Kirjoittanut
Raamattua voidaan käyttää myös väärin. Mustien orjuus, miekkalähetys ja juutalaisvainot ovat tästä karmeita esimerkkejä.
Kristillisen uskon mukaan Raamattu on Jumalan sanaa ja ”hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään”. (2. Tim. 3:16) Toisaalta Pietari sanoo, että Paavalin kirjeissä on ”yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä tietämättömät ja haihattelevat ihmiset omaksi tuhokseen vääristelevät niin kuin kaikkia muitakin pyhiä kirjoituksia.” (2. Piet. 3:16)
Raamattua voidaan tulkita ja käyttää väärin. Luemme joskus Raamatun teksteistä ajatuksia, joita siellä ei todellisuudessa ole. Tällainen voi olla harmitonta, mikäli kokonaiskäsityksemme uskosta on terve. Tässä artikkelissa tarkastellaan raamatunkohtia, joita on tulkittu ja käytetty hyvin vahingollisesti.
1. Haamin kirous ja mustien orjuus
Ensimmäisen Mooseksen kirjan kohdassa 9:18–27 on kuvaus Nooasta ja hänen kolmesta pojastaan, Seemistä, Haamista ja Jafetista. Nooa juopuu viinistä ja jää alastomana makaamaan telttaansa. Haam näkee isänsä alastomuuden ja kertoo siitä molemmille veljilleen. Seem ja Jafet ottavat viitan ja peittävät sillä isänsä alastomuuden.
Kun Nooa ”selvisi juopumuksestaan ja sai kuulla, mitä hänen nuorin poikansa oli hänelle tehnyt”, hän kirosi Kanaanin, yhden Haamin neljästä pojasta: ”Kirottu olkoon Kanaan, tulkoon hänestä veljiensä orjienkin orja.” Nooa jatkoi vielä: ”Kiitetty olkoon Herra, Seemin Jumala, ja Kanaan olkoon Seemin orja.”
Raamatunkohdalla on perusteltu sitä, että mustien kohtalona on olla valkoisten orjia.
Raamatunkohdalla on perusteltu sitä, että mustien kohtalona on olla valkoisten orjia. Haam, tai Kanaan, on nähty mustien afrikkalaisten esi-isänä. Oli hyvin yleistä, että 1800-luvun alkupuolen amerikkalaiset teologit perustelivat orjuutta tällä raamatunkohdalla.
Esimerkiksi amerikkalainen baptistijohtaja Patrick Mell (1814–1888) kirjoitti seuraavasti:
”Haamista periytyivät kansat, jotka asuttivat Kanaanin maan ja ne, jotka muodostavat afrikkalaisen tai mustan rodun. Heidän perintönsä, profetian mukaan, on ollut ja tulee olemaan orjuus. – – niin kauan kuin meillä on Raamattu – – me ylläpidämme sitä.”
Tekstissä on useita seikkoja, jotka asettavat tulkinnan kyseenalaiseksi. Ensinnäkin tekstissä ei sanota, että Jumala kiroaa Kanaanin, vaan kiroaja on Nooa. Teksti ei ota suoranaisesti kantaa siihen, onko Jumala Nooan langettaman kirouksen takana.
Toiseksi tekstikohta ei sano mitään ihonväristä. Haamia tai Kanaania ei kuvata ihonväriltään mustaksi. Haamilla oli Kanaanin lisäksi kolme muuta poikaa: Kus, Misraim ja Put. (1. Moos. 10:6) Kus tarkoittaa Nubiaa, joka on alue nykyisen Sudanin mailla. Kus esitellään siis nubialaisten esi-isänä. Kus olisi näin luonnollista ymmärtää ihonväriltään mustaksi, mutta Nooa ei kohdista kiroustaan Kusiin vaan ainoastaan Kanaaniin.
Raamatun mukaan Kanaan on kanaanilaisten esi-isä, kun taas israelilaiset ja arabit periytyvät Seemistä. Niinpä tekstikohta on luonnollista tulkita niin, että se viittaa myöhempään Kanaaninmaan valloitukseen ja siihen, että israelilaiset voittavat kanaanilaiset. Nooan sanat olivat profetia siitä, että kanaanilaiset joutuvat israelilaisten hallitsemiksi. Kanaanilaiset eivät joutuneet kirotuksi ihonvärinsä vaan syntiensä vuoksi. Kanaanilaisten tapoja kuvataan Raamatussa erityisen julmiksi. (ks. 3. Moos. 18)
***
Miten juutalaisvainoja ja ristiretkiä on perusteltu Raamatulla, ja ovatko nämä perustelut kestävällä pohjalla? Lue koko artikkeli Uuden Tien verkkolehdestä.
