Kirjoittanut
Kiina pitää maassa eläviä pohjoiskorealaisia laittomina maahanmuuttajina, jotka voidaan palauttaa kotimaahansa, jossa he saattavat joutua vankilaan tai teloitettavaksi. Yhteydet kristinuskoon voivat johtaa erityisen ankariin rangaistuksiin.
DailyNK:n mukaan Kiina on vahvistanut uudelleen, ettei se pidä Pohjois-Korean pakolaisia pakolaisina. DailyNK:n lähde kertoo, että Kiinan poliisi Liaoningin maakunnassa ilmoitti, että Kiina ”ei tunnusta pohjoiskorealaisia pakolaisiksi, eikä tämä näkemys tule koskaan muuttumaan.”
”Heitä pidetään laittomina maahanmuuttajina, jotka voidaan palauttaa kotimaahansa”, sanoo Simon Lee*, Open Doorsin Pohjois-Korean koordinaattori.
YK:n ihmisoikeusjulistuksen 14. artikla – johon Kiina on sitoutunut yhtenä allekirjoittajana – takaa kaikille ihmisille oikeuden hakea turvapaikkaa. Jos Kiina tunnustaisi Pohjois-Korean loikkarit pakolaisiksi, heitä tulisi auttaa saamaan turvapaikka.
Sen sijaan heidät voidaan palauttaa takaisin Pohjois-Koreaan, missä heitä kuulustellaan, ja he saattavat joutua vankilaan tai jopa teloitettaviksi.
”Kuulustelijat kysyvät, oletko nähnyt Raamattua, oletko käynyt kirkossa tai oletko tavannut lähetyssaarnaajia. Jos vastaat myöntävästi, he yrittävät selvittää, oletko kääntynyt kristityksi.”
Simon Lee, Open Doorsin Pohjois-Korean koordinaattori
Pakolaisten mahdolliset yhteydet seurakuntiin, pastoreihin tai lähetystyöntekijöihin voivat johtaa entistä ankarampiin rangaistuksiin.
”Kuulustelijat kysyvät, oletko nähnyt Raamattua, oletko käynyt kirkossa tai oletko tavannut lähetyssaarnaajia. Jos vastaat myöntävästi, he yrittävät selvittää, oletko kääntynyt kristityksi. Pahimmassa tapauksessa sinut lähetetään poliittisten vankien työleirille, josta ei ole mahdollista vapautua.”
Lee vahvistaa, että jännitteet kasvavat pakolaisten keskuudessa Kiinassa. Erityisesti kiinalaisten miesten kanssa naimisissa olevat pohjoiskorealaiset naiset elävät paineen alaisina. Heitä myydään usein Kiinaan pakkoavioliittoon. Vaikka heidän elämänsä on vaikeaa, se on Leen mukaan usein parempaa kuin Pohjois-Koreassa. Lisäksi he saattavat pystyä auttamaan kotimaassaan asuvia perheitään.
Näitä naisia kehotetaan välttämään ’yhteiskunnallisen levottomuuden’ aiheuttamista.
”Mikä tahansa virhe voidaan tulkita ’yhteiskunnallisen levottomuuden’ aiheuttamiseksi. Tappeluun joutuminen, aviopuolisosta valittaminen, laittoman tavaran myyminen, aviorikos, mutta myös kristilliseen kokoontumiseen osallistuminen”, Lee kertoo.
Mitä tapahtuu, jos jäät kiinni?
Kiinassa pakolaisena elävä pohjoiskorealainen kristitty So Young* joutui pidätetyksi mennessään tapaamiseen muiden pohjoiskorealaisten kristittyjen pakolaisten kanssa.
”En tiennyt, että heidät oli pidätetty päivää aiemmin. Kun avasin oven, joku tarttui äkkiä käsiini. Se oli poliisi. He veivät minut autolla lähimmälle poliisiasemalle”, So Young kertoo.
