Kirjoittanut
”Nykytermein ilmaistuna se on turvallinen tila”, sanoo Raamatunlukijain Liiton Anu Ylhäisi.
Anu Ylhäisi työskentelee Raamatunlukijain Liiton raamattutyön koordinaattorina.
Mikä on Raamatunlukijain Liitto?
Moni saattaa tietää Hetkinen-lehden ja samannimiset radio-ohjelmat, joita liitto tuottaa, mutta organisaation työhön kuuluu muutakin.
Liiton tausta on kansainvälinen. Scripture Union perustettiin 1800-luvun lopulla Englannissa, jossa alettiin pohtia, kuinka Raamattua voisi opettaa lapsille. Liike levisi ja tuotti Raamattuun liittyvää toimintaa myös aikuisille. Nyt liike on 130 maassa.
– Paikoin Scripture union on kuin herätysliike. Joissain maissa liikkeellä on esimerkiksi toimintakeskuksia, Anu Ylhäisi kertoo.
Suomeen Scripture Union saapui noin 50 vuotta sitten Suomen Lähetysseuran norjalaisten yhteistyökumppaneiden kautta. Ensimmäinen projekti oli aikuisten raamatunlukuopas. Alettiin myös julkaista Hetkisen edeltäjää eli Luemme Raamattua -lehteä.
– Nyt Hetkisen tilaajia on yli 6000.
Anu Ylhäisi on ollut 12 vuotta töissä Raamatunlukijan Liitossa. Tuona aikana hän on ollut mukana tekemässä materiaalia lapsiperheille, varhaisnuorten ohjaajille, nuorille, Raamatun lukemisen aloittelijoille ja raamattupiireille. Ylhäisi on osallistunut myös yhdysvaltalaislähtöisten Lasten Raamattusovelluksen sekä evankeliumeja sanasta sanaan seuraavien Lumo-elokuvien suomenkielisten versioiden tekemiseen.
Tällä hetkellä hänen tärkein projektinsa on raamattulähettilästyö. Ideana on saada mahdollisimman moni ihminen pitämään Raamattua esillä omassa ympäristössään. Lähettiläitä kannustetaan muun muassa perustamaan raamattupiirejä.
”Kunnolla kolahti rippikoulussa”
Raamatunlukijain Liitolla on neljä työntekijää, jotka ovat kaikki teologeja. Ylhäisin omassa elämässä Raamattu vakiinnutti asemansa horjumattomana kivijalkana jo nuorena.
– Koulu oli ensimmäinen seurakuntani. Uskonnonopetus oli loistavaa, ja sain siitä vahvan luottamuksen Jumalan sanaan, hän kertoo.
Kunnolla sana kolahti rippikoulussa, jonka Ylhäisi kävi Vivamossa Kansan Raamattuseuran leirillä.
– Siellä Raamattu tuli eläväksi. En muista oppitunneista mitään, mutta isosten esikuvallisuus jäi mieleen. Heillä oli onnellisen oloinen usko, joka perustui Raamattuun. Raamatun lukemisesta tuli itsestäänselvyys.
Ylhäisi suuntasi lopulta teologiseen tiedekuntaan aikeenaan ryhtyä uskonnonopettajaksi. Suomen teologisesta instituutista tuli Ylhäisille tuttu paikka.
– Jo opiskeluaikana pidin ystävieni kanssa raamattupiirejä ja osallistuin kristillisten järjestöjen opiskelijatoimintaan aktiivisesti.
Opintojen aikana Ylhäisi muutti silloisen miehensä töiden takia ulkomaille. Perhe asui muun muassa Sveitsissä, Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Alun perin lähdettiin kymmeneksi kuukaudeksi, mutta lopulta ulkomailla oltiin kymmenen vuotta. Opinnot venyivät, mutta Anu sai ne kuitenkin valmiiksi.
– Ulkomailla asuessamme olin pääasiassa kotiäitinä. Yhdysvalloissa toimin myös lastemme kotiopettajana.
– Olimme seurakunnissa mukana. Pääosin ne eivät olleet luterilaisia seurakuntia, mutta niissä otettiin Raamattu tosissaan, ja sen vaikutus näkyi myös seurakuntalaisten arjessa, mikä oli koskettavaa, Anu kertoo.
Psalmit auttoivat luopumisessa
Kolmisen vuotta sitten Anun ja hänen lastensa isän avioliitto päättyi eroon.
– En koskaan ajatellut joutuvani luopumaan liitostani. Minut jätettiin, ja jouduin yksinäisyyteen, mutta siellä Raamatun sana kuitenkin oli. Erityisesti psalmit nousivat esiin ja auttoivat.
– Minulle tuli myös ihmeellisesti mieleen raamatunjakeita, siis kirja ja jakeen numero. Kun luin, se oli juuri sitä mitä tarvitsin. Roikuin kiinni sanassa. Usein sain sieltä lohdutusta ja rohkaisua. Joskus tuli jotakin hyvin rankkaa esiin tällä tavalla, ja kyseinen asia toteutui vähän ajan päästä. Minua valmistettiin siihen, mitä oli tulossa.
Anu kertoo, että Jumala piti hänestä huolta myös toisten ihmisten kautta.
– Yllättävissä tilanteissa tuli ihmisiä vastaan, avuksi ja esirukoilijoiksi. Nykyinen mieheni oli yksi heistä. Hänkin kertoi käyneensä raskaan avioeron läpi. Minulla tilanne oli akuuttina. Hänen kauttaan sain paljon Raamatun lohdutusta ja musiikkia. Tutustuttiin enemmän ja alettiin seurustella ja sitten mentiin naimisiinkin.
