Kirjoittanut
Millaisten arvojen pohjalle rakennamme tulevaisuuden Suomea? Mitkä arvot ja vapaudet vaativat puolustamista Suomessa vuonna 2023? Mikä on kirkon ja uskontojen rooli tulevaisuuden yhteiskunnassa? Missä kulkee sanan- ja uskonnonvapauden raja?
Eduskuntapuolueiden puheenjohtajat ja heitä sijaistaneet poliitikot keskustelivat tänään Helsingissä Tuomiokirkon kryptassa järjestetyssä tilaisuudessa arvoista arkkipiispa Tapio Luoman ja Marttaliiton pääsihteeri Marianne Heikkilän johdolla.
Keskusteluun osallistuivat seuraavat eduskuntapuolueiden edustajat: puoluevaltuuston puheenjohtaja Sirpa Paatero (SDP), varapuheenjohtaja Sebastian Tynkkynen (Perussuomalaiset), puheenjohtaja Petteri Orpo (Kokoomus), puheenjohtaja Annika Saarikko (Keskusta), puheenjohtaja Maria Ohisalo (Vihreät), puheenjohtaja Li Andersson (Vasemmistoliitto), varapuheenjohtaja Henrik Wickström (RKP) ja puheenjohtaja Sari Essayah (Suomen Kristillisdemokraatit).
Keskustelun alussa puoluejohtajilta kysyttiin, mikä on heidän puolueensa tärkein arvo. Petteri Orpo kertoi vapauden ja vastuun olevan Kokoomuksen tärkeitä arvoja. Hänen mukaansa jokainen ihminen on vapaa elämään omanlaista elämää, mutta samaan aikaan hänen tulee kantaa vastuuta itsestään, läheisistään ja luomakunnasta.
Myös Kristillisdemokraattien Sari Essayah korosti tärkeinä arvoina vapautta ja vastuuta. Hän myös nosti Raamatusta nousevan ihmiskuvan puolueensa arvojen lähtökohdaksi.
Vapauden mainitsi myös SDP:n Sirpa Paatero, joka tosin nosti vielä vapautta tärkeämmäksi arvoksi tasa-arvon.
Vasemmistoliiton Li Anderssonille tärkeitä arvoja ovat oikeudenmukaisuus ja inhimillisyys.
Vihreät puolestaan puolustavat Maria Ohisalon mukaan luontoa ja luontoarvoja.
Keskustan Annika Saarikko toi arvokeskusteluun ylisukupolvisuuden. Hän muistutti, että ihminen on osa sukupolvien ketjua. Joku on ollut ennen meitä ja joku jää tänne meidän jälkeemme.
Perussuomalaiset ovat Sebastian Tynkkysen mukaan kristillissosiaalinen puolue, joka korostaa lähimmäisen rakkautta. Mutta se rakkaus ei kurottaudu Suomen ulkopuolelle silloin, kun omilla menee huonosti. Hänen mielestään pitää ensisijaisesti auttaa hädässä olevia suomalaisia.
Henrik Wikström kertoi yhdenvertaisuuden olevan RKP:n tärkeä ja hänelle tärkein arvo.
Säästökohteet kertovat arvoista
– Seuraavan vaalikauden tärkein tehtävä on vahvistaa ihmisten luottamusta ja tulevaisuususkoa. Pidämme huolta kaikista apua tarvitsevista ja kannamme vastuuta yhteisestä luomakunnasta, arkkipiispa Tapio Luoma tiivisti kirkon hallitusohjelmatavoitteita keskustelijoille.
Hän muistutti, että kirkko haluaa olla rakentamassa sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää yhteiskuntaa. Yhteiskunnan kriisitilanteissa on nähty, että kirkko voi omalla toiminnallaan ja läsnäolollaan luoda turvaa, toivoa ja luottamusta suomalaisten arkeen.
