Kirjoittanut
Kenttäpiispan ja professorin mukaan todellinen rauha tulee vain Jumalalta. Inhimilliset pyrkimykset rauhan aikaan saamiseksi ovat pelkkää heijastusta siitä.
Perusta-lehden Teologisilla opintopäivillä käsiteltiin 5.1. sodan ja Raamatun suhdetta raamatuntutkimuksen ja etiikan kannalta.
Vanhan testamentin eksegetiikan professori Antti Laaton laajan esitelmän aiheena oli ”Sodat ja spesiaaliset militaariset operaatiot Raamatussa”.
Laaton mukaan Vanhan testamentin profeettojen julistuksessa tulee näkyviin sotien merkitys ”Jumalan puhutteluna jumalattomalle kansalle”.
– Sodat ovat Jumalan vastaus amnesian (muistihäiriön) ongelmaan. Kansa haluaa unohtaa Jumalansa ja hänen antamansa käskyt. Jumala pakottaa kansan hereille lähettämällä sille koettelemuksia.
Laato kertoi, että Jeremian ja Hesekielin profetioissa tulevat esiin kolme iskusanaa: miekka, nälkä ja rutto.
Valitusvirret kuvaavat vuonna 586 eKr. tapahtuneen Jerusalemin hävityksen kauheutta.
– Silloin piiritetyssä kaupungissa nähtiin nälkää, kulkutaudit levisivät ja miekka odotti.
Rauhan valtakunta
Laato jatkoi, että profeettojen sanoma sodista toistuu maailmanlaajuisesti Ilmestyskirjassa.
– Maailma, joka ei halua oppia tuntemaan evankeliumin sanassa Jumalan rakastavaa tahtoa ihmiskuntaa kohtaan, löytää itsensä sodan, nälän ja kulkutautien kourista, Laato sanoi.
Vanhan testamentin professori meni esityksessään myös Uuden testamentin puolelle todetessaan, että Jeesus on usein esitetty pasifismin edustajana.
– Hänen tapansa samaistua Sakarjan kirjan messiashahmoon (Sak. 9:9-10) on linjassa hänen haluunsa rakentaa uuden Israelin maailmanlaajuinen valtakunta Jumalan rauhan sanomalle – ei aseiden ja voiman tuomalle arvovallalle. Apostolien lähetystyö ilmensi tätä maailman rauhanomaista valloittamista.
Laato kuitenkin lisäsi, että Jeesuksen yhdistäminen asepalvelun vastaiseen pasifismiin on vaikeaa.
– Jeesus ei koskaan moittinut asepalveluksessa olevia ammattisotilaita, eivätkä hänen seuraajansa asettaneet kyseenalaiseksi esivallan oikeutta kantaa miekkaa.
Joudummeko pelinappulaksi?
Laato otti kantaa myös Suomen nykyiseen turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen.
– Vaikka Natoon liittyminen voi tällä hetkellä vaikuttaa hyvältä ratkaisulta ja lisätä kansalaisten turvallisuuden tunnetta, siihen voi pitkässä juoksussa kätkeytyä myös vaaransa. Pieni kansa voi joutua suurempien poliittisten valtojen pelinappulaksi, kuten Israelin ja Juudan kuningaskunnille kävi Assyrian, Egyptin ja Babylonian ristipaineessa.
– Siksi kristittyjen ei tule tuudittautua Naton tuomaan rauhaan. Heidän tulee olla todistajina maailmassa ja rukoilla todellisen Jumalan rauhan toteutumista.
Laaton mukaan kristittyjen on aina suhtauduttava ”kriittisesti ja varovaisesti” poliittisiin ja yhteiskunnallisiin keskusteluihin, joissa kehotetaan tarttumaan aseisiin.
– Puolustussota on selvästi perusteltavissa Raamatun teksteillä, mutta hyökkäyssota tai puolustussodassa tapahtuvat epäinhimilliset aggressiot vihollista kohtaan ovat aina väärin, Laato eritteli.
