Kirjoittanut
Lauantaina 2. marraskuuta vietetään pyhäinpäivää. Silloin hautausmaille sytytetään kynttilöitä edesmenneiden läheisten muistoksi.
Pyhäinpäivä on sulautuma kahdesta juhlasta, kaikkien pyhien päivästä 1.11. (Festum omnium sanctorum) ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä 2.11. (Commemoratio omnium fidelium defunctorum).
Pyhäinpäivänä hautausmaille syttyy kynttilöiden valomeri. Hautausmailla voi kohdata seurakuntien työntekijöitä ja keskustella heidän kanssaan. Monissa seurakunnissa vietetään jumalanpalveluksia tai hartaushetkiä, jossa sytytetään kynttilöitä edellisen vuoden aikana kuolleiden seurakunnan jäsenten muistolle. Näihin tilaisuuksiin kutsutaan erityisesti niitä, joiden kokema suru ja menetys on juuri tapahtunut. Seurakuntien pyhäinpäivän tapahtumia löytyy seurakuntien verkkosivuilta.
Pyhäinpäivänä saamme pysähtyä muistelemaan niitä, jotka ovat vaikuttaneet elämäämme ja ovat kuolleet. Meissä kaikissa on jälkiä aiemmista sukupolvista ja ihmisistä. Päivä antaa meille tilaa ajatella omaa kuolevaisuuttamme, nähdä se, mikä on tärkeää elämän arjessa.
– Antiikin sanonnassa, Memento mori – muista kuolevaisuutesi, piilee syvä viisaus.
Oman kuolevaisuuden muistaminen luo elämällemme sen erityisen arvon, kirkkohallituksen asiantuntija Kirsi Erkama pohtii.
Kuoleman koskettaessa paljastuu elämän rajallisuus. Seurakunnan työntekijät auttavat muussakin kuin hautajaisten järjestämisessä. Kuolemaan liittyvistä ajatuksista ja tunteista voit puhua papin tai diakoniatyöntekijän kanssa. Sairaalapapit ovat keskustelukumppaneina sairaalassa.