So Young oli kiinalaisessa vankilassa viikon ajan, ja hän joutui antamaan lausunnon tulostaan Kiinaan, oliko hän naimisissa (oli) ja miksi hän osallistui Raamatun opiskeluun. So Young väitti, ettei ollut naimisissa ja että oli vain tullut tapaamaan ystävää, kun hänet pidätettiin. Hän sanoi, ettei tiennyt mitään Raamatun opiskelusta.
”Minulla kävi tuuri, etten joutunut pidätetyksi yhdessä muiden naisten kanssa. He eivät voineet kieltää osallistuneensa Raamatun opiskeluun.”
Viikon kuluttua So Young lähetettiin takaisin Pohjois-Koreaan. Hänet laitettiin käsirautoihin ja vietiin pakettiautoon.
”Auto ajoi keskelle siltaa ja pysähtyi. Sillan toisella puolella odottivat pohjoiskorealaiset viranomaiset. He veivät minut poliisiasemalle, jota johti salainen turvallisuusvirasto SSA. Poliisi vaati minua kirjoittamaan raportin perhetaustastani ja ajastani Kiinassa. Sanoin, etten muistanut kaikkea perheestäni, mutta he tiesivät jo tarkalleen, kuka olin ja keitä perheeseeni kuului.”
So Young kertoi tuomarille, että oli tullut Kiinaan ansaitakseen rahaa. Koska So Young ei myöntänyt osallistuneensa Raamatun opiskeluun, häntä rangaistiin vain rajan laittomasta ylittämisestä. Hänen lopullinen tuomionsa oli viisi vuotta pakkotyötä ja uudelleenkoulutusta.
”En halunnut kuolla siellä”
Vaikka rangaistus oli suhteellisen “kevyt” verrattuna siihen, mihin hänet olisi tuomittu, jos he olisivat todistaneet So Youngin olevan uskovainen, elämä uudelleenkoulutusleirillä oli hirveää.
Joka ilta hän joutui kestämään tuntikausia ideologista uudelleenkoulutusta. Vangit, jotka työskentelivät kaivostyöläisinä, elivät usein vain muutamia kuukausia. So Young sai tehtäväkseen valmistaa peruukkeja jälleenmyytäväksi, joten hänellä oli jonkinlainen odote säilyä hengissä.
”Nukuimme vanhalla lattialla, mutta emme saaneet peittoa”, hän muistelee. ”Jos emme täyttäneet työkiintiötämme tai jos joku teki virheen, meitä kaikkia rangaistiin. Meidät pakotettiin seisomaan ulkona sateessa useita tunteja.”
”Paikka, jossa asuin, oli maailman hirvein paikka. En todellakaan halunnut kuolla siellä.”
So Young
So Young näki ihmisten kuolevan. ”Paikka, jossa asuin, oli maailman hirvein paikka. En todellakaan halunnut kuolla siellä”, hän sanoo.
Lopulta So Young vapautettiin, ja hän onnistui pakenemaan uudelleen Kiinaan. Hän tapasi kiinalaisen aviomiehensä sekä poikansa, joita viranomaiset eivät olleet löytäneet. Myöhemmin perhe muutti Etelä-Koreaan, missä he nykyään asuvat.
So Youngin tarina tulee toistumaan niin kauan kun Kiina kieltää Pohjois-Korean pakolaisten todellisuuden. Tilanne näyttää toivottomalta. Mutta So Young ja muut Pohjois-Korean kristityt osoittavat, että Jeesuksen valo Pohjois-Koreassa loistaa yhä pimeydessä. Open Doors arvioi, että maassa on 400 000 kristittyä, joista jokainen tietää voivansa joutua vankilaan tai tapetuksi, jos hänen uskonsa paljastuu.
*Nimi muutettu turvallisuussyistä.
Tutustu pohjoiskorealaisten kristittyjen tilanteeseen.
Katso video
