pidetään vanhanaikaisena.
Kristityn perheen mahdollisuudet evankeliumilta suljetuissa maissa inspiroivat.
– Meitä länsimaalaisia tarvitaan vielä. Tehtävämme on tukea ja innostaa paikallisia tekemään lähetystyötä. Kun paikalliset syttyvät julistamaan, mikään ei voi pysäyttää evankeliumia.
Mjølhus nostaa esille kertomuksen Stefanoksesta. Marttyyrin kivittämisen jälkeen puhkesi vaino, joka hajotti seurakunnat. Niiden jäsenet pakenivat eri puolille Rooman valtakuntaa. Evankeliumi alkoi levitä tavallisten seurakuntalaisten kautta maastopalon tavoin.
Mutta mitä mieltä on lähettää norjalaisia ja suomalaisia maallistuneesta pohjolasta esimerkiksi Indonesiaan, joka on kulttuurisesti kaukana ja kalliiden matkojen takana?
– Lähetämme siksi, että koemme Jumalan kutsuneen meidät tekemään niin.
Maitojuna on hyvä juna
Puhe kääntyy epäonnistumisiin. Vaikeisiin oloihin lähettävät järjestöt kokevat paljon pettymyksiä. Rune Mjølhusilla on tähänkin toinen näkökulma.
– Meidän suunnitelma C voi olla Jumalan suunnitelma A. Ei minua pelota lähettää ihmisiä, jotka tulevat kesken pois. Jumala näkee lähetyksen koko kuvan, mutta hän ei näytä sitä meille. Meidän on yritettävä ja erehdyttävä, jotta kasvaisimme yksilöinä ja yhteisöinä.
Eri kulttuurien yhteiselo on sekin usein rämpimistä. Vaikka suomalaiset ja norjalaiset ovat kaikki valkoisia ihmisiä kylmästä maasta, he ovat hyvin erilaisia, Mjølhus sanoo. Yhteistyö kentällä on haastavaa ja opettavaa. Niin kauan kuin yhteistyöstä on Kylväjälle hyötyä, NLM on siihen valmis.
– Tärkeintä on, ettemme näe toisiamme uhkana, vaan pysymme toistemme puolella. Erilaisuuden kautta näemme laajemman kuvan.
Oslon ilta on pimentynyt, mutta Rune Mjølhusin työt jatkuvat vielä. Tunnin päästä alkaa digikokous, jossa 25 potentiaalista lähetystyöntekijää pohtii tulevaisuuttaan. Heidän joukostaan voisi löytyä ortopedi Afrikan sarveen ja insinööri Keski-Aasiaan.
Teksti: Danielle Miettinen
Rune Mjølhus saapuu Kylväjän kesäpäiville kesäkuussa 2024. Tutustu tapahtuman ohjelmaan täältä!
Artikkeli on julkaistu Kylväjä-lehdessä 2/2024. Tilaa maksuton Kylväjä-lehti täältä!
