Seija Leppänen on huomannut, että kristityt piilottelevat naamioidensa takana paljon väärää kiltteyttä ja siitä aiheutuvaa katkeruutta. Moni kantaa mukanaan myös epämääräistä syyllisyyttä, johon edes lukuisat ripittäytymiset eivät tunnu tehoavan.
Psykoterapeutti Seija Leppänen varoittaa hengellistämästä inhimillisiä haavoja ja traumoja.
– Seurauksena on kristittyjä raatoja, jos kaikki psykologisetkin ilmiöt saavat hengellisen nimen.
– Toisinaan sielunhoitotilanteessa törmää ihmiseen, joka on jäänyt jumiin johonkin asiaan. Jossain vaiheessa käy ilmi, että takana on lukuisia ripittäytymisiä samasta menneisyyden asiasta. Silloin kristityn tehtävänä ei ole antaa synninpäästöä yhä uudestaan. Sielunhoidollisissa kohtaamisissa tarvitaan rohkeutta kysyä, eikö Jeesuksen sovitustyö riitä vai tarvitsetko terapiaa, Leppänen sanoo suoraan.
– On tärkeää opetella tunnistamaan, mitä on terve synnintunto.
Leppänen iloitsee, että hengellisestä väkivallasta puhutaan nykyisin avoimesti.
– On kuitenkin tärkeää huomata, että hengellistä väkivaltaa ei ole kertoa, mihin itse uskoo, vaan se, jos hengellisesti selitämme ulos avun tarvitsijan ongelmat. Esimerkiksi pelolla, häpeällä ja masennuksella on sanottavaa ihmiselle ja niiden äärelle tulee pysähtyä. Silloin istutaan avun pyytäjän kanssa alas ja käsitellään asiaa, eikä vain todeta, että ”Herra hoitaa”, ja jätetä asiaa siihen.
Lue lisää tämän viikon Uudesta Tiestä (33/2011).
