Kirjoittanut
Kirkkohistorian emeritusprofessori Jouko N. Martikainen väittää Perusta-lehdessä (5/2015), että islamilainen terrorismi ”noudattaa Muhammedin esimerkkiä”.
Islamilaista terrorismia kutsutaan sekä islamismiksi että dzihadismiksi.
”Jälkimmäinen termi tulee arabian sanasta dzihad. Se merkitsi Muhammedin Mekan kaudella uskonnollista kurinalaisuutta eli kilvoittelua”, Martikainen selventää.
Hänen mukaansa Muhammed järjesti lukuisia kriitikoidensa ja vastustajiensa salamurhia.
”Kun Muhammed vuonna 630 tuli Mekan porteille, hän antoi kannattajilleen tappolistan henkilöistä, jotka on surmattava, vaikka vastusta tekemättömät säästettiinkin. Surmattavien joukossa oli kaksi laulajatarta, Farhara ja hänen ystävättärensä. Syy heidän murhaansa oli siinä, että he olivat laulaneet pilkkalauluja Muhammedista”, Martikainen kirjoittaa.
”Kun arvioin Muhammedia uskonnollisena johtajana, minun on vaikea ymmärtää sitä, miten maailmanlaajuinen uskonto voi olla näkemättä sitä tuhansien syyttömien verta, joka tahraa hänen käsiään. Miten voidaan suorastaan jumaloida miestä, joka on kasannut itselleen ja kannattajilleen toisilta ryöstettyä omaisuutta, orjuuttanut ja häväissyt kokonaisia kansanheimoja. Nykykäsityksen mukaan häntä voidaan pitää syyllisenä kansanmurhaan”.
Martikainen kertoo, että ”luotettavana pidetyssä” Buharin perinnekokoelmassa kerrotaan Muhammedin sanoneen: ”Minulle annettiin lyhimmät ilmaisut, joissa on laajimmat merkitykset, ja minut on tehty voitolliseksi terrorin avulla”.
”Kun ajattelemme islamistiterroristien toimintaa, sen motiiviksi riittäisi jo yksin Muhammedin esimerkki”, Martikainen kirjoittaa.
Hän lisää, että profeetta Muhammedin elämäkerrasta Sirasta ”noin kolme neljäsosaa” on omistettu dzihadille eli pyhälle sodalle.
Profeetta Muhammediin liittyvää perimätietoa välittävistä haditheista luotettavimpiin kuuluvassa Sahih al Bukharin kokoelmassa ”lähes kaikki pyhää sotaa koskevat kohdat käsittelevät aseellista taistelua”, kirjoittaa Martikainen.
”Muslimi, joka elää parasta elämää, on aina valmistautunut pyhään sotaan Allahin nimessä ja on jatkuvasti varuillaan kuulemaan sodan äänet ja avun huudot ja on halukas kohtaamaan varman kuoleman”, kokoelmassa kuvaillaan.
Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan tuoreessa Perusta-lehdessä
