Kirjoittanut
Toiminnanjohtaja Lauri Vartiainen totesi, että ”Suomen kirkon todellisuus ei täytä pohjoismaista tasoa”, ja siksi järjestöt ovat pakotetut toimimaan entistä itsenäisemmin.
Vartiainen kuvaili Hengellisten syventymispäivien linjapuheessaan Järvenpää-talossa, että kulunut vuosi on ollut kirkossa jännitteiden aikaa.
– Sitä konkretisoi kirkkaimmin, kun uusi kirkolliskokous jakautui kahtia radikaalin laidan ”Muutoksen tuuli” -ryhmäksi ja konservatiivien ”Kirkon kivijalaksi”.
Keväällä kuohuntaa herätti piispainkokouksen päätös esittää ”kahden keskenään yhteensovittamattoman” avioliitto-opin käytäntöön ottamista kirkossa.
– Herätysliikejohtajat ottivat sen seurauksena kantaa perinteisen kristillisen avioliiton puolesta.
– Ja edelleen kesken on Kansanlähetyksen ja Evankeliumiyhdistyksen lähetysjärjestöasemaa uhkaava prosessi, Vartiainen kertasi.
Raamattuopistokin joutui näiden järjestöjen kanssa ”myrskyn silmään” viime syyskuisen Inkerin kirkon pappisvihkimyksen tiimoilta, kun myös Raamattuopiston työntekijä vihittiin Inkerin kirkon virkaan. Vartiainen kuitenkin huomautti, ettei Raamattuopisto saa kirkolta merkittäviä avustuksia, joiden pois ottaminen vaikeuttaisi toimintaa.
– Mitä tulee talouteen, te olette meidän piispamme ja kirkkohallituksemme. Teidän avustuspäätöksenne ratkaisee, kuinka laajaa on toimintamme ensi vuonna, Vartiainen sanoi yleisölle.
Toiminnanjohtaja Vartiainen kuvaili, että ”kirkon johtajien kanssa keskustelemme ystävällisesti ja diplomaattisesti, mutta arjessa kohtaamme toisen todellisuuden”.
– Toimintatila kentällä viedään, rahahanoja suljetaan, lupia messuille ei myönnetä ja elintilaa pyritään kaventamaan. Samaan aikaan vastakkaisella laidalla avataan väkisin ovia Raamatun, kristinopin ja kirkkojärjestyksen vastaiselle toiminnalle.
– Herätysliikeväkeä käsitellään ongelmana, vaikka usein juuri he ovat se joukko, joka kirkonpenkkejä aktiivisimmin kuluttaa. Jos heidät häädetään, tulee kirkon kevään sijasta pitkä takatalvi, sen voin luvata.
”Näin ei voi jatkua”
Vartiainen nosti esiin Norjan ja Tanskan, joissa erilaiset uskonkäsitykset mahtuvat samaan kirkkoon.
– Norjassa kaltaisemme kirkon piirissä toimivat herätysliikkeet asettavat itse paimenensa ja perustavat uskonyhteisöjä, ja se on kaikille ok. Tanskassa neljäkymmentä kirkon jäsentä voi perustaa jäsenseurakunnan kirkon sisälle ja piispat vihkivät heille heidän toivomansa papin.
– Näihin verrattuna Suomen kirkon todellisuus ei millään tavoin täytä pohjoismaista tasoa.
Oman kirkkomme tilanteesta Vartiainen totesi painokkaasti, että ”näin ei voi jatkua”.
– Herätysliikkeiden, myös Raamattuopiston, toiminta laajentuu ja tarpeet lisääntyvät. Kiitämme niitä monia seurakuntia, joiden kanssa teemme saumatonta yhteistyötä.
Tämä yhteys on kuitenkin Vartiaisen mukaan hauras.
– Kymmenien vuosien yhteistyö voidaan yksipuolisesti katkaista yhden seurakunnan työntekijän vaihtuessa. Ei tarvita kuin uuden kirkkoherran kolea ilmoitus, ettei yhteistä toimintaa Suomen Raamattuopiston kanssa tarvita – ja vuosia rakennettu murenee.
– Siksi olemme pakotetut – erityisesti suuremmissa kaupungeissa – toimimaan entistä itsenäisemmin, etsimään tarvittavat tilat ja rakentamaan puitteet niin, ettei mikään ulkopuolinen taho voi toimintaedellytyksiämme viedä.
Messuyhteisöt kasvavat
Vartiaisen mukaan erityinen kipupiste ovat messut.
– Juuri messuista on tullut tässä yltiöindividualismin ajassa keskinäisen yhteyden, yhdessä elämisen ja yhdessä toimimisen paikka. Jumalanpalvelusyhteisöt ovat ihmisille tärkeitä ja rakkaita kotipesiä. Messuyhteisöt kasvavat, piirit ja paikallisyhdistykset hiipuvat – ja kehitys on aivan sama muissa Pohjoismaissa.
Ennen herätysliikkeet ”keskittyivät seuratoimintaan ja sielunhoitoon” ja seurakunta toimitti messut.
– Ajat ovat muuttuneet. Saarnat ovat kutistuneet muutamaan minuuttiin, ja niiden sisältö on monesti muuta kuin päivän evankeliumi.
– Oman väkemme kokemus on, että herätysliikkeiden saarnoissa saa perusteellista Sanaan pitäytyvää raamattuopetusta. Siksi näitä messuja kaivataan.
Ongelma on Vartiaisen mukaan myös kysymys naispappeudesta, jota ”ei ole vieläkään ratkaistu”.
– Edelleen merkittävä osa kirkon jäsenistä on vanhalla virkakannalla. Nuoremmissa polvissa heidän osuutensa kasvaa, ei vähene. Näiden ihmisten hengellinen hoitaminen on kirkossa määrätietoisesti laiminlyöty.
– Peruuttelun aika on ohitse. Nyt on aika rakentaa ja mennä eteenpäin. Messut, raamattuopetus, evankelioiminen ja sielunhoitotyö jatkuvat ja työ laajenee.
”Jeesus on Herra tänäänkin”
Vartiainen lisäsi, että järjestöjen keskinäistä yhteistyötä tulee edelleen vahvistaa.
– Olen iloinnut vahvistuneesta yhteistyöstä Kansanlähetyksen ja Evankeliumiyhdistyksen kanssa. Samoin Suomen teologisen instituutin yhteydessä olevien järjestöjen kanssa, joita on peräti neljästä perinteisestä herätysliikkeestämme.
– Meillä on yhteinen hätä sieluista ja tarve vahvistaa katekismusluterilaisuutta. Raamattuopisto on sisälähetysjärjestö, siksi meillä on erityinen näky ja tehtävä palvella juuri tätä kansakuntaa. Se on meille elämäntehtävä, josta emme koskaan voi luopua, Vartiainen linjasi.
Lopuksi hän muistutti Raamattuopiston työn ytimestä.
– Jeesus on Herra! Eilen, tänään ja iankaikkisesti. Jumala varjelkoon meitä siltä, että uskomme keskuksessa olisi mikään muu kuin Jeesus Kristus ja hänen pelastava ristinsä.
– Saamme omistaa itsellemme Jumalan suuret lupaukset. Ne kantavat läpi elämän ja kuoleman, kunnes saamme katsella Kristusta kasvoista kasvoihin taivaassa.
