Kirjoittanut
Nikean ekumeenisesta kirkolliskokouksesta tulee kuluneeksi tänä vuonna 1700 vuotta. Kokouksen mukaan nimensä saanut uskontunnustus on professori Miikka Ruokasen mukaan ajankohtainen myös uusien kristittyjen elämässä.
Nikean uskontunnustus on isosti esillä tänään alkaneilla teologisilla opintopäivillä Suomen Raamattuopistossa Kauniaisissa.
Tapahtuman pääpuhujaksi on kutsuttu yhdysvaltalainen Augustinuksen ja Lutherin ajatteluun perehtynyt filosofian professori Phillip Cary, joka on julkaissut teoksen Nikean uskontunnustuksesta. Se on suomennettu nimellä Nikean uskontunnustus – lyhyt johdatus (Sley-Media).
Cary luennoi teologisilla opintopäivillä perjantaina ja lauantaina. Perjantain luennon jälkeen professori Miikka Ruokanen kommentoi Caryn ajattelua, johon hän on perehtynyt myös opiskelijoidensa kanssa Kiinassa. Ruokanen toimii Nanjingissa teologisen seminaarin professorina.
Juhlavuoden kunniaksi myös Kirkkohallituksen ulkoasiain osaston johtava asiantuntija, dosentti Tomi Karttunen on julkaissut teoksen Nikean uskontunnustuksesta. Kirjan nimi on Nikea 325 – Jakamattoman kirkon perintö 2000-luvulla (Väyläkirjat).
Tärkein uskon ja opin ilmaus
Nikean uskontunnustus on ainut kaikkien kirkkojen hyväksymä uskontunnustus. Siksi se on koko kristikunnan tärkein opillinen uskon ilmaus, Miikka Ruokanen muistuttaa.
– Se perustuu varhaisiin kastetunnustuksiin erityisesti Jerusalemin, Palestiinan ja Syyrian alueilla. Kun henkilö valmistautui kasteeseen, hänelle opetettiin tunnustuksen avulla uskon perusteet. Se lausuttiin kastetoimituksessa ääneen, ja kastettava sitoutui siihen.
Kastetunnustukset ilmaisivat uskon Kolmiyhteiseen Jumalaan ja muistuttivat Jeesuksen elämän merkityksestä.
Kastetunnustuksilla oli jo Uudessa testamentissa kaksi merkitystä. Ne ilmaisivat uskon Kolmiyhteiseen Jumalaan ja muistuttivat Jeesuksen elämän merkityksestä, Ruokanen kertoo.
Nikean tunnustuksen tarkoituksena oli myös torjua sellaiset harhat, jotka leikkasivat Jeesuksesta pois joko jumaluuden tai ihmisyyden. Dokumentin tärkein sana on Ruokasen mukaan homoousios, mikä tarkoittaa samaa olemusta.
– Jeesus on täysi Jumala ja täysi ihminen. Tässä on kristinuskon suurin ja vaikeimmin käsitettävä salaisuus.
Ruokasen mukaan varhaiset kristityt mieluummin palvoivat ihmettä ja salaisuutta kuin yrittivät pakottaa mysteerin ihmisen luomaan selityskaavaan.
– Juuri tämä Jumalan ja ihmisen yhdistyminen Kristuksessa on uskomme ominaislaatu, joka erottaa meidät kaikista muista uskonnoista ja ideologioista.
Myyttejä ja etiikkaa jäljellä
Professorin mukaan länsimaista kristillisyyttä on kahden vuosisadan ajan rapauttanut sellainen teologia, joka kieltää kolminaisuusopin myyttisenä ja aikansa eläneenä ajattelutapana.
– Tämä latistaa kristinuskon pelkäksi etiikaksi tai uskonnollisia tunteita kohottavaksi psykologiaksi, Ruokanen arvostelee.
Professori puhuu liberaaliteologian vastakohtana aidosta kristillisestä teologiasta, jonka jumalanpalveluksella ja elämällä on Kolminaisuuden varaan laskettu rakenne ja kielioppi.
– Tätä korostaa myös professori Caryn tuore kirja, Ruokanen toteaa.
Tällainen teologia antaa vapauden käyttää luovasti kristillistä ajattelua, kieltä, julistusta ja jumalanpalvelusta.
Nikean tunnustus on tienviitta. Se näyttää, mistä kirkot voivat olla yhtä mieltä ilman tunnustuskuntaista erityiskorostusta.
– Kristityt länsimaiden ulkopuolella elävät luovassa prosessissa, jossa he eivät enää kopioi kaikkea länsimaisista kirkoista tai yliopistoista. Nikean tunnustus on heille olennainen tienviitta. Se näyttää, mistä kirkot voivat olla yhtä mieltä ilman tunnustuskuntaista erityiskorostusta.
Ruokanen muistuttaa, että länsimaiden ulkopuolella kristittyjen todelliseen ykseyteen ajatellaan riittävän yksimielisyys siitä, mikä on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi.
– Tämä on uskomme tärkein sisältö ja kallein aarre. Näinhän myös reformaattorit opettivat 500 vuotta sitten.
