Agricola-kävely on kolmatta kertaa järjestettävä kotimainen pyhiinvaellus. Reitti kulkee suomen kirjakielen isän Mikael Agricolan synnyinpitäjästä Pernajasta Turkuun, missä Agricola toimi piispana. Tulevana viikonloppuna kävellään la 17.4.
Agricola-kävely on uusi kotimainen pyhiinvaellus. Reitti kulkee Mikael Agricolan synnyinpitäjästä Pernajasta Turkuun, jossa pyhiinvaelluksen päättymisen kunniaksi pidetään 19.9. hetkipalvelus Turun tuomiokirkossa. Kävelyllä edetään vanhaa keskiaikaista eteläistä Kuninkaantietä pitkin kirkolta kirkolle ja se jakaantuu kolmeentoista eri noin 20-30 km osuuteen.
Kävelyä johtaa Agricola-kävelyn Pipliaseuran Lukutaitoa naisille Afrikassa -ohjelman tueksi vuonna 2019 ideoinut Hannu Holma.
– Olen ollut vähän sitä mieltä, että Santiago de Compostelat sun muut perinteiset kristikunnan pyhiinvaellusreitit ovat Suomesta käsin katsoen kovin kaukana. Siitä se idea kävelyyn alun perin lähti. Olen myös sukua Agricolalle: Agricolan sisko oli esiäitini ja se on antanut minulle ajattelemisen aihetta, Holma kertoo.
– Siihen aikaan kun Agricola eli, ei tytöillä ollut mitään asiaa koulutukseen. Pikkuveli sen sijaan lähetettiin jo poikasena oppiin ensin Viipuriin, myöhemmin Saksaan saakka. Mitä Mikaelin sisko olisi taitanut tehdä jos hän olisi päässyt kouluun, jää ikuiseksi arvoitukseksi.
– Kahden tytön isänä olen edelleenkin tänään huolestunut naisten asemassa maailmassa. Koen, että lukutaitotyön tukeminen Afrikassa on asia, jota Agricolakin olisi tehnyt kristillisen vakaumuksensa pohjalta. Lähteäkseen pyhiinvaellukselle ei kuitenkaan tarvitse olla erityisen pyhä, en ainakaan itse koe olevani. Mutta kun tuolla ulkona luomakunnassa heräävän kevään keskellä kävelee ja jakaa kokemuksen muiden kanssa, sitä ”joutuu pyhiin” vähän niin kuin huomaamattaan. Rohkaisenkin kaikkia lähtemään kävelylle ja tutkimaan, mitä Agricola-kävelyllä voisi olla itselle annettavaa, Holma sanoo.
Korona-aikaan kävely toteutetaan kuuden hengen ryhmissä.
Pyhiinvaellus myötätuulessa Pohjolassa
Viime aikoina pyhiinvaelluksista on puhuttu paljon. Viime vuonna kirkkohallitus perusti valtakunnallisen pyhiinvaelluskoordinaattorin projektitoimen Turkuun 2020-2022, jota hoitaa Annastiina Papinaho. Kokonaisuuteen kuuluu Pyhiinvaellus Suomi -nettisivut, joilla on tietoa erilaisista pyhiinvaellusreiteistä Suomessa. Hankkeen tavoite on tehdä pyhiinvaeltamista tunnetuksi kotimaassa sekä tehdä Suomesta osa eurooppalaista pyhiinvaellusreitistöä.
Kuluneella viikolla Kirkon kasvatus julkaisi lasten pyhiinvaellusoppaan. Yhtä lailla tuore uutinen on, että yksi Turun tuomiokirkon kappeleista muuntuu täksi kesäksi pop-up-pyhiinvaelluskeskukseksi, josta saa tietoa pyhiinvaeltamisesta.
Pyhiinvaellusta tutkinut Pipliaseuran sidosryhmäkoordinaattori Satu Toukkari kertoo, että vaikka vanhoilla kirkoilla pyhiinvaellusperinteet ovat olleet aina voimissaan, reformoitu kirkko on vasta viime vuosina kokenut laajemmin eräänlaista pyhiinvaellusten renessanssia.
