Kirjoittanut
Vaaleanvihreitä riisipeltoja ja siellä täällä kohoavia palmuja. Maisema syöpyi mieleen pitkillä matkoilla Kambodžan maakunnissa. Kuten myös ihmisten ystävällisyys ja tieto siitä, kuinka paljon maassa on koettu surua, kuolemaa ja väkivaltaa.
Phnom Penh on noin 1,5 miljoonan asukkaan kaupunki, joka leviää ja kasvaa räjähdysmäisesti. Katukuvassa ovat sulassa sovussa korkeat, uudenaikaiset kerrostalot, luksushuvilat ja perinteiset aaltopeltikattoiset talot, joiden edessä on milloin ruokakoju, milloin moottoriverstas ja milloin pikku kauppa.
Kaduilla puikkelehtii valtava määrä mopoja ja skoottereita autojen ja tuk-tukien välissä. Kambodžalaisittain elämä tuntuu tapahtuvan kadulla; siellä syödään, tehdään töitä, vaihdetaan kuulumisia, hoidetaan lapsia ja otetaan torkut riippumatossa.
Traumat purkautuvat väkivaltana perheissä
Punakhmerit hallitsivat Kambodžaa 1975−1978, jolloin eri arvioista riippuen 1,5−2 miljoonaa ihmistä kuoli nälkään, pakkotyöhön, kidutuksiin ja teloittamalla. Pol Potin johtama hirmuhallinto tarkoitti rajojen sulkemista ja kaiken erilaisuuden hävittämistä: ihmiset pukeutuivat, asuivat ja tekivät työtä samalla tavalla. Sivistyneistö, kuten lääkärit, opettajat ja toimittajat, tapettiin. Uskonnot kiellettiin.
Punakhmerien kausi kesti vain vajaat neljä vuotta, mutta sen vaikutus tuntuu yhä. Normaalin yhteiskunnan ja perheyhteisöjen rakenne hajosi. Nuoremmat ovat säästyneet järkyttäviltä kokemuksilta, mutta ne siirtyvät sukupolvelta toiselle käsittelemättöminä traumoina. Jopa 70 prosentilla väestöstä on todettu post-traumaattisen stressihäiriön oireita. Traumatisoituminen purkautuu muun muassa väkivaltana kodeissa.
Paikalliseen kulttuuriin ei kuulu tunteiden avoin näyttäminen tai niistä puhuminen, kasvojen säilyttäminen on tärkeintä. Runomuotoinen perinne, Chbab Proh (miehille) ja Chbab Srey (naisille), on opetusta käytöskoodeista ja sukupuolirooleista khmer-kulttuurissa. Miehen tehtävä on olla voimakas, aktiivinen ja tuottava. Naisen tulee olla hiljainen, nöyrä ja miehelleen alamainen.
UNICEFin mukaan 42 prosenttia nuorista tytöistä uskoo edelleen naisen lyömisen olevan oikeutettua Chbab Sreyn vaikutuksesta, vaikkei se vuoden 2007 jälkeen ole enää kuulunut koulujen viralliseen opetussuunnitelmaan. Perinne on syvään juurtunut perheiden ja yhteisöjen sisällä, erityisesti maaseudun kouluttamattoman väestön keskuudessa.
Krusa FM eheyttää menneisyyden haavoista
Krusa tarkoittaa khmerin kielellä perhettä. Radioasema Krusa FM:n näkynä on välittää Jumalan rakkautta niin, että yksittäiset ihmiset ja kokonaiset perheet eheytyvät menneisyyden haavoista ja saavat tulevaisuuden toivon.
Medialähetys Sanansaattajien (Sansa) tukema Perheen parhaaksi on ohjelma, jossa opetetaan avioliittoon ja perheeseen liittyvistä aiheista raamatulliselta pohjalta. Esimerkiksi kuinka kristillisen avioliiton perusta on Jumalan luomistyö, jossa mies ja nainen ovat tasa-arvoisia kumppaneita toisilleen.
Naiset toivon lähteellä ja Toivon ilta -lähetyksissä naisia opetetaan tuntemaan oma arvonsa Jumalan luomana ja arvokkaana yksilönä. Heitä myös autetaan käsittelemään tärkeitä arjen aiheita, kuten taloutta tai terveellisen ravinnon merkitystä. Kristillisen radiokanavan ohjelmatarjonnassa on myös raamatunopetusta, todistuksia uskosta sekä kristillistä musiikkia.
Jumalan rakkaus antaa toivoa ja parantaa
Viimeisten vuosikymmenien aikana Kambodžassa on tapahtunut huomattavaa kehitystä. Terveydenhuolto ja koululaitos on saatu toimimaan kohtuullisen hyvin. Erot ovat kuitenkin edelleen suuria, erityisesti maaseudun ja Phnom Penhin välillä.
Haasteina ovat edelleen laajamittainen korruptio, lakien kiertäminen ja eriarvoinen kehitys.
Jumalan rakkaus koskettaa, parantaa, antaa toivoa ja rohkaisee − se saa aikaan muutosta. Näin vakuuttaa moni kambodžalainen kristitty.
Erja Tillgren
