Kirjoittanut
Kirkkohistorian professori Jouko Talonen muistutti Peusta-lehden Teologisilla opintopäivillä eilen, että herätysjulistus ei ole reformoitua harhaa. Herätysjulistukselle löytyy perusta luterilaisista tunnustuskirjoista, luterilaisesta puhdasoppisuudesta ja vanhasta pietismistä.
Jouko Talosen mukaan luterilaiseen teologiaan on vanhastaan kuulunut opetus niin sanotusta armonjärjestyksestä. Jo luterilainen puhdasoppisuus käsitteli sitä yksityiskohtaisesta, ja myöhemmin pietismi terävöitti sen kolmeen osaan.
– Ihmiset ovat suruttomuuden tilassa, jumalattomia ja erossa Kristuksesta. Lain saarnan kautta he tulevat herätyksen tilaan. Evankeliumin uskomisen kautta he sitten kokevat uuden elämän ihmeen, Talonen sanoi puheenvuorossaan Teologisilla opintopäivillä.
Hänen mukaansa luterilaiset tunnustuskirjat antavat tilan herätysjulistukselle kirkossa. Hän muistutti Augsburgin tunnustuksen parannusta koskevasta artiklasta. Siinä sanotaan muun muassa: ”Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät. – – Parannus näet sisältää varsinaisesti seuraavat kaksi asiaa. Toinen on katumus eli synnintunnosta johtuva pelästyminen, joka ahdistaa omaatuntoa. Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista eli synninpäästöstä ja joka luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden.”
– Herätysjulistus ei ole reformoitua harhaa, vaan luterilaisen tunnustuksen pohjalta nousevaa julistusta.
– Perusluterilainen opetus on edelleenkin se, että lain saarna on edellytys evankeliumin tajuamiselle. Voimme kysyä, miten paljon se on tämän päivän saarnoissa esillä, Talonen totesi.
