Aborttilain uudelleen käsittely eduskunnassa ei tunnu ottavan tuulta purjeisiinsa. Aborttiasioista eduskunnassa vastaava Maria Guzenina-Richardson pitää lakia nykyisellään toimivana. Guzenina-Richardson perustelee Yle:n uutisissa muutoksen tarpeettomuutta pelolla Suomen ajautumisesta konservatiivisimpien maiden joukkoon.
Ihmisoikeusjärjestö Pro Lifen Suomen puheenjohtaja Mika Ebeling hämmästelee käydyn keskustelun pinnallisuutta.
– Tällainen argumentti on arvoton kun kyse on ihmiselämästä. Konservatiivisuus tarkoittaa säilyttämistä ja kysehän on siis ihmisen elämän säilyttämisestä. Ihmettelen, miksi ministeri Guzenina-Richardson pelkää sitä, että ihmiselämää suojeltaisiin Suomessa aiempaa paremmin, Ebeling kritisoi.
KD:n hallitustavoite lain tiukentamisesta aborttien vähentämiseksi sekä hoitohenkilökunnan omantunnon vapauden parantaminen eivät ole saaneet vastakaikua hallituksessa.
Ebeling pitää tärkeänä, että asiaan perehdytään kunnolla.
– Kun kuka tahansa tekee päätöksen siitä, saako toinen ihminen elää vai ei, niin hän tekee hyvin vakavan päätöksen. Päätöksentekijän vastuu on valtava. Suomen lainsäädännön seurauksena yli 10.000 ihmistä menettää henkensä vuosittain. Kun meillä ei ole kuolemanrangaistusta edes vakavimmista rikoksista, miksi pienen viattoman lapsen elämää ei ole suojeltu? Mielikuvien käyttäminen perusteluna nykytilanteelle ei ole kestävää.
”Pilaisiko Suomi todella maineensa?”
Ebeling toivoo suurten aborttilukujen taustalla olevien motiivien syvällistä tarkastelua.
– Onko aikuisten ihmisten oikeus vapaaseen seksiin suurempi kuin lapsen oikeus elämään? 1930- ja 1940-luvuilla Eurooppaa valloitti toinen aate, joka samalla tavoin polki ihmisarvoa. Tuolloin juutalaiskysymyksessä Bulgaria ja Tanska olivat konservatiivisimpia Saksan valtapiiriin kuuluneita maita, sillä ne eivät luovuttaneet juutalaisia saksalaisille.
– Myös Suomi ”ajautui konservatiivisimpien maiden joukkoon”, kun se luovutti vain kahdeksan juutalaista Saksaan. Pilasiko siis Suomi maineensa?, kysyy Ebeling Guzenina-Richardsonilta.
Sisäministeri Päivi Räsänen pitää räikeänä epäkohtana sitä, että Suomea ja Ruotsia lukuun ottamatta muissa länsimaissa hoitohenkilökunnalla on omantunnon syihin vedoten mahdollista kieltäytyä osallistumasta abortin tekemiseen.
Tällä hetkellä abortin takaraja on 20. raskausviikko, mutta epäiltäessä sikiön sairautta tai vammaisuutta raskauden keskeytys on mahdollinen vielä neljä viikkoa myöhemmin. Vammaisjärjestöissä nykykäytäntöä pidetään syrjivänä.
