Woke merkitsee käsitteenä havahtumista yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden olemassaoloon. Toimintatavat woke-kulttuurissa ovat herättäneet kriittistä keskustelua.
Kesällä 2020 kanadalaisen Laurentianin yliopiston dekaani David Lesbarrères hämmästeli Twitterissä rasismin levinneisyyttä yhteiskunnassa ja sitä, kuinka jopa valkoiset miehet kuulevat itseensä kohdistuvia rasistisia kommentteja.
Tunnettuna evoluutioekologina Lesbarrères etsi tasa-arvon ja syrjimättömyyden perusteita oman oppiaineensa perusprinsiipeistä: evoluutiobiologian mukaan kaikki ihmiset ovat kehittyneet yhteisestä kantamuodosta, ja sen vuoksi kaikkien elämällä on merkitystä – ”All Lives Matter”.
Seurauksena oli kohu, sillä monet kokivat Lesbarrèresin vähätelleen etnisten vähemmistöjen kohtaamaa rasismia. Myös yliopiston johto kutsui Lesbarrèresin twiittiä hyökkääväksi. Näin siitä huolimatta, että tämä oli jo ehtinyt pahoitella sanavalintojaan ja vakuuttanut, ettei ollut tarkoittanut kommenttiaan ketään vastaan.
Kun kohu jatkui, Lesbarrères kertoi jättävänsä dekaanin toimensa. Oppilaitoksessa hänet oli siihen asti tunnettu erityisen aktiivisena ulkomaisten vaihto-oppilaiden tukijana.
Yhteistä tapauksille on epäkohtien paikantaminen vähemmistöjen tunnekokemusten perusteella.
Tapaus on esimerkki niin sanotun woke-aatteen vaikutuksesta akateemisessa maailmassa. Yksinkertaisimmin määriteltynä aate tarkoittaa havahtumista yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden olemassaoloon. Nimitys woke tulee heräämistä ja herättämistä merkitsevästä englannin sanaperheestä wake (up), awaken, be awake.
Tämän määritelmän mukaiselta osaltaan aatteen tavoite on hyvä, tärkeä ja kristillinen, toteaa Helsingin yliopiston dogmatiikan professori Olli-Pekka Vainio.
– Kukaan ei voi sanoa, että herääminen yhteiskunnalliseen epäoikeudenmukaisuuteen olisi huono asia.
Käytännössä aatteeseen liittyy kuitenkin monia muita arvoja ja toimintatapoja, jotka tekevät siitä ongelmallisen. Yksi niistä on eri mieltä olevien vaientaminen eli niin sanottu cancelointi. Siinä henkilö, jonka koetaan ilmentäneen esimerkiksi rasistisia näkemyksiä, pyritään poistamaan julkisuudesta ja jopa työpaikastaan mustamaalaamalla ja painostamalla hänen työnantajaansa.
Woke-käsite on peräisin Yhdysvaltain kansalaisoikeusliikkeestä, mutta laajemmalle yleisölle termi ja sen ympärille kehittynyt arvomaailma ja kulttuuri tulivat tutuksi 2010-luvulla Black Lives Matter -liikkeen myötä. Samalla käsitteen merkitys laajentui kattamaan aktivismin, joka liittyy sukupuolten sekä sukupuoli- ja seksuaali-identiteettien tasa-arvoon.
Suomessa aatteelle ominaisen paheksunnan ja sensurointivaatimusten kohteeksi ovat joutuneet muun muassa Eskimo-jäätelön nimi, neekeri-sanaa käyttäneet julkkikset, syrjivinä pidettyjen seksuaalieettisten näkemysten esittäjät, rasistiseksi ja kolonialistiseksi väitetty Afrikan tähti -peli sekä suomalaisnäyttelijän esittämä lastenohjelman stereotyyppinen intiaanihahmo.
Yhteistä tapauksille on epäkohtien paikantaminen vähemmistöjen tunnekokemusten perusteella. Jos jokin sanavalinta tai käyttäytymismalli tuntuu vähemmistön edustajasta aggressiiviselta tai sosiaalista eriarvoisuutta ylläpitävältä, woke-ideologian mukaan se on sitä.
– Osa tapauksista näyttää tosin olleen vastapuolen tahallisia trollauksia, joiden tavoitteena on tehdä woke-aatteen edustajat naurettaviksi. Sitä epäiltiin muun muassa Afrikan tähti -pelin ympärillä käydyssä kohussa, Olli-Pekka Vainio huomauttaa.
Kristinuskon vastaus ihmisten kokemaan epäoikeudenmukaisuuteen on erilainen.
Repivintä keskustelu on ollut Pohjois-Amerikassa. Siellä monet tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota woke-aatteen lukuisiin yhtymäkohtiin uskonnollisen fundamentalismin ja poliittisen totalitarismin kanssa.
Tällaisina piirteinä tutkimuskirjallisuudessa on mainittu muun muassa järkähtämätön usko omaan totuuteen ja omaan moraaliseen paremmuuteen, voiman hakeminen uhriutumisesta, apokalyptisen sanaston käyttö, päämäärä pyhittää keinot -mentaliteetti, ongelmien syiden yksinkertaistaminen sekä voimakas jaottelu hyviin ”meihin” ja pahoihin ”niihin”.
Viimeksi mainittuja piirteitä ilmentää esimerkiksi se, että yksilöä voidaan pitää syyllisenä hänen edustamansa ryhmän tekemälle pahalle.
– Paradoksaalisesti woke-liikkeessä ajatellaan, ettei rotuja ja kansoja ole olemassakaan, mutta silti samanaikaisesti rotuja ja kansoja saatetaan leimata kollektiivisesti syylliseksi eri asioihin. Tällainen ihmisten ja ryhmien olemusta koskevien termien ristiriitainen käyttö on liikkeessä tietoinen viestintästrategia, Vainio toteaa.
Jotkut woke-vaikuttajat myös väittävät, että esimerkiksi Yhdysvalloissa kaikki tähän mennessä tehdyt mustaihoista väestöä hyödyttävät edistysaskeleet ovat tapahtuneet vain, koska ne ovat hyödyttäneet valkoisia.
– Samaan tapaan esimerkiksi kansalaisoikeustaistelija Martin Luther Kingin ajatuksia voidaan pitää välillisesti valkoista ylivaltaa edustavina, koska hän ajoi väkivallatonta, vähittäistä muutosta ja uskoi dialogiin ja vetosi sopimuksiin. Woke-liike kuitenkin pyrkii kaikenkattavaan vallankumoukseen, ei vähittäiseen muutokseen.
– Tällaiset tulkinnat tekevät yhteiskunnallisen keskustelun mahdottomaksi, Yhdysvalloissa useita vuosia asunut Vainio harmittelee.
Kristinuskon vastaus ihmisten kokemaan epäoikeudenmukaisuuteen on erilainen. Ensinnäkin kristinuskossa nähdään, että epäoikeudenmukaisuus ratkeaa lopullisesti vasta historian tuolla puolen.
– Kristitty joutuu hyväksymään sen, että tässä ajassa maailma on epäoikeudenmukainen paikka, jota ei voida millään inhimillisillä ponnisteluilla koskaan tehdä täydelliseksi. Silti kristitty vihaa sitä epäoikeudenmukaisuutta, dogmatiikan professori toteaa.
Toiseksi kristitty ymmärtää, että hyvän ja pahan raja kulkee jokaisen ihmisen omassa sydämessä eikä niinkään ihmisryhmien välissä.
Helvetti eivät ole ”ne toiset”.
