Kirjoittanut
Jussi Halla-aho sanoo, että kirkko keskittyy mielistelemään todellisia tai kuviteltuja vähemmistöjä, kun kristinuskon tehtävä olisi lähetyskäskyn toteuttaminen. Itse hän ei ole uskonnollinen ihminen, vaikka toivottaisikin Jumalan siunausta.
Radio Dein arvotenttiin oli 1.11.2023 kutsuttu presidenttiehdokkaista vuorollaan Jussi Halla-Aho. Hän on eduskunnan puhemies, entinen perussuomalaisten puheenjohtaja ja europarlamentaarikko sekä kielitieteilijä ja filosofian tohtori.
Vaalitenteissä osa ehdokkaista on esittänyt, että Suomi on Yhdysvaltain tiellä, kun kansakunta polarisoituu ja mielipiteet kärjistyvät. Radio Dein Kai Kortelainen kysyy, allekirjoittaako Jussi Halla-aho tämän tilannekuvan?
– Onko syytä olla huolissaan tai tapahtuuko nyt jotain merkittävää, riippuu siitä, mihin tilannetta verrataan. Suomessa on pitkään ollut melko sovinnainen poliittinen kulttuuri, jossa periaatteessa kaikki puolueet pystyvät tekemään jopa hallitusyhteistyötä keskenään. Samoin meidän parlamentaarinen keskustelukulttuurimme on erittäin jäykkää, sovinnaista ja hyvätapaista.
Halla-aho ottaa esimerkin siitä, miten politiikkaa ja parlamentarismia tehdään muualla maailmassa.
”Ihmiset heimoutuvat poliittisesti ja ajattelevat edustavansa hyvän voimia.”
– Ei ole mitenkään tavatonta, että erilaisissa parlamenteissa otetaan nyrkit apuun, kun sanat eivät riitä. Tämä tuntuu suomalaisittain hyvin etäiseltä. Mutta se on syytä pitää mielessä, kun arvioidaan sitä, meneekö hyvin vai huonosti, Halla-aho korostaa.
Hänen mielestään aiempaan hyvin jäykkään ja hyvätapaiseen poliittiseen kulttuuriin verrattuna Suomi on yhä voimakkaammin polarisoitumassa ja politiikka on tribalisoitumassa. Se tarkoittaa, että ihmiset heimoutuvat poliittisesti ja ajattelevat edustavansa hyvän voimia.
– Ja sitten vastapuoli on taas suorastaan demoninen pahuuden voima, jota vastaan pitää taistella ja jota vastaan kaikki keinot ovat sallittuja.
Jussi Halla-aho on huomannut, että reilun pelin sääntöjä ei varsinkaan nuoremman polven poliitikkojen piirissa pidetä enää samalla tavalla tärkeinä kuin ”vanhemman liiton” ihmisillä, jotka pystyvät poliittisen debatin ulkopuolella kanssakäymään keskenään pannen sivuun poliittiset kysymykset.
– Politiikasta on tulossa sillä tavoin kokonaisvaltaisempaa, että poliittiset erimielisyydet heijastuvat myös yksityiselämän puolelle ja ne alkavat määritellä sitä, kenen kanssa voi edes mennä kahville tai oluelle.
”Presidentti on ylin kansalaiskeskustelija”
Suomen presidenttiä pidetään usein kansakunnan arvojohtajana. Päteekö se myös Halla-ahon ajatteluun?
– No kyllähän tätä voidaan sellaisena pitää. Ehkä mieluummin sanoisin, että presidentti on eräänlainen ylin kansalaiskeskustelija. Perustuslain puitteissa hänen valtaoikeutensa rajautuvat vaan aika vahvasti ulko- ja turvallisuuspolitiikan tekoon.
Halla-aho ei kuitenkaan usko, että asia on suomalaisilla päällimmäisenä mielessä, kun he pohtivat presidentinvaaleja tai valitsevat itselleen presidenttiehdokasta.
– Kyllä he ajattelevat ennen kaikkea presidenttiä sellaisena arvojohtajana, joka nostaa esille ja pitää esillä kansakunnalle tärkeitä kysymyksiä, ja varsinkin silloin, kun muut tahot, kuten puolueet ja media, ovat haluttomia puhumaan jostakin aiheesta.
Arvon ja mielipiteen ero
Radio Dein arvotentissä kysytään kaikilta ehdokkailta, mitkä ovat kolme tärkeintä arvoa, jotka ohjaavat heidän päätöksentekoaan politiikassa? Halla-aho ei innostunut tentissä kolmea luettelemaan.
– Alexander Stubb on jotenkin onnistunut sillä tavalla pilaamaan poliittisen keskustelun, että kaikki ovat omaksuneet hänen kolme pointtiaan tai että pointteja pitäisi olla kolme. En ymmärrä mikä maaginen luku tämä on.