– Yhä totalitaarisemmiksi käyvät sodat ovat muistutuksena siitä, etteivät inhimilliset pyrkimykset kykene vakiinnuttamaan todellista rauhaa maailmassa. Sota ilmentää ihmiskunnan syntiä. Vain Jumala voi antaa rauhan ja hyvän tahdon ihmisten kesken.
Sota on äärimmäinen keino
Kenttäpiispa Pekka Särkiön aiheena oli ”Oikeutettu sota vai kristillinen pasifismi”. Särkiö totesi sodan perustelemisen olevan yleisesti ottaen vaikeaa.
– Väkivalta toista ihmistä kohtaan on vastenmielistä ja kauhistuttavaa. Jeesus sanoo, että autuaita ovat rauhantekijät, ja että älkää tehkö pahalle vastarintaa, Särkiö siteerasi.
Hän toisti kuitenkin myös Laaton mainitseman asian, että Jeesus suhtautui sotilaisiin myönteisesti.
– Jeesus muun muassa ihmetteli Kapernaumin sadanpäällikön uskoa. Lisäksi hän sanoi, että antakaa keisarille, mikä keisarille kuuluu.
– Tämä olikin Lutherin regimenttiopin perusteena. Uskonnollinen ja valtiollinen on pidettävä erillään. Siksi kristittyjen on noudatettava valtiollisia lakeja. Myös Paavali puhui esivallasta Jumalan säädöksenä. Esivalta toimii heikkojen puolesta ja epäjärjestystä vastaan. Tämä edellyttää kuitenkin esivaltaa, joka toimii Jumalan tahdon mukaan, Särkiö huomautti.
Särkiön mukaan alusta asti on kristittyjen parissa vaikuttanut myös pasifistinen virtaus, jonka myös Suomen valtio tunnustaa, kun se mahdollistaa aseettoman palveluksen ja siviilipalveluksen.
– Pasifismissa näkökulma on yksilöllinen. Ei-kristillinen pasifismi oli myös tärkeä osa vasemmistoliikettä 1960- ja 70-luvuilla. Silloin saatettiin ajatella, että Neuvostoliiton ohjukset ovat rauhan asialla. Hyväuskoisia aktivisteja käytettiin hyväksi.
– Rauhantekijä voi olla pasifisti, mutta synnin maailmassa rauhantekijä voi olla myös sotilas, joka puolustaa maataan. Herkkä omatunto voi olla vaikuttamisyritysten kohteena. Jeesuksen sanoma on, että kukaan ei saa yksityishenkilönä ryhtyä väkivaltaan. Tilanne on toinen esivallan kohdalla, mutta silloinkin vain äärimmäisenä keinona, Särkiö määritteli.
Sumu sakenee
Nyt Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kenttäpiispan mukaan nostanut Suomessa maanpuolustustahtoa.
– Sota on hirvittävä onnettomuus. Siksi on rakennettava uskottava puolustus, ja kirkkojen toiminta on turvattava kaikissa olosuhteissa.
Särkiö sanoi, että sodankäynti on muuttunut ja ”sodan sumu” on nyt sakea.
– Meidän on syytä havahtua mielipidevaikuttamiseen.
Riitely sosiaalisessa mediassa tuottaa polarisaatiota, joka heikentää kansallista yhtenäisyyttä.
– Suomenkin ilmapiiri voi olla valtiollisen toimijan hybridioperaation seurausta, Särkiö arvioi.
Hän jatkoi, että elämme entistä turvattomammassa maailmassa.
– Venäjän hyökkäykselle ei löydy järkiperusteita. Sama voi toistua Baltian maiden tai jopa Suomen kohdalla. Uusi testamentti puhuu rauhan merkityksestä hyvinvoinnin perustana, ja sitä tulee tosissaan etsiä ja siihen pyrkiä.
Särkiö viittasi Paavaliin, joka kirjoitti ”Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa”.
– Ennen kaikkea on etsittävä Jeesuksen tuomaa rauhaa Jumalan kanssa, josta rauhaa säteilee myös ihmisten keskelle.
Perusta-lehden teologiset opintopäivät järjestettiin Suomen Raamattuopistossa Kauniaisissa 3.-5.1. teemalla Niin sodassa kuin rauhassa.