– Lähes kaikilla suurilla uskonnoilla onkin keskeisiä pyhiinvaelluskohteita, usein pyhiä kaupunkeja tai muita pyhinä pidettyjä paikkoja. Raamattu puhuu Abrahamista alkaen Israelin kansan vaelluksesta ja juutalaiseen perinteeseen kuuluu pyhiinvaellus Jerusalemiin. Myös Jeesus vaelsi oppilaineen. Varhaisia kristittyjä kutsuttiinkin tien kansaksi, sen tien kulkijoiksi, Toukkari kertoo.
– Suomessa Pyhän Henrikin tien pyhiinvaellusperinne aloitettiin uudelleen 1983. Kuitenkin vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana retriittien ohella pyhiinvaeltaminen on tullut tunnetummaksi hiljaisuuden viljelyn muodoksi. On kaivettu vanhoja reittejä naftaliinista ja luotu uusia. Kynnys vaeltamiseen on myös madaltunut. On tullut useita toimijoita, jotka ovat järjestäneet pyhiinvaelluksia: muun muassa eri järjestöt, seurakunnat, Hiljaisuuden Ystävät, Ekumeeniset Karmeliitat, Pyhiinvaellus Tampere, Pyhän Henrikin Pyhiinvaellusyhdistys, Jaakontien Ystävät, Pyhät polut, Citynomadit ja niin edelleen.
Myös Agricola-kävely on osa suomalaista pyhiinvaellusreitistöä.
Kehollisempi yhteys Jumalaan
Pyhiinvaelluksesta useita teoksia kirjoittanut toimittaja Säde Loponen veikkaa, että pyhiinvaellus kiinnostaa juuri nyt yhä useampia koska ihmiset hakevat tiedollisen jumalasuhteen sijaan ruumiillisempaa, konkreettista yhteyttä Jumalaan.
– Pyhiinvaellus on tavallaan paluuta kristinuskon askeettisille juurille. Itse lähdin ensimmäiselle pyhiinvaellukselle veljeni kuoltua. Usein vaeltajilla tuntuukin olevan jotain, jota he haluavat hiljaisuudessa selvitellä muiden läsnäollessa, kertoo Loponen.
– Toki myös Jumalan lahjat saattavat aiheuttaa tarpeen hiljentyä Jumalan edessä, vaeltamalla hänen ihmeellisessä luomakunnassaan. Myös jakaminen on reitin varrella tärkeää: samat kokemukset jakavat muutkin kuin minä, ja ihan konkreettisia asioita jaetaan, kuten vaikkapa eväitä tai tarjoamalla leiriytymispaikan.
-Itse koen, että pyhiinvaeltaminen on ihmisen kaipuuta kohti Jumalaa. Siksi teema nousee esiin voimakkaana myös tänään, kun ihmiset etsivät pelkän tiedollisen suhtautumistavan sijaan myös elävää tunneyhteyttä Jumalaan. Koen, että erityisesti pohjoisessa kirkossamme moni kaipaa hengelliseen elämäänsä myös kehollisia kokemuksia, sanoo Loponen.
Agricola-kävelyn filosofiaa
Viime viikonloppuna Perjanasta alkanut Agricolan tie johtaa kolmentoista viikonloppuihin sijoittuvan etapin jälkeen 19.9. Turun tuomiokirkossa pidettävään hetkijumalanpalvelukseen. Osa reitin varren seurakunnista osallistuvat pyhiinvaelluksen järjestelyihin. Pyhiinvaellukselle voi ilmoittautua kuka tahansa osoitteessa agricola.fi. Samalla saa tarkat ohjeet pyhiinvaelluksen turvalliseen toteuttamiseen poikkeusoloissa.
Agricola-kävelyn voi kuitenkin hyvin tehdä myös itsenäisesti omalla paikkakunnalla. Kävelyn tavoitteena on tarjota mahdollisuus hiljentymiseen ja oman hengellisen elämän rakentamiseen. Avuksi Satu Toukkari on yhdessä kollegoidensa Hanna Hokkasen ja Ulla Oinosen kanssa luonut ja ideoinut seitsemänosaisen pyhiinvaelluskorttisarjan, joka johdattaa rukouksen ja raamatunkohdan avulla päivän hengelliseen teemaan. Korttien teemoja ovat esimerkiksi kiireettömyys ja vapaus.
