Jo lähes sata vuotta toiminut pullakirkko tarjoaa kodittomille ja alkoholisteille sumpin ja särpimen lisäksi Jumalan sanaa ja alkoholitonta ehtoollisviiniä.
Pullakirkko sai sympaattisen nimensä jo yli kahdeksankymmentä vuotta sitten, kun Helsingissä alettiin järjestää toimintaa kodittomille ja alkoholisteille, jotka joutuivat aamulla lähtemään asuntoloista ja viettivät päivänsä kadulla, kunnes taas illalla pääsivät nukkumapaikkaansa.
”Suurin tarve pullakirkolle oli 1970 ja -80 -luvuilla, jolloin maaltamuutto ja alkoholismi elivät suurinta nousukauttaan. Silloin kirkossa oli paljon todella huonokuntoistakin väkeä”, sanoo kolme vuotta pullakirkkojen yhteyshenkilönä toiminut Pekka Laine-Mäkinen.
Takaisin raiteille
Yksi pitkäaikaisimmista pullakirkon vierailijoista on Pekka Kousku, joka vieraili ensi kerran Annankadun pullakirkossa jo yli kaksikymmentä vuotta sitten.
”Sen jälkeen löysin Jeesuksen ja alkoholi jäi taakse”, kertoi Kousku Helsingin Sanomille sunnuntaina.
Jeesuksen avulla kiusauksia on Kouskun mukaan helpompi vastustaa eikä mies ole koskaan kokenut tarvitsevansa AA:n kokouksia.
”Uskoontulo on ollut monelle ratkaiseva tekijä matkalla raittiuteen. Se on ollut se alkusysäys, joka on auttanut elämän takaisin raiteilleen”, Laine-Mäkinen kertoo kävijöiden kokemuksista.
”Nykyään uskoontulo ei ole samalla tavalla trendikästä, kuin 70-80 -luvuilla. Silloin se nähtiin todellisena väylänä vapauteen”, Laine-Mäkinen jatkaa.
Moni pullakirkon aktiiveista onkin ollut toiminnassa mukana jo monta kymmentä vuotta. Raitistumisen jälkeen intoa on riittänyt myös vapaaehtoistyöhön esimerkiksi Vastuunkantajat Oy:ssä, jonka kautta on perustettu muun muassa Tarpoilan kuntoutuskeskus, joka odottaa vielä käyttöönottoa.
Nuoria pullakirkko ei puoleensa vedä. Heille on Laine-Mäkisen mukaan tarjolla runsaasti muita tahoja, jotka tarjoavat apua päihdeongelmiin
Armelias apu
Alkoholismin ongelma ei ole aikojen saatossa kadonnut mihinkään, mutta se on muuttanut muotoaan.
”Nykyään tapaa yhä harvemmin puhtaasti alkoholisteja. Mukaan kuvioihin ovat tulleet vahvasti huumeet ja sekakäyttö. Ihmiset ovat muuttuneet arvaamattomammiksi”, Laine-Mäkinen kertoo.
Vaikka pullakirkkoon ei sääntöjen mukaan ole asiaa juovuksissa, saattaa joskus vanha kävijä tulla paikalle maistissa vanhasta tottumuksesta. Ongelmatilanteita syntyy Laine-Mäkisen mukaan kuitenkin vain harvoin.
”Jos juopuneen käytös ei ole häiritsevää, annetaan hänen olla. Meillä on pullakirkon kävijöihin sen verran hyvä yhteys, että jos pyydämme juopunutta vierasta poistumaan tilaisuuden loppuajaksi ulkopuolelle istumaan, viesti menee useimmiten perille. Poliisia ei ole paikalle tarvinnut soittaa lähestulkoon ikinä.”
Pullakirkko ei monelle kävijälle ole pelkästään mukava ajanviettopaikka tai tae ilmaisesta kahvihetkestä. Kousku ei epäröi vastatessaan HS:n toimittajan kysymykseen siitä missä hän olisi ilman diakoniatalon toimintaa.
”Honkanummella”
Honkanummi on hautausmaa Vantaalla.