Tulevalla hallituskaudella joudutaan vääjäämättä sopeuttamaan valtion menoja, jotta velkaantuminen saadaan taittumaan. Arvot vaikuttavat keskeisesti siihen, mistä säästetään. Luoma kysyikin puoluejohtajilta, millaiset menoleikkaukset olisivat heidän puolueidensa arvojen mukaisia.
Lähes kaikki puoluejohtajat aloittivat puheenvuoronsa korostamalla tulopuolen vahvistamisen eli talouden kasvun ja työllisyyden parantamisen tärkeyttä. Poliitikot myös korostivat, mistä he eivät ole valmiita leikkaamaan. Sen sijaan selkeiden leikkauskohteiden nimeäminen tuntui monesta vaikealta.
Sirpa Paatero olisi valmis etsimään leikkauskohteita yritystukijärjestelmästä, julkisista hankinnoista ja julkisista tiloista. Li Andersson kertoi, että Vasemmistoliitolla arvomaailma vaikuttaa sataprosenttisesti siihen, miten menoja halutaan sopeuttaa, esimerkiksi asumistukien leikkaukset hän torjui jyrkästi, sillä ne kohdistuisivat kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin. Andersson olisi valmis osallistamaan yhteiskunnan varakkaimpia nykyistä enemmän valtion talouden tasapainoon saattamiseksi. Perussuomalaiset olisivat Sebastian Tynkkysen mukaan valmiita leikkaamaan kehitysyhteistyöstä. Tynkkynen moittikin kirkkoa punavihreitä komppaavaksi kirkoksi, joka laittaa rahaa toissijaisiin kohteisiin kuten kehitysapuun. Petteri Orpo muistutti, että kaikkia menoja pitää katsoa kriittisesti ja leikata siitä, mikä ei ole välttämätöntä. Hän myös korosti, että työn pitää olla kannattavaa.
– Hyvinvointiyhteiskunnan säilyttäminen ei onnistu, jos menoja ei sopeuteta.
Annika Saarikko ei nimennyt mitään yksittäisiä kohteita, joista voitaisiin säästää. Sen sijaan hän korosti, että lähipalvelut pitää turvata riippumatta ihmisen kotiosoitteesta. Hän myös muistutti, että Suomessa on sopeuduttava siihen, että syntyvyys on ennätyksellisen alhaisella tasolla ja että ikäihmisten määrä kasvaa. Maria Ohisalo kertoi Vihreiden tehneen sopeutussuunnitelman osana vaaliohjelmaa. Hänen mukaansa tarvitaan kasvutoimien lisäksi veronkorotuksia ja menoleikkauksia.
– Vihreille arvovalinta on, ettei pienituloisimmilta eikä koulutuksesta leikata. Sen sijaan ilmastoa tärvelevistä ja terveydelle haitallisista toimista pitää verottaa.
Kristillisdemokraatit lähtevät Sari Essayahin mukaan siitä, että mahdollisuuksien tasa-arvo pitää säilyttää. Leikkaukset ovat hänen mukaansa välttämättömiä, sillä valtion lainojen korkomenot ovat ennätyssuuret. Lisätuloja valtion kassaan Essayah hakisi haittaveroista.
– Emme mielellämme leikkaa lapsilta ja nuorilta, sillä he ovat meidän tulevaisuutemme.
RKP:n Wikström sanoi, että heille koulutusasiat, työ ja yrittäjyys ovat puoleen keskiössä. Varsinaisia menonleikkauskohteita hän ei nimennyt, mutta totesi, että vaikuttavuutta pitää parantaa.
Kaikkia tarvitaan talkoisiin
Onko Suomella tulevaisuudessa enää varaa huolehtia vähäosaisista? Kenen pitäisi kantaa siitä suurin vastuu? Jääkö se kirkolle ja kolmannelle sektorille? kysyttiin puoluejohtajilta.