Pysähtymisen tie
Kulkeminen voi nostaa esiin itse kunkin elämänvaiheesta riippuen monenlaisia elämäntuntoja, vaikkapa kysymyksen elämän merkityksellisyydestä.
– Pyhiinvaeltaja vaeltaa mysteerien maailmassa. Pyhä voi yllättää tai se voi säilyä salaisuutena. Pyhiinvaelluksella on tilaa pohtia elämän isoja kysymyksiä rauhassa. Yhteisillä vaelluksilla kokemuksiaan voi jakaa toisen kanssa, yksin vaeltaessa elämään saa etäisyyttä ja asioista voi olla helpompi päästää irti, Toukkari vinkkaa.
– Vaelluksen lopputulosta ei voi tietää etukäteen. Itselleni esimerkiksi Avilaan suuntautuneen vaelluksen merkityksellisin anti oli lopulta menomatkalla näkymä lentokoneen ikkunasta: loputon tyhjyys, auringonpaiste pilvien yläpuolella ja Avilassa Castilla-Leonin loputtomat kumpuilevat maisemat, tila taivaan ja maan välissä. Se, mitä nuo näkymät minulle puhuivat, olivat pyhiinvaellukseni syvin anti. Perillepääsy ei mielestäni olekaan olennaista, vaan ehkä sen oivaltaminen, että olen jo perillä koko ajan, vaeltaessani.
Toukkari kysyykin, voisiko myös tavallista arkipäivää ajatella pienenä pyhiinvaelluksena?
– Sana pyhiinvaellus kuulostaa juhlalliselta, mutta Jumalan läsnäolon salaisuus kietoutuu tavalliseen arkeen.
– Pyhiinvaelluksen peruskäsitteisiin kuuluu myös huolettomuus. Jeesus neuvoi meitä katsomaan ja kuuntelemaan taivaan lintuja. Hän piti lintuja yhtenä vertauskuvana huolettomuudesta ja hetken kerrallaan elämisestä. Eihän meillä lopulta ole kuin käsillä oleva hetki, ja hetkistä muodostuva päivä. Mitäpä siis jos lähden sillä asenteella kohtaamaan arjen murheet tai vaikkapa kuulostelemaan hiljaisuutta ja sisimpäni kaipausta lähiluontoon? Pyhiinvaellusretki lähiluonnossa hoitaa niin henkeä kuin ruumista., Toukkari toteaa.
Älkää siis huolehtiko huomisesta, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat ongelmat. (Matt. 6:34)
Teksti: Eriikka Käyhkö, verkkoviestintäpäällikkö Suomen Pipliaseura
Kuvat: Sirkka Kokkonen
Mikä Agricola-kävely?
Agricola-kävelyn kulkeminen muistuttaa lukutaidon merkityksestä: siitä, mitä meille suomalaisille Agricolan työ ja sen myötä avautunut mahdollisuus omaan äidinkieliseen kirjalliseen kulttuuriin merkitsee. Kaikissa maissa tätä mahdollisuutta ei edelleenkään ole. Vaikka lukutaito on ihmisoikeus, maailman väestöstä peräti 15 % on lukutaidottomia ja heistä 2/3 naisia.
Pipliaseuran Lukutaitoa naisille Afrikassa -hankkeessa 20 000 naista oppii lukemaan omalla äidinkielellään viidessä eri Afrikan maassa. Agricola-kävelyn osallistujat voivat halutessaan lahjoittaa kilometrejään vastaavan summan lukutaitotyöhön, tai esimerkiksi rohkaista tuttaviaan sponsoroimaan kävelyään.
Lue lisää – reitit, aikataulut ja ilmoittautumiset: agricola.fi
Katso lisää:
Videokeskustelu pyhiinvaeltamisesta eli Agricola-pyhiinvaelluskahvit, vetäjinä Säde Loponen ja Hannu Holma
Videokeskustelu Pipliaseuran lukutaitotyöstä eli Agricola-lukutaitokahvit, keskustelemassa viestintä- ja varainhankintajohtaja Terhi Huovari sekä lukutaitotyön asiantuntija Ari Vitikainen