”Haluaisin tehdä mielipiteiden kunnian palautuksen. Ihan kaikki mielipiteet eivät nimittäin ole mitään pyhiä arvoja.”
– Arvo on siinä mielessä vähän ongelmallinen käsite, että tänä päivänä arvoiksi kutsutaan yhä useammin sellaisia asioita, joita ennen vanhaan kutsuttiin mielipiteiksi tai ideologioiksi. Ja sitten kun mielipiteestä tehdään arvo, kaikkien pitäisi allekirjoittaa se kyseinen mielipide tai muuten hän kyseenalaistaa meidän länsimaiset tai demokraattiset arvomme. Pikemminkin laajentaisin sallittujen mielipiteiden aluetta ja sitä, mistä kaikista asioista on luvallista olla eri mieltä, ehdokas pohtii.
– Haluaisin tehdä mielipiteiden kunnian palautuksen. Ihan kaikki mielipiteet eivät nimittäin ole mitään pyhiä arvoja, jotka kaikkien pitäisi allekirjoittaa. Näistä perusarvoista keskustellaan aika usein silloin, kun puhutaan esimerkiksi maahanmuuton kaltaisista asioista, joissa yhä useammasta asiasta tulee varsinkin poliittisen kentän vasemmalla laidalla jonkinlaisia perusarvoja, joista ei kukaan saisi tinkiä, joita kukaan ei saisi kyseenalaistaa. Mutta minä olen tästä aika vahvasti eri mieltä.
Risto Ryti osasi erottaa omat ja kansakunnan edut
Jussi Halla-aho on viestipalvelu X:ssä kertonut arvostavansa edesmennyttä presidentti Martti Ahtisaarta suuresti. Kuka tähänastisista presidenteistä on ehdokkaan mielestä paras ja minkä vuoksi?
– Joillakin presidenteillä on eittämättä suurempia ansioita kuin toisilla. Olen yleensä vastannut tähän, että Risto Ryti, mutta tunnistan sen, että vertailu on hiukan epäreilua, koska presidentit ovat joutuneet toimimaan presidenttinä hyvin erilaisissa olosuhteissa. Me emme tiedä, miten vaikkapa presidentti Relander olisi selviytynyt, jos hänet olisi sijoitettu samaan historiaan ajankohtaan, jossa Risto Ryti toimi ja päinvastoin.
Risto Rytiä Halla-aho arvostaa, koska tämä ymmärsi sen, että hänen omat henkilökohtaiset etunsa ja henkilökohtaiset näkemyksensä joutuvat väistymään kansakunnan kokonaisedun tieltä.
Nykyinen tasavallan presidentti Sauli Niinistö on päättänyt uudenvuoden puheensa toivottamalla kansalaisille Jumalan siunausta. Mitä presidentti Jussi Halla-aho toivottaisi uudenvuoden puheensa päätteeksi?
– Itse en ole uskonnollinen ihminen eikä minulla ole henkilökohtaista uskonnollista vakaumusta. Mutta samaan aikaan tunnistan sen tosiasian, että kristinusko on hyvin sisäänrakennettu osa sitä suomalaista kulttuuria, jonka tuotteita me olemme ja jota itse arvostan ja jota haluamme ylläpitää. Näen, että perinteellä itsessään on suuri arvo. Perinteet, oli niiden sisältö mikä hyvänsä tai alkuperä mikä hyvänsä, ovat juuri se, mikä luo yhteisöllisyyttä, liimaa ihmisiä yhteen ja luo merkityksiä.
– Ilman muuta aion noudattaa tätä perinnettä, perussuomalaisten presidenttiehdokas lupaa.
Käsitys ihmisarvosta muuttuu
Vuonna 2005 Halla-aho kirjoitti Scripta-blogissaan, että ”Ainoa mitattava ja siten kiistatta olemassaoleva ihmisarvo on yksilön instrumentaalinen arvo. Yksilöt voidaan perustellusti asettaa arvohierarkiaan sen mukaan, miten paljon heidän kykyjensä tai osaamisensa poistaminen yhteisön käytöstä heikentäisi yhteisöä.”
Kai Kortelainen kysyi, ovatko Halla-ahon arvot tai ajattelu tässä suhteessa muuttuneet vai pysyneet samana?
– Mielenkiintoista, että tästä kirjoituksesta on nyt aikaa 18 vuotta, ja jotkut ihmiset eivät ole vieläkään päässeet siitä ylitse, Halla-aho kummastelee.
Hän selventää, että kirjoituksen mukaan käsitys ihmisarvosta on aina aikaan, paikkaan ja kulttuuriin sidottu.
