Kirjoittanut
Suomeen kantautui 4. toukokuuta suruviesti Moldovan pääkaupungista Chishinausta. Suomesta Neuvostoliittoon suuntautuneessa raamattulähetystyössä pitkään venäläisenä yhdyshenkilönä toiminut pastori ja evankelista Mihail Horev oli menehtynyt sairauskohtaukseen. Horev oli toistakymmentä vuotta uskonsa tähden vankina 22 eri vankileirillä.
Mihail Horev syntyi 19.12.1931 Leningradissa pastorin poikana. Siellä hän varttui ja tuli uskoon. Kun Mihail oli kuusivuotias, hänen isänsä vangittiin. Isä ei enää koskaan palannut kotiin, vaan menehtyi vankileirillä.
Horev ryhtyi jo nuorena evankelistan tehtävään ja matkusti paljon ympäri maata. Hän kantoi vastuuta myös nuorisotyössä, jota monetkaan pastorit eivät uskaltaneet tehdä, koska se oli Neuvostoliitossa ankarasti kielletty.
Kristillisen uskonsa ja evankelioivan toimintansa johdosta hänet vangittiin ensi kertaa vuonna 1966, jolloin hän sai kolmen vuoden tuomion. Toinen vankilajakso oli huomattavasti pidempi. Hän joutui olemaan toistakymmentä vuotta vankina 22 eri vankileirillä. Vankilassa hän kirjoitti kaikkiaan kuusikymmentä ”paimenkirjettä” pojilleen, joista 33 tuli perille. Muut kirjeet katosivat jonnekin. Uusi Tie julkaisi nämä vankilakirjeet kirjana nimeltään Sydämellisesti tervehdin teitä.
Neuvostoliittoon suuntautuneeseen raamattutyöhön erikoistunut Pentti Heinilä tutustui Mihail Horeviin 1970-luvun alkupuolella ja ryhtyi yhteisyöhön hänen kanssaan.
– Opin tuntemaan Mihailin suoraselkäisenä ja rakkauden täyttämänä Kristuksen palvelijana, joka ei väsynyt taistelemaan. Hän ei pelännyt kärsimyksiä mutta ei myöskään etsinyt niitä. Hänestä huokui syvä luottamus Jumalaan. Mihail oli saanut elää todeksi Raamatun sanat: ”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon” (1. Joh. 4:17-18), Heinilä kertoo.
Perestroikan muuttaessa olosuhteita Horev pääsi vierailemaan maaliskuussa 1991 Suomeen. Hän osallistui raamattukuriirien seminaariin ja vieraili salaisissa kirjavarastoissa sekä paikoissa, joissa Raamattuja oli lastattu salalokeroihin Neuvostoliittoa varten.
– Jokaisessa työpisteessä, missä vierailimme, Mihail polvistui kiittämään Jumalaa siitä, mitä siinä paikassa oli tapahtunut, Pentti Heinilä kertoo.
Tämän viikon Uusi Tie -lehdessä Pentti Heinilän kirjoittama muistokirjoitus
