Kirjoittanut
Helluntailiikkeen kansanopistolla Keuruulla pohdittiin helluntailaisuuden suhdetta 1500-luvun uskonpuhdistukseen. Teemaseminaari tarjoili herättäviä näkymiä sekä kirkkohistoriaan että tulevaisuuteen.
Millainen on reformaation ja helluntailaisuuden suhde? Millaista dialogia evankelis-luterilainen kirkko ja helluntailiike ovat Suomessa käyneet? Mikä on seurakunnan vetovoima jälkikristillisessä kulttuurissa? Entä mistä nykyinen oppien merkityksen hiipuminen johtuu?
Näitä kysymyksiä tarkasteltiin Suomen helluntailiikkeen kansanopiston, IK-opiston, järjestämässä kaksipäiväisessä seminaarissa lokakuun puolivälissä Keuruulla.
Seminaarin pääluennoitsijana toiminut professori Veli-Matti Kärkkäinen keskittyi esityksissään uskonpuhdistuksen ja reilun sadan vuoden ikään ehtineen helluntailaisuuden väliseen suhteeseen.
Kärkkäinen näki helluntailiikkeen reformaation perillisenä muun muassa siinä, että molemmat alkoivat uudistusliikkeinä. Yhteisiä painotuksia ovat myös ”Takaisin Raamattuun” -periaate sekä pyrkimys alkuperäisen hengellisyyden löytämiseen ja jatkuvaan uudistumiseen.
Samalla 1500-luvun reformaatiosta puuttui monia helluntailaisuudelle tärkeitä asioita, kuten käsitys Pyhän Hengen voimasta ja evankelioinnista, lähetysnäky sekä maallikoiden valtuuttaminen hengelliseen työhön. Toisaalta myös nykyhelluntailaisuudella olisi paljon opittavaa reformaatiosta ja siitä, miten eri tavoin Pyhä Henki tekee työtään.
– Helluntai-karismaattisuus on ilmiönä Uuden testamentin kristillisyyden alkuperäismuoto, joka tulisi saada osaksi kaikkia kirkkokuntia, Kaliforniassa Fullerin teologisessa seminaarissa työskentelevä Kärkkäinen sanoi.
Kypsymistä ja kasvunvaraa
Veli-Matti Kärkkäisen mukaan kristillinen kirkko ei pysty suorittamaan loppuun lähetystehtäväänsä, ellei se opi riitelemään vähemmän.
Helluntailaistaustainen Kärkkäinen toimii professorintyönsä ohessa amerikansuomalaisen luterilaisen seurakunnan pappina. Hän kritisoi vääristyneitä luterilaisia näkemyksiä mutta haastoi myös helluntailaisuutta kypsymään ja oppimaan esimerkiksi hyvästä traditiosta.
– Olisi aivan oman seminaarin paikka analysoida niitä esteitä ja muureja, joita helluntailaisuus on itse itselleen Suomessa rakentanut.
Kärkkäinen huomautti, että 500 vuotta sitten koetun reformaation syntysijoilla elää nykyisin kaikkein sekularisoitunein väestö, joka on täysin vieraantunut kristinuskosta.
– Siksi reformaation ja helluntailaisuuden tulisi olla jatkuvia dynaamisia uudistusliikkeitä.
– On hyvä asia, että nyt muistellaan reformaation 500-vuotista vaikutusta. Mutta on huono asia, jos siitä samalla tehdään uskonpuhdistuksen hautajaiset.
Kulttuurin muutos haastaa
IK-opiston apulaisrehtorina nykyisin toimiva Pasi Parkkila esitti seminaarissa kokoavan katsauksen luterilaisten ja helluntailaisten vuoropuheluun Suomessa. Hän kertoi myös teemoista, joita yhteisöjen vuosittain kokoontuvassa neuvottelukunnassa on käsitelty.
– Onko kirkkokunnallisten oppien painoarvo jo hiipunut? Entä mitkä syyt johtavat uusien seurakuntien perustamiseen? kyseli puolestaan IK-opiston nuorisotoimintojen koordinaattori Tero Järventausta omalla luennollaan.
Teologian tohtori Miika Tolonen pohdiskeli jälkikristillisen yhteiskunnan seurakunnille asettamia uusia haasteita. Erityisesti hänen kuvauksensa tekoälyn tulosta ja koko ihmisyyden globaalista muutoksesta herätti vilkasta keskustelua.
Seminaari sai hyvää palautetta osallistujilta.
– Oli harvinainen etuoikeus saada olla maailman kovimpiin kuuluvan teologin opissa, pastori Jarkko Lindqvist Tampereelta iloitsi Kärkkäisen luentojen jälkeen.
