Kirjoittanut
Uskonnonfilosofi Lari Launonen puhuu tunteella tieteestä ja älykkäästi uskosta.
Uskonnonfilosofian tohtori Lari Launonen on juuri saanut valmiiksi omasta elämästään kertovan kirjan. Poikani, elä vielä tämä talvi: Lyhyen elämän filosofia on niin henkilökohtainen, että jännittää. Julkistaminen on elokuussa, joten suven verran on aikaa valmistautua.
Kirja kertoo Launosen esikoispojan Huugon odottamisesta, syntymästä vaikeasti vammaisena, elämästä ja kuolemasta. Launonen tutkii kirjassa itseään yhtenä isänä miespolvien ketjussa.
Hän sai Huugo-ukilta ja isältään, Ristin Voitto -lehden emerituspäätoimittaja Leevi Launoselta kriittisen ajattelun ja hengellisyyden hedelmällisen yhdistelmän.
– Käsittelen kirjassa myös isien ja poikien suhteisiin liittyviä vaikeita tunteita. Yksi niistä on oman isyyden vajavaisuuteen liittyvä syyllisyys.
Kirja sisältää myös uskonnonfilosofista pohdintaa. Oliko syntyminen Huugolle siunaus vai onnettomuus? Onko sureminen velvollisuus? Onko taivaassa vammaisuutta?
– Ja miksi en oikeastaan rukoillut poikani parantumisen puolesta? Lari Launonen avaa kirjan sisältöä.
Surkea surija
Kirjoittaminen oli kirjailijalle tärkeä matka.
– Olen surkea surija, ja olisin saattanut laiminlyödä suruprosessin, ellen olisi alkanut tähän. Itkin päivänä, jolloin Huugo kuoli. Sen jälkeen olen itkenyt kunnolla tasan kerran.
Kirjoittamisen aikana syntyi oivalluksia. Hän ymmärsi esimerkiksi sen, että usko kuolemanjälkeiseen elämään auttaa löytämään merkitystä myös lyhyeksi jääneestä elämästä.
”Olen surkea surija, ja olisin saattanut laiminlyödä suruprosessin, ellen olisi alkanut tähän. Itkin päivänä, jolloin Huugo kuoli. Sen jälkeen olen itkenyt kunnolla tasan kerran.”
Launonen on tulossa sunnuntai-iltana Riihimäen seurakunnan iltamiin puhumaan lapsensa menettäneenä isänä ja kirjailijana, mutta myös uskonnonfilosofiasta väitelleenä tohtorina. Illan aiheena on ”Onko usko luonnollista?”
Onko usko luonnollista ja millä perusteella?
– ”Uskonto on luonnollista” on ollut kognitiivisen uskontotieteen keskeinen väite. Se tarkoittaa, että erilaisia kansanomaisia uskonnollisia uskomuksia ja uskonnollista käytöstä kehittyy kaikenlaisissa ihmisryhmissä, koska myötäsyntyiset mielen mekanismit vahvistavat niitä.
– Sanon ”kansanomaisia” siksi, että ihmismielelle luonnolliset uskomukset eroavat usein teologisista opeista, jotka ovat hyvinkin intuitionvastaisia, kuten kolminaisuusoppi tai oppi siitä, että Jumala on kaikkialla läsnä.
Nuorten uskonnollisuus vakiintunut
Yle uutisoi tällä viikolla, että tuoreen nuorisobarometrin mukaan uskonnoton identiteetti on nuorten uusi normaali. Onko se?
– Päinvastoin! Nuorten uskonnollisuus on pysynyt samana viimeiset kymmenen vuotta. Uskonnollisina itseään pitävien nuorten osuus on siis vakiintunut. 44 prosenttia nuorista ei pidä itseään lainkaan uskonnollisina tai hengellisinä.
Kognitiivisen uskontotieteen näkökulmasta Launonen pitää kiinnostavana, että jopa melkein puolet nuorista uskoo elämän loppuvan kuolemaan.
– Mielestäni sielun olemassaolon ja kuolemanjälkeisen elämän kieltäjien lukuja on aika korkea. Näitä pidetään nimittäin varsin luonnollisina uskomuksina. Uskontotieteilijä Roosa Haimilan tutkimuksen mukaan monet uskonnottomatkin suomalaiset, joille tiede on hyvin tärkeää, näkevät jonkinlaista jatkuvuutta kuoleman jälkeen.
Launosen mainitseman tutkimuksen mukaan tämä voi olla esimerkiksi sitä, että kehon materiaalit jatkavat elämää luonnon kiertokulussa.
Avaria iltamia
Riihimäellä on jo pitkään tuotu iltamissa yhteen erilaisten maailmankuvien kautta elämää katsovia ihmisiä. Seurakunnan aikuis- ja evankelioimistyön pappi Merja Olin pitää siitä, että tilaisuudet järjestetään muualla kuin seurakunnan tiloissa.
– Joillakin ihmisillä on korkea kynnys astua sisään kirkon tiloihin. Halusimme madaltaa kynnystä.
Illoissa puhutaan myös yhteiskunnallisista ja kirkollisista tabuista.
– Kutsumme mukaan ihmisiä, jotka suostuvat dialogiin eri tavoin ajattelevien ihmisten kanssa ilman pyrkimystä käännyttää toista omalle kannalle. Tavoitteena on keskinäisen ymmärryksen lisääminen, Olin kertoo.
Aiheina on ollut esimerkiksi tutkimustietoon perustuvia teemoja, kuten intuitio, kuolemanrajakokemukset ja onnellisuus, sekä elämäntarinoita.
Onko iltamien kautta syntynyt polkuja uskon äärelle ja seurakunnan yhteyteen?
– Emme pidä tuosta asiasta lukua. Iltojen tavoitteena on teemojen monipuolinen käsittely, dialogi ja toistemme näkemysten ymmärtäminen. Siksi jätämme tuon asian tarkkailun pois. Mutta olen toki kuullut, että joidenkin ihmisten kohdalla illat ovat poistaneet uskomisen esteitä, Merja Olin toteaa.
Iltamat Ö-talossa su 26.5. klo 17.30–21.00, Öllerinkatu 9, Riihimäki.