Petteri Orpon mukaan kaikkia osapuolia, myös kirkkoa ja kolmatta sektoria tarvitaan, jotta hyvinvointiyhteiskunta voi säilyä.
– Kirkko on tärkeässä roolissa luomassa tulevaisuuden uskoa. Haluan, että jokaisesta pidetään huolta, mutta se ei onnistu, jos taloudesta ei huolehdita.
Sari Essayah nosti esiin kirkon diakoniatyön tärkeän roolin. Diakoniatyö ei ole kasvotonta, vaan siinä ihminen tulee kohdatuksi.
– Sosiaalisessa markkinataloudessa työ ja yrittäminen muodostavat talouden pohjan, mutta heikommista on myös pidettävä huolta. Siihen tarvitaan niin kirkkoa kuin kolmatta sektoria.
Annikka Saarikko muistutti työperäisen maahanmuuton tärkeydestä. Sebastian Tynkkynen puolestaan totesi, että matalapalkkaisiin tehtäviin tulevat maahanmuuttajat elävät usein sosiaalitukien varassa.
Sirpa Paateron mukaan Suomella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pitää huolta kaikista ihmisistä.
– Pieni Suomi pärjää vain sillä, että kaikki ovat mukana. Kaikille koulutus ja sosiaaliturva, sen pitää olla lähtökohta.
Globaali auttaminen – Suomen tehtävä?
Kirkko on globaali toimija, joka auttaa hädässä olevia ihmisiä eri puolilla maailmaa. Auttamisen lähtökohtana on jokaisen ihmisen jakamaton ihmisarvo.
Kehitysapu kirvoitti poliitikoissa keskustelua. Suurin osa keskustelijoista piti tärkeänä, että Suomi rikkaana maana auttaa hädässä olevia ihmisiä maailmalla.
Sirpa Paatero, joka on itsekin toiminut hetken kehitysyhteistyöministerinä totesi, että Suomen ja suomalaisten järjestöjen tekemä kehitysyhteistyö on lukujen valossa vaikuttavaa. Perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen vakuutti, että myös heidän puolueelle ihmisarvo on jakamaton. Hänen mukaansa Perussuomalaiset ovat esimerkiksi varauksettomasti kannattaneet Suomen tukea Ukrainalle ja toivottaneet ukrainalaiset pakolaiset tervetulleiksi, vaikka he kannattavatkin kehitysavusta leikkaamista. Sari Essayah puolestaan muistutti, että kehitysapua on myös Ukrainan jälleenrakentamisen tukeminen sodan päätyttyä.
Uskonnonvapauden rajat
Arvokeskustelussa pohdittiin lopuksi sanan- ja uskonnonvapauden rajoja. Pitäisikö Suomessa esimerkiksi sallia pyhien kirjojen polttaminen?
Petteri Orpo totesi, että vapaus ja vastuu kuuluvat yhteen.
– Tässä maassa ei polteta koraaneja. Se on ihmisten ja heidän vakaumustensa kunnioittamista, Orpo sanoi painokkaasti.
– Olemme tästä täysin eri mieltä. Pitää olla oikeus hävittää omaa omaisuutta. Ihmisillä pitää olla oikeus kritisoida, jos ja kun uskonnon nimissä tehdään hirveyksiä, totesi puolestaan Sebastian Tynkkynen.
Vapauden ja vastuun yhteyttä korostivat myös Annika Saarikko, Maria Ohisalo, Sari Essayah ja Henrik Wikström. Sirpa Paatero nosti keskustelussa esiin myös toisen vakaumuksen kunnioittamisen tärkeyden.
– Uskonnonvapaus on yksi demokraattisen yhteiskunnan perusperiaatteista. Siihen kuuluu myös oikeus vaihtaa uskontoa. Uskonnonvapauteen kuuluu niin ikään oikeus arvostella, mutta viisas tekee sen niin, ettei loukkaa toista. Se on lähimmäisen rakkautta parhaimmillaan, Sari Essayah sanoi.