– Aiheen äärellä tuli tutkittua paljon Raamattua ja rukoiltua. Sellaiset kohdat, jotka kertovat siitä, että Jumala antaa uuden alun ja voi oikeasti kääntää kaiken pimeyden valoksi, tuntuivat osuvilta siinä tilanteessa, Anu kuvaa.
– Joka tapauksessa joudun kantamaan hajonneen perheen taakkaa. Se on raskasta ja sisältää myös syyllisyyden tunteita.
Laki vai elämä?
Uusi avioliitto ei ole Raamatun valossa itsestään selvä asia. Anu pohti sitä tulevan miehensä kanssa paljon. He myös keskustelivat siitä kristittyjen opettajien kanssa. Asiasta on erilaisia näkemyksiä.
– Haluan kunnioittaa niitä kaikkia.
Raamatussa häntä puhutteli aiheen äärellä Markuksen evankeliumin kohta, jossa fariseukset moittivat Jeesusta, kun hänen opetuslapsensa katkoivat tähkäpäitä sapattina. Se ei ollut Mooseksen lain mukaan luvallista. Jeesus vastasi fariseuksille kertomalla siitä, kun Daavid antoi miehilleen vain papeille tarkoitettua leipää, kun näille tuli nälkä. ”Sapatti on ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten”, kuului Jeesuksen tunnettu loppukaneetti tuossa tilanteessa.
– Kyllä Jeesus kunnioitti Vanhan testamentin lakia, ja myös täytti sen, mutta tällaisessa tilanteessa, jossa on elämästä kyse, elämä nousi sääntöjä korkeammalle. Ymmärsin, että Jeesus oli ja on valtavan rohkea. Vaikka raamatunkohdassa puhutaankin sapatista, yllättäen oivalsin sen kautta, että Jumala antaa minulle uuden mahdollisuuden. Hän arvosti elämääni niin paljon, että antoi minulle tällaisen tuen.
– Tänäkin aamuna mietin, että olen Jumalan lellikki, kun on niin hyviä asioita tapahtunut. Olen saanut ikään kuin elää läpi monia Raamatun kertomuksia. Menee päin seinää, ja kuitenkin siitä syntyy jotakin hyvää, Anu kuvailee.
Hän jatkaa, että Raamatun avaaminen on kaikissa tilanteissa ”ovi Jumalan läsnäoloon”.
– Raamattu on kuin huone, jossa minulla on hyvä olla, ja jossa minut hyväksytään. Raamatun lukeminen on suhde Jumalaan. Nykytermein sanottuna se on äärimmäisen turvallinen tila. Tällaista mahdollisuutta ei kenenkään kannata jättää käyttämättä nyt, kun Raamattu on vielä saatavilla. Joissain maissahan Raamattu on kielletty.
Anun mielestä on tärkeä ymmärtää, että Raamatun kokonaisuus on Jumalan rakkautta. Sen aarteiden syvyydestä liian moni on osaton.
– Raamattua voi viedä eteenpäin oman elämäntilanteen mukaan. Se on ollut minusta mielettömän hienoa. Kun minulla oli pieniä lapsia, pidin pyhäkouluja. Kun lapset olivat koululaisia, vedin koululaisten kerhoa ja raamattupiirejä sitten, kun pystyi lähtemään pois kotoa.
– Olen saanut tämän toiminnan kautta paljon ystäviä. Lapsilta ja nuorilta oppii ihan hirveästi Raamatusta, ja toki aikuisiltakin esimerkiksi raamattupiireissä. En voi kuvitella elämääni sellaisena, että lukisin Raamattua vain itsekseni omassa huoneessa. Kannustankin lähtemään Raamatun kanssa liikkeelle. Raamatunlukijain Liitolta löytyy siihen tarpeeseen myös ohjeet ja materiaalit, Ylhäisi rohkaisee.
Tavoite: Raamattu tutuksi kaikille suomalaisille
Raamatunlukijain Liitto on itsenäinen organisaatio, jolla on 22 jäsenjärjestöä, joiden joukossa ovat muun muassa useimmat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon herätysliikkeet ja lähetysjärjestöt. Myös vapaakirkollisia tahoja kuuluu Raamatunlukijain Liittoon. Yhteys evankelis-luterilaisiin seurakuntiin on Anu Ylhäisin mukaan vahva. Liitto on tuottanut materiaalia rippikoulujen käyttöön ja sunnuntaisin Hetkisen päivittäisessä raamatunlukuohjelmassa luetaan kirkkovuoden mukaisia tekstejä.
Liiton toiminta rahoitetaan pitkälti Hetkinen-lehden tilauksilla ja lahjoituksilla.
– Joskus, kun teemme materiaaleja lapsille ja nuorille, myös kirkkohallitus saattaa tukea toimintaamme pienillä summilla, Ylhäisi kertoo.
Hän jatkaa, että Raamatunlukijain Liiton tavoite on, että ihmiset lukisivat Raamattua säännöllisesti.
– Se pitää meidät yhteydessä Jumalaan ja antaa joka päivä voimaa, rohkaisua, lohtua ja viisautta. Jos ei Raamatusta katso, mihin Jumala haluaa meitä ohjata, ihmisen ajatus lähtee äkkiä väärään suuntaan. Enkä tarkoita vain, että osataan tehdä oikein eikä väärin, vaan myös sitä, miten armollinen osaan olla itselleni ja muille. Raamatusta löydän oikean asenteen koko elämään.
