Kirjoittanut
Pyhäinpäivä on keskeinen kristinuskon sisällön kannalta. Se muistuttaa meitä kaikkia kuoleman vääjäämättömyydestä. Kuolema juuri antaa järjen koko kristinuskon pelastushistorialliselle opetukselle. Kirkko on olemassa, koska täällä kuollaan.
Tulevana lauantaina 5.11. vietetään pyhäinpäivää. Pyhäinpäivänä pysähdytään elämän ja kuoleman rajalle. Silloin muistetaan niitä läheisiä, jotka eivät ole enää luonamme.
Pyhäinpäivä ei kuitenkaan ole pimeyden, vaan valon juhla: ”Pimeässä syysillassa lepattavat tuhannet kynttilät kertovat rakkaudesta, välittämisestä ja muistamisesta. Pyhäinpäivän käynnit hautausmaalla osoittavat kaipuumme kohti ikuista, toivetta siitä, että tämä ajallinen elämä ei voi olla kaikki, että kuolema ei voi olla lopullista”, pohtii Oulunsalon kirkkoherra Petri Satomaa.
”Kristillinen näkökulma kuolemaan on lopulta valoisa ja lämmin. Turvautuessamme kuoleman voittaneeseen Kristukseen luotamme samalla ikuisen elämän olemassaoloon ja jälleennäkemiseen.”
Haudoilla käynti pyhäinpäivänä yleistyi Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Jos omaisen hauta sijaitsee kaukana tai sitä ei ole, kynttilän voi sytyttää hautausmaiden muualle haudattujen muistomerkille. Kuvan kynttilästä voi jakaa somessa hashtagilla #sytytänkynttilän. Facebookissa on myös tapahtuma Pyhäinpäivä – Sytytän kynttilän. Viime vuonna tapahtumaan osallistui Facebookissa 20 000 ihmistä.
Seurakunnissa muistetaan vuoden aikana poisnukkuneita
Seurakunnissa ympäri Suomea järjestetään pyhäinpäivän jumalanpalveluksia, joissa luetaan jokaisen edellisen vuoden aikana kuolleen seurakuntalaisen nimi ja sytytetään kynttilät heidän muistokseen. Joissakin seurakunnissa järjestetään erillinen tilaisuus, jossa luetaan edellisen vuoden aikana kuolleiden seurakuntalaisten nimet.
