Viisikymppisenäkin voi lähteä lähetystyöhön. Albaniassa ei ole musiikkiterapeutteja, ja Eija Karvisen osaamiselle on kysyntää.
– Löysin netistä Operaatio Mobilisaation sivut, joissa kerrottiin työstä, jonka kohteena ovat erityistarpeiset lapset ja nuoret Albaniassa. Siitä asia eteni, ja vuonna 2020 menin Lähetä minut -koulutukseen, kertoo Eija Karvinen.
Operaatio Mobilisaatio haki työntekijää Kids With Special Needs -tiimiin Albaniaan, ja kävi ilmi, että sinne haettiin myös nimenomaan musiikkiterapeuttia. Se tuntui Karvisesta heti mielenkiintoiselta.
Operaatio Mobilisaatio tekee yhteistyötä Albanian valtion ylläpitämän lastenkodin kanssa. Työhön kuuluu myös perhetyötä niiden perheiden kanssa, joissa on kehitysvammaisia perheenjäseniä.
Karvinen laati hakemuksen englanniksi.
– Se meni tosiaan Tampereelle eikä Albaniaan, joten viikon päästä tuli vastaus selkeällä suomen kielellä, Karvinen naurahtaa.
Musiikkiterapeutiksi vuonna 1996 valmistunut Karvinen on tehnyt muun muassa Kelan vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta, erityisryhmien bändiohjausta ja ikäihmisten aktivoivia musiikkihetkiä. Hänellä on oma yritys Musiikkiterapia Resonanssi, joka toimii pääasiassa Rauman seudulla.
Nyt edessä on uusi maa, uusi kaupunki ja toinen kulttuuri.
– Olen valmistumisestani lähtien tehnyt tavalla tai toisella kehitysvammatyötä, ja sitä tulen tekemään myös Albaniassa. Tutustumiskäynnilläni näin lastenkodissa monenikäisiä lapsia.
Albaniassa ei ole musiikkiterapeutteja, eikä siellä ole mahdollista sellaiseksi opiskella.
– Aika puhtaalta pöydältä saan aloittaa. Saan luoda työn sellaiseksi kuin haluan.
Karvisen tehtävänä on myös kouluttaa tiimin ja lastenkodin työntekijöitä sekä kenties myös lasten vanhempia.
Eija Karvinen kävi keväällä 2022 tutustumassa tulevaan työpaikkaansa ja kansainväliseen tiimiinsä Albanian Durrësissa, reilun 113 000 asukkaan kaupungissa.
– Durrës on vanha kaupunki, ja toimistomme sijaitsee nimenomaan vanhan kaupungin alueella. Kadut ovat kapeita, mutta niillä ajetaan kahteen suuntaan. Olen lähdössä matkaan omalla autollani, sillä työssä on tarkoitus tehdä musiikkiterapiaa lastenkodin lisäksi sellaisten kehitysvammaisten kanssa, jotka asuvat kotonaan, Karvinen avaa.
Tiimin kesken pärjää englannilla, mutta työnkuvaan kuuluu, että ensin aloitetaan kielen opiskelusta, sillä albania se on kieli, jota Albaniassa puhutaan.
– Puhumalla ja kuuntelemalla oppii. Myös paikallisen kulttuurin opettelemisessa on tehtävää. Monet asiat ovat eri lailla kuin Suomessa. Se jännittää, osaako tässä huomioida kaikki asiat. Sinne lähteminen ei sinänsä jännitä, Karvinen toteaa.
Musiikin kieli on kuitenkin kansainvälinen. Eija Karvinen on aina pitänyt yhteissoittamisesta.
– Joten varmasti sielläkin saadaan joku kehitysvammaisten bändi aikaiseksi. Tosin kun olin siellä viikon verran tutustumassa, huomasin, että ei siellä ollut käytössä minkäänlaisia soittimia, paitsi työntekijöillä. He käyttivät siellä pääasiassa laululeikkejä.
Karvisen työt on suunniteltu alkamaan Albaniassa alkuvuodesta, ja alkuun on ollut puhe kahden vuoden jaksosta. Sen jälkeen voi olla jatkoakin luvassa.
Suomessa Karvinen pääsee käymään lomilla, joita on kaksi neljän viikon jaksoa. Silloin hän voi myös olla yhteydessä työn tukijoihin, sillä Operaatio Mobilisaation lähetystyöntekijöiden palkat maksetaan keräystuloista.
– Voin vaikka järjestää joitain tilaisuuksia. Aikaisintaan sellainen mahdollisuus olisi alkusyksystä, sillä töitä täytyy olla ensin takana puolisen vuotta, Karvinen selittää.
Uutiskirjeen lisäksi Karvinen on suunnitellut lähettävänsä paikan päältä myös liveohjelmaa Instagramissa. Profiili löytyy Instagramista nimellä eijan_matkassa.
Miten muuten Karvinen aikoo torjua koti-ikävää? Onko kassi täynnä ruisleipää, kunnollista kahvia ja salmiakkia?
– En syö ruisleipää enkä juo kahvia. Salmiakkia ehkä? Tutustumisreissulla ei vastaani tullut mitään hirveän outoja ruokia. Albania on kuitenkin Eurooppaa.
Mitä mieltä läheiset ja ystävät ovat olleet Eija Karvisen Albaniaan lähdöstä?
– Aikuiset poikani totesivat, että mene vain. Äitini on myös lähetysihminen, mutta toki hän varmasti on vähän huolissaan. Anoppi taas kommentoi, että kaikenlaisia viidenkympinvillityksiä sitä tuleekin, Karvinen vastaa hymyillen.
Karvinen kertoo syntyneensä sellaiseen ajatusmaailmaan, että lähetystyö on tosi normaalia työtä siinä missä vaikka autonkorjaajan tai kampaajan työ.
– Joskus havaihduin siihen, että olen jo tämän ikäinen, viisikymppinen, enkä ole ollut ikinä lähetystyössä. Sitten tuli Googlesta esiin tämä Albania-kuvio, ja tässä sitä nyt ollaan sitten lähdössä!