– Meidän käsityksemme ihmisarvosta on täysin erilainen kuin ihmisillä sata vuotta sitten Euroopassa tai 200 vuotta sitten. Se ei johdu siitä, että me olemme parempia ihmisiä, vaan siitä, että me elämme erilaisessa ajassa. Ja sadan vuoden päästä ja kahdensadan vuoden kuluttua ihmisarvo todennäköisesti pitää sisällään hyvin erilaisia asioita kuin tänä päivänä.
”Mitään elinkelpoista palestiinalaista valtiota ei voi tulla, jos suuri määrä israelilaisia siirtokuntia täplittää palestiinalaisvaltiolle ajateltua aluetta.”
– Ei kannata kuvitella, että meidän ihmisarvokäsityksemme olisi jollakin tavalla universaali. Ja tästä oikeastaan voi tehdä sen johtopäätöksen, että koska me itse olemme hyvin kiintyneitä omaan käsitykseemme yhteisestä ihmisarvosta, meidän kannattaa puolustaa sitä. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että kaikki ihmiset tänäkään päivänä maailmassa jakaisivat niitä käsityksiä, esimerkiksi monet niistä ihmisistä, jotka muuttavat tänne hyvin erilaisista kulttuureista.
Kahden valtion malli on epärealistinen
Kortelainen kysyy, miten Halla-aho istuvana presidenttinä sanoittaisi Suomen kantaa tämän päivän tilanteeseen Israelissa, Hamasin iskuihin siellä ja toisaalta Israelin vastatoimiin?
Ehdokas pitää tilannetta kaikille turhauttavana.
– Meillä on Suomessa ja muuallakin Euroopassa virallisena linjana se, että me olemme sitoutuneet Oslossa sovittuun kahden valtion malliin. Mutta toisaalta tämä ei välttämättä tarkoita mitään, koska kaikki tietävät, että se on hyvin epärealistinen malli. Ja sen sijaan, että se olisi tullut lähemmäksi näiden vuosikymmenten aikana, se on ehkä siirtynyt koko ajan vain etäisemmäksi tai kauemmaksi todellisuudesta.
– Pitäisin aivan selvänä, että mitään elinkelpoista palestiinalaista valtiota ei voi tulla, jos suuri määrä israelilaisia siirtokuntia täplittää palestiinalaisvaltiolle ajateltua aluetta. Ja toisaalta on ihan epärealistista ajatella, että mikään Israelin hallitus evakuoisi 700 000 ihmistä näistä siirtokunnista, Halla-aho arvioi.
Tilanteelle ei siis hänen mukaansa löydy ratkaisua, joka olisi kaikkien osapuolten nieltävissä. Ja juuri sen takia status quo, pysyvä vallitseva tila, on jatkunut viimeiset 30 vuotta kaikista sopimuksista huolimatta.
– Kaikki katastrofin ainekset ovat ilmassa kaiken aikaa, ja on mahdollista, että tämä asia etenee nimenomaan katastrofien kautta, koska juuri muitakaan reittejä eteenpäin ei ole.
Kirkosta on tullut yleishumanistinen kansalaisjärjestö
Jussi Halla-aho on eronnut kirkosta, mutta taannoin Radio Dein haastattelussa hän kuitenkin esitti lääkkeitä siihen, miten kirkko olisi pelastettavissa. Hänen mukaansa avainasia Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuuden kannalta on, uskaltaako se pitää kiinni perinteisestä opistaan ja sisällöstään.
– Kyllä kai pitäisi lähteä siitä, että kristillinen kirkko on uskonnollinen organisaatio. Mutta sitä on vähän vaikea välillä muistaa, kun katselee, minkälaisia asioita kirkko painottaa toiminnassaan. Tuntuu, että siitä on pikemminkin tullut yleishumanistinen ja yleisvasemmistolainen kansalaisjärjestö, joka tekee kaikkea muuta paitsi uskonnollista työtä, Halla-aho arvostelee.
– En ole teologi, mutta minun käsittääkseni kristinuskon syvää ydintä on usko siihen, että ihminen pelastuu yksin uskosta. Ja kristinuskossa keskeistä on lähetyskäsky, joka kehottaa tekemään kaikki kansat Jeesuksen opetuslapsiksi. Mutta painottaako kirkko nyt sitten tänä päivänä tällaisia asioita, kun se pikemminkin keskittyy mielistelemään erilaisia todellisia tai kuviteltuja vähemmistöjä ja muita uskontoja, etenkin islamia, jonka merkitys yhteiskunnassa kasvaa maahanmuuton myötä?
Katso Jussi Halla-ahon vierailu Kai Kortelaisen presidenttitentissä videona Dei Plus -palvelusta tai kuuntele uusintana Radio Deistä lauantaina 2.11. klo 11.
Dei Plussassa ovat tarjolla lisäksi vaalitenttilähetysten audioversiot. Tenttien päätteeksi ehdokkaiden suorituksen arvioivat ex-europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola ja poliitikkojen imagonrakennukseen perehtynyt Risto Uimonen.
