Metaversumi on osa elämäämme ja tapaamme tehdä työtä nopeammin kuin kuvittelemmekaan, kirjoittaa Kai Lappalainen.
Amerikkalaisen piispa D.J. Soton VR Church seurakuntaan kuuluu reilu 200 virtuaalimaailmassa kokoontuvaa jäsentä. Jouluaattona Soton seurakuntalaiset pukivat kodeissaan virtuaalilasit kasvoilleen ja matkasivat rekien kyydissä Juudean kukkuloiden keskelle rakennetun esiintymislavan eteen. Betlehemin tähti loisti kirkkaana taivaalla ja valtava screeni toivotti tulijat tervetulleiksi. Piispa Soto aloitti virtuaalisen jouluhartautensa kutsumalla seurakuntalaiset mukaansa aikamatkalle liki kahden vuosituhannen takaisten tapahtumien keskelle.
Seurakunnan jouluinen matka alkoi Roomasta, sillä olihan verollepano toimitettava koko valtakunnassa. Ikuisesta kaupungista matka jatkui Nasaretiin ja edelleen pyhän perheen mukana kohti Betlehemiä. Öisellä paimenten vartioimalla kedolla matkalaisia odotti enkeleiden ja taivaallisen sotajoukon ilmestyminen. Lopuksi virtuaaliseurakunta siirtyi piispansa johdolla pyhän perheen vieraaksi Jeesuksen seimen äärelle. Matkan edetessä piispa Soton kävi joulun tapahtumia läpi ja rutinoituneen matkaoppaan tavoin piti joukkonsa kasassa. Ketään ei unohdettu Nasaretiin tai joulun ihmeellisiä tapahtumia seuranneiden lampaiden sekaan.
Ulkopuoliselle tarkkailijalle Twitch-palveluun tallennettu jouluaaton virtuaalihartaus tuo mieleen varhaisnuorten ikisuosikin, rakeisista palikoista rakennetun Minecraft-virtuaalimaailman. Ei kai tuo pikselöitynyt maailma voi olla kristillisen seurakunnan tulevaisuus? Ilman laseja yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemus jää satunnaiselta kirkkovieraalta kokonaan saavuttamatta. Mutta toisaalta, omien lasteni Minecraft-taivalta seuranneena tiedän, ettei virtuaaliseen maailman tuntikausiksi uppoutuminen ole lopulta teknologiasta tai grafiikan visuaalisesta ilotulituksesta kiinni. Koukuttavin rinnakkaistodellisuus syntyy sinne, missä omalle mielikuvitukselle jää riittävästi tilaa.
”Maailmojen maailma”
Yhteisöpalvelu Facebook vaihtoi lokakuussa nimensä Metaksi ja ilmoitti keskittyvänsä Metaversumin kehittämiseen. Metaversumi on internetin kolmannen kehitysvaiheen ominaisuus, joka koostuu reaaliaikaisista, toisiinsa linkitetyistä kolmiulotteisista virtuaalitiloista. Yhdessä nämä tilat muodostavat interaktiiviseen virtuaaliuniversumin. Metaversumi ei siis ole yksi digitaalinen maailma muiden joukossa, vaan maailmojen maailma, jonka sisällä käyttäjät voivat avatar-hahmoillaan siirtyä maailmasta toiseen virtuaalisen omaisuuden pysyessä matkassa mukana. Yksi omistajaansa mukana seuraavista virtuaalisista esineistä, jotka avatar-hahmo voi repustaan ottaa esiin, on Raamattu. Tai ainakin sen tulisi olla.
Suomessa Raamatun asemaa yhteiskunnassa yritetään parhaillaan määritellä uudestaan Pasilan oikeustalolla. Nyt kysytään, onko meillä yhä todellinen sanan- ja uskonnonvapaus vai saako raamatullista uskoa tunnustaa enää vain ajatusten tasolla? Ja edelleen, missä tilanteessa Raamatun saa ottaa esiin ja mitä kohtia sieltä saa lukea ääneen? Onneksi meillä Suomessa on perustuslaki, joka takaa tämän oikeuden kaikille kansalaisille. Siksi oikeudenkin tulisi asettua selkeästi uskonnonvapauden puolelle.
Metaversumissa kaikki on toisin.
Metaversumin perustuslain määrittelee se toimija, joka kilpajuoksun herruudesta voittaa.
Facebook ei keskity Metaversumin kehittämiseen siksi, että se haluaisi tarjota miljardeille käyttäjilleen yhden vaihtoehtoisen virtuaalisen maailman muiden joukossa. Metaversumi on Facebookin liiketoiminnan ytimessä siksi, että se haluaa päästä määrittelemään minkälainen Metaversumi on ja loppukädessä hallitsemaan kaikkea siellä käytävää rahavirtaa. Siksi yrityksellä on kehitteillä myös oma lohkoketjuun perustuva Libre-kryptovaluutta. Facebook ei tietenkään ole ainoa, joka on mukana kilpajuoksussa maailmojen maailman hallitsijaksi. Äskeittäin myös Microsoft ilmoitti havittelevansa valtikkaa. Activision-kaupallaan ja X-box -käyttäjäkunnallaan Microsoft onkin lyhyessä ajassa saanut nopean etumatkan kilpailijoihinsa verrattuna, ainakin jos spekulanteilta kysytään.
