Kirjoittanut
Yksilökeskeinen aika näyttää vievän myös kristittyjä enenevissä määrin ammattiauttajien luokse.
Kristitytkin hakevat nykyään yleisesti ammattiapua henkiseen jaksamiseen ja psyykkisiin ongelmakohtiin. Psykologi Satu Eerola kertoo, että ilmiö näkyy pitkänä jonona hänenkin yksityisellä vastaanotollaan. Eerola kuvailee ilmiötä ”amerikkalaistumiseksi”: yhä useampi on valmis jopa maksamaan siitä, että saa keskustella jonkun kanssa omista kipupisteistään.
Suuri osa Eerolan asiakkaista hakee apua nimenomaan ihmissuhdekysymyksiin. Onko ihmissuhteista tullut nykyaikana jotenkin vaikeampia kuin ennen?
– Psykologinen ymmärrys on kasvanut, ja samalla elämä on toisaalta helpompaa ja toisaalta se koetaan vaikeammaksi. Perustarpeiden täyttämiseen ei mene enää aikaa, mutta työ- ja perhe-elämän kuormittavuus lataa odotuksia ihmissuhteisiin. Siksi koetaan myös enemmän pettymyksiä.
Eerola sanoo, ettei pettymysten käsittelyyn anneta seurakunnissa paljonkaan työkaluja vaan asiat helposti sivuutetaan ja ylihengellisestään. Myös seurakunnan ihmissuhteet ja ihmiseen kohdistuvat odotukset ovat yleisiä syitä kristityn psykologin vastaanotolle hakeutumiselle.
– Uupumus, ulkopuoliseksi jääminen, tunne ettei kelpaa tai riitä, Eerola luettelee kaikenikäisten kokemuksia seurakunnan keskeltä.
Suvaitsevaisuudesta yksinäisyyteen
Eerola korostaa, että on mielenterveyden häiriöitä ja monenlaisia elämäntilanteita, joissa ulkopuolisen ammattilaisen apu on tarpeen ja hyödyksi. Terapioiden lisääntyminen on hänen mielestään silti myös yksilökeskeisen aikamme ominaispiirre.
Vaikka seurakunta epätäydellisine ihmissuhteineen on usein myös kivun syy, Eerola näkee, että se voisi monessa tapauksessa olla terapialle vaihtoehto.
– Olemme eläneet äärisuvaitsevaista aikaa, jossa kukaan ei puutu kenenkään asioihin. Samalla meistä on tullut yksinäisiä. Ihmiset eivät koe voivansa olla kokonaisia ihmissuhteissa haavoine ja tarpeineen. Asiat hoidetaan yksin terapiassa. Se on surullista.
Hän uskoo, että yksilökeskeisyyden aika on päättymässä, ja toivoo, että ihmiset erityisesti seurakunnissa rohkaistuisivat kohtaamaan toisiaan aidosti ja puhumaan ääneen omaan kasvuunsa liittyvistä asioista.
– Tärkeintä on, että ihminen tavalla tai toisella oppii olemaan tarvitseva yhteydessä toiseen ihmiseen.
