Kansojen historiassa sodat ovat aina olleet valitettava tapa ratkaista erimielisyyksiä. Vaikeina aikoina, kun sodat uhkaavat kansan olemassaoloa, on jouduttu turvautumaan Jumalan apuun. Oman kansamme historia on tästä hyvänä esimerkkinä.
”Vanha testamentti on täynnä väkivaltaa.” Tällä lauseella torjutaan usein Vanha testamentti muinaisen Israelin uskonnollisena kiihkoiluna. Näin siirretään lähes 75 % Raamatun sanomasta syrjään. Nykyhetken vakavat poliittiset kriisit ovat kuitenkin avanneet monien silmät näkemään, kuinka kansojen pitkässä historiassa sodat ovat aina olleet valitettava tapa ratkaista erimielisyyksiä. Vaikeina aikoina, kun sodat uhkaavat kansan olemassaoloa, on jouduttu turvautumaan Jumalan apuun. Oman kansamme historia on tästä hyvänä esimerkkinä.
Vanhassa testamentissa kuvataan Israelin kansan pitkää historiaa ja olemassaolon kamppailua kansojen keskellä. Sodat ovat värittäneet historian tapahtumia. Onko siis yllättävää, jos Vanha testamentti sisältää paljon tekstejä, joissa Jumalaan turvaudutaan sodan kriiseissä? Silloin Jumalaa pyydetään auttamaan taistelussa vihollisia vastaan. Ja ilo on suuri, kun vihollinen saadaan kukistettua.
Raamatun sanoman keskuksessa eivät kuitenkaan ole sodat, vaan rauha. Tämä tulee näkyviin teksteissä, joissa Jumalaa pyydetään vakiinnuttamaan rauha Israelin kansalle. Daavidille Jumala lupaa (2 Sam 7:10–11): ”Minä hankin kansalleni Israelille asuinsijan ja juurrutan sen siihen, niin että se saa asua levollisesti aloillaan. Eivätkä vääryyden tekijät enää sorra sitä niin kuin ennen, niin kuin vielä silloinkin, kun olin asettanut tuomareita johtamaan kansaani Israelia. Minä päästän sinut rauhaan kaikista vihollisistasi.” Tämä lupaus tulee näkyviin Sakarjan kiitosvirressä, jossa ennakoidaan Jeesuksen tuomaa rauhan aikaa maailmaan (Lk 1:71,74–75): ”Hän on pelastanut meidät vihollistemme vallasta, kaikkien vihamiestemme käsistä – – . Näin me saamme pelotta palvella häntä vihollisistamme vapaina, pyhinä ja vanhurskaina hänen edessään kaikkina elämämme päivinä.”
Sota on Jumalan tahdon vastainen tila
Raamatun näkökulmasta teologiaa ei tule koskaan tehdä kriisiaikana, sillä sodat ovat aina vitsauksia. Kansat taistelevat toisiaan vastaan, ja molempien kansojen keskuudessa sotivat Jumalan luomat ihmiset. Sota on Jumalan tahdon vastainen tila maailmassa, ja siksi sodan ajan tekstit eivät voi olla teologian kulmakivenä. Sen sijaan kulmakiveksi valikoituu Jumalan antama lupaus rauhasta. Sakarjan kirjassa ennustetaan, että Jerusalem tulee saamaan Daavidin suvusta kuninkaan, joka valloittaa koko maailman. Sotilaallisestiko? Ei suinkaan! On syytä pysähtyä lukemaan profeetallisen viestin sanoma huolellisesti (Sak 9:9–10):
Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem!
Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on,
hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.
Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki.
Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti.
Sen sijaan, että hän hyökkäisi kansojen kimppuun sotilaallisesti, hän lähettää niille rauhan sanoman. Tällä sanomalla hän voittaa kansat puolelleen.
Jerusalemiin on tulossa kuningas, joka poistaa ensitöikseen aseet ja sotavarusteet. Silti hän kykenee valloittamaan koko maailman. Sen sijaan, että hän hyökkäisi kansojen kimppuun sotilaallisesti, hän lähettää niille rauhan sanoman. Tällä sanomalla hän voittaa kansat puolelleen. Profetian lausumisen ajankohtana Jerusalem oli vähäpätöinen kaupunki, ehkäpä vielä muuria vailla oleva kaupunki. Ajatus siitä, että Jerusalemin kuninkaasta voisi tulla maailman kansojen kuningas ja että hän kykenisi saamaan maailman kansat valtansa alle rauhan sanomalla, tuntuu mielettömältä. Kristittyinä saamme kuitenkin kirkon historian tapahtumien äärellä nähdä tänään, että Sakarjan kirjan ennustus on enemmän kuin pelkkää muinaisajan uskonnollista haihattelua. Vapahtajamme Jeesus Kristus valtuutti apostolinsa viemään evankeliumin rauhan sanoman kaikkeen maailmaan.
Lupaus rauhasta kuuluu kaikille
Tämä lyhyt Raamatun läpileikkaus paljastaa meille, minne Jumala haluaa siirtää meidän katseemme, kun hän on antanut profeettojen ja apostolien välityksellä Raamatun. Jumala ei tahdo, että juutumme niihin teksteihin, joissa Israel taistelee olemassaolostaan. Kaiken keskipisteenä on Jumalan hyvyys ja rakkaus, kun hän lähettää oman Poikansa Vapahtajana Jerusalemiin. Jumalan suunnitelmissa on perustaa rauhan valtakunta maailmaan. Tähän valtakuntaan Jeesus kutsuu kaikkia ihmisiä.
Olisiko syytä ottaa Vanha testamentti esiin ja etsiä sen monet lupaukset rauhasta ja Jumalan rakkaudesta kaikkia ihmisiä kohtaan?
Antti Laato on professori Åbo Akademin humanististen tieteiden, psykologian ja teologian tiedekunnissa.
Kirjoitus on julkaistu Parikanniemen Kontti -lehdessä elokuussa 2024.