Ei demokratiaa vaan liiketoimintaa
Metaversumin perustuslain määrittelee se toimija, joka kilpajuoksun herruudesta voittaa. Uutta uljasta digitaalista universumia ei koodata demokraattisesti valittujen lainsäätäjien yhteistyönä, vaan tekoälyavusteisena maksimaaliseen tuottoon keskittyvänä liiketoimintaprosessina. Bisnesantropologiallekin kehitystyössä toki on sijansa, sillä onhan käyttäjät saatava koukutettua viettämään suuri osa vapaa-ajastaan ja etenkin työelämästään virtuaalimaailmassa, mutta Metan perimmäinen tavoite ei ole toimivan kansalaisyhteiskunnan rakentaminen. Sen me olemme karvaasti saaneet viime vuosien Facebook-kohujen aikana todeta.
Kristilliselle kirkolle tämä merkitsee sitä, että myös uskon ja Raamatun asema metaversumissa määritellään meidän ulottumattomissamme. Saako metaversumissa kantaa ikiomaa virtuaali-Raamattua mukanaan maailmasta toiseen? Voiko Raamattunsa avata kolmiulotteisen Efesoksen teatterin kivipenkillä istuessaan ja syventyä lukemaan Apostolien tekoja? Saako kristillinen seurakunta kokoontua metaversumin virtuaalikirkossa ihmettelemään pyhää perhettä tai kuuntelemaan raamatunopetusta myös niistä Raamatun kohdista, jotka tekstistä reaalimaailmassamme haluttaisiin sensuroinnin saksilla napsia pois?
Vaikeita kysymyksiä
Toki virtuaalisen maailman ja kristillisen uskon yhteensovittamisessa eteen nousee paljon muitakin vaikeita kysymyksiä, kuten esimerkiksi tulisiko spatiotemporaalisesta kontekstista nousevaa seurakuntaelämää ylipäänsä yrittää sovittaa metaversumiin vai olisko parempi unohtaa kaikki digitaaliset turhakkeet ja keskittyä reaalimaailman. Emme kuitenkaan pääse karkuun sitä tosiasiaa, että metaversumin kehittämiseen käytetään parhaillaan valtavia rahasummia ja maailman älykkäimpien tieteentekijöiden työaikaa. Harva omassa lapsuudessani olisi uskaltanut ennustaa, että pian koko ihmiskunta kantaa mukanaan supertietokonetta ja tuijottaa tuon taskuun mahtuvan laitteen pientä näyttöä niin, että silmät alkavat muuttaa muotoaan. Siksi uskallan sanoa, että metaversumi on osa elämäämme ja tapaamme tehdä työtä nopeammin kuin kuvittelemmekaan.
Jos emme ole aktiivia toimijoita, joudumme tyytymään siihen roolin, joka meille jostain muualta annetaan.
Saammeko viedä Raamatun keskelle metaversumin elämää on kysymys, johon vastausta määritellään ja koodataan parhaillaan. Vakavasti otettavista uhkakuvista huolimatta suhtaudun metaversumiin mahdollisuutena elää uudella tavalla todeksi Herramme antamaa lähetyskäskyä viedä evankeliumi maailmojen maailmaankin. Jeesus Kristus on todellinen ”Kuningasten Kuningas ja herrain Herra” (Ilm. 19:16). Siksi toivon, että suomenkielisen Raamatun tekijänoikeudet omistavan Pipliaseuran johtoryhmässä on jo laadittu suunnitelma virtuaalisen NFT-Raamatun lanseeraamiseksi. Ja toivottavasti me muut toimijat, joille Raamattu on kaiken työmme ja toimintamme lähtökohta, pystymme tässä kysymyksessä voittamaan pienuutemme valmistautumalla tulevaan muutokseen yhteistyötä tekemällä.
Jos emme ole aktiivia toimijoita, joudumme tyytymään siihen roolin, joka meille jostain muualta annetaan. Silloin voi käydä niin, että virtuaalisen Raamattunsa avaava päätyy silmänräpäytystäkin nopeammin tekoälyn asettamiin käsirautoihin ja virtuaalisten kaltereiden taakse. Mutta mitä se haittaa, eihän se ole todellista? Ei ehkä olekaan, mutta miten voimme voittaa Kristukselle mahdollisimman monia, jos emme saa olla kaikille kaikkea, jotta pelastaisimme edes muutamia.
Kirjoittaja on Suomen Raamattuopiston viestintä- ja markkinointipäällikkö
Artikkeli on julkaistu Elämä-lehdessä 3/2022