Ruokasen mukaan aitoa teologiaa edustavat kristityt pitävät Nikean tunnustusta kristillisen ajattelun ja puhetavan normina, mutta luovat sen pohjalta kristinuskolle uusia ilmauksia.
– Näillä uusilla ilmauksilla on vahvoja liittymäkohtia heidän omaan kulttuuriinsa ja yhteiskuntaansa. Länsimaiden ulkopuolella elävät kristityt eivät halua seurata liberaaliteologiaa, joka neutraloi Kolminaisuuden mysteerin. Jos näin kävisi, kristillisen uskon erityislaatu suhteessa muihin uskontoihin ja maailmankäsityksiin häviäisi.
Kolminaisuus esillä entistä enemmän
Monien teologisia virtauksia seuraavien tavoin Ruokanen on pannut merkille uudenlaisen Kolminaisuuteen keskittymisen myös länsimaiden protestanttisten kirkkojen ja liikkeiden piirissä.
– Viime vuosisataa on kutsuttu ekumenian vuosisadaksi. Olemme oppineet erityisesti idän kirkoilta ja katolisesta perinteestä varhaisen kirkon teologista ajattelua, joka on hyvin Kolminaisuus-keskeistä.
Ruokasen mukaan myös akateeminen kiinnostus kirkkoisien teologiaa kohtaan on vahvistunut.
– Monet löytävät tästä alkukristillisestä perinteestä syvyyttä, joka rikastuttaa heidän omaa hengellistä elämäänsä. Myös maailmanlaaja karismaattinen uudistusliike on syventänyt ja elävöittänyt käsitystämme ja kokemustamme Pyhän Hengen todellisuudesta.
Lutherkin korosti Kolminaisuuutta
Miikka Ruokanen julkaisi muutama vuosi sitten englanninkielisen tutkimuksen Lutherin kolminaisuusopista. Hän tarkasteli kysymystä reformaattorin kuuluisan Sidottu ratkaisuvalta -teoksen valossa.
Aiheeseen voi paneutua myös hänen suomeksi kirjoittamansa teoksen avulla. Sen nimi on Miten uskoa kun ei voi uskoa? Martti Lutherin ja Erasmuksen väittely ihmisen vapauden rajoista (Kirjapaja 2022).
Professori yllättyi Lutherin voimakkaasta Kolminaisuuden korostuksesta.
Lutherin armo-oppia tutkiessaan professori yllättyi sen voimakkaasta Kolminaisuuden korostuksesta.
– Tätä ei ole oivallettu tarpeeksi syvästi ja laajasti. Taustalla on hänen sitoutumisensa Raamattuun ja Nikean tunnustukseen.
Lutherillakin kaiken keskuksessa on Kristuksen risti, hänen uhrinsa, joka sovittaa ja antaa anteeksi syntimme. Mutta synnit anteeksi antava Vapahtaja ei ole jossain etäällä, Ruokanen vakuuttaa.
– Kun meidät otetaan Jumalan lapsiksi, me myös yhdistymme Kristuksen persoonaan, elämään, rakkauteen, vanhurskauteen ja katoamattomuuteen. Vanhurskautettuna syntisenä eläminen perustuu sekä syntien anteeksiantamukseen että salattuun yhtymiseen Kristuksen kanssa Pyhässä Hengessä.
Tuplatapahtuma armahtaa ja yhdistää
Ruokanen kuvaa vanhurskauttamista ”tupla-tapahtumaksi”, jossa yhdistyvät syntien anteeksijulistaminen ja varhaiskirkon teologialle ominainen ajatus yhtymisestä Kristukseen.
Tutkijalla on tarjolla lukuja. Uudessa testamentissa Johannes käyttää 67 kertaa ilmaisuja ”Kristus pysyy meissä” tai ”me pysymme Kristuksessa”.
Paavali käyttää yli 160 kertaa ilmaisuja, jotka tarkoittavat yhtä olemista Kristuksen kanssa.
Paavali puolestaan käyttää ilmaisuja ”olla Kristuksessa”, ”Kristus meissä”, ”Kristuksen Henki meissä” ja muita tämänkaltaisia sanontoja yli 160 kertaa.
Ruokanen on huomannut, että tällaiset kuvaukset sopivat hyvin kiinalaiseen perinteeseen, jossa vallitsee harmonia ja yhteys taivaan ja maan sekä jumaluuden ja ihmisyyden välillä.
– Kun kiinalaiset teologit oivaltavat tämän, heidän ajattelutapansa laajentuu ja he löytävät uudenlaisia luovia mahdollisuuksia tulkita evankeliumia suhteessa oman kulttuurinsa ajattelutapoihin ja elämänmuotoihin, Miikka Ruokanen iloitsee.
Vuosittaiset teologiset opintopäivät järjestää teologinen aikakauslehti Perusta yhdessä Suomen Raamattuopiston, Suomen teologisen instituutin, Suomen Evankelisluterilaisen Opiskelija- ja koululaislähetyksen (OPKO), Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetyksen ja Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistyksen kanssa.
Lisätietoja Teologisista opintopäivistä täältä.
