Kirjoittanut
Tänään vietettävä pyhäinpäivä kurottautuu kuoleman rajan yli. Muistamme pyhäin yhteyttä. Rajan täällä puolella oleva taisteleva seurakunta ja tuolla puolella oleva riemuitseva seurakunta kuuluvat yhteen. Pyhäinpäivän juuret ulottuvat ensimmäisille kristillisille vuosisadoille.
Uskonsa tähden kuolleiden kristittyjen muistopäiviä vietettiin heidän kuolinpäivinään. 300-luvulla ryhdyttiin viettämään erillisten muistopäivien lisäksi yhteistä kaikkien pyhien päivää. 700-luvulla läntisessä kirkossa ajankohdaksi vakiintui 1. marraskuuta. 1000-luvun tienoilla ryhdyttiin seuraavana päivänä, 2.11., viettämään lisäksi kaikkien uskovien vainajien muistopäivää.
Pyhäinpäivässä yhdistyvät kaikkien pyhien päivä ja kaikkien uskovien vainajien päivä. Suomessa päivää on vuodesta 1772 asti vietetty viikonloppuna, ensin sunnuntaina ja vuodesta 1955 lähtien lauantaina 31.10. ja 6.11. välisenä aikana, kertoo Kirkon tiedotuskeskus.
Pyhäinpäivänä hautausmailla on ruuhkaa. Tapana on käydä sytyttämässä kynttilöitä ja viemässä seppeleitä omaisten haudoille. Pimeän syysillan täyttää kynttilöiden valomeri, joka muistuttaa kristillisestä toivosta. Kuoleman pimeä valta on voitettu. Rukouksen symbolina kynttilä myös kuvaa, että rukous yhdistää tämän- ja tuonpuoleisen seurakunnan. Molemmin puolin rukoillaan samaa Jumalaa.
Jumalanpalveluksissa muistetaan viime pyhäinpäivän jälkeen kuolleita seurakuntalaisia. Monissa seurakunnissa luetaan heidän nimensä ja heidän muistokseen sytytetään kynttilöitä.
