Raamatunkäännöstyö on moniammatillista. Varsinaisten kielitieteilijöiden ohella käännöstyössä tarvitaan monenlaisia osaajia.
Tämän ovat huomanneet myös lähetystyöhön valmistautuvat Hanna ja Markus Lehtinen, joita Wycliffe Raamatunkääntäjät parhaillaan valmentaa. Tähtäimessä siintää työ Etiopiassa.
Oli vuosi 2006 ja Markus Lehtinen istui lähetyskonferenssissa. Tuossa hetkessä ajatus lähetystyöhön lähtemisestä sai hänet ensimmäistä kertaa todella innostumaan. Toisaalla hänen tulevan vaimonsa Hannan sydän oli sykkinyt lähetystyölle jo pidempään. Pariskunnan yhteinen taival alkoi vuonna 2010. Sittemmin he ovat etsineet omaa paikkaansa rukoillen. Pitkän ja monivaiheisen lähtöprosessin keskellä on korostunut se, miten Jumala puhuu nimenomaan Sanansa kautta. Samalla Lehtisille on vahvistunut ajatus siitä, miten tärkeää on, että Raamattua voi lukea omalla äidinkielellään.
Suunnitelmat ovat nyt edenneet siihen pisteeseen, että pietarsaarelaiset Lehtiset ovat lähdössä Wycliffe raamatunkääntäjien ja Fidan työyhteyteen raamatunkäännöstyöhön. Lehtiset itse kuuluvat kielivähemmistöön pääosin ruotsinkielisessä Pietarsaaressa. Tätä taustaa vasten heidän on helppo samaistua kielivähemmistöjen asemaan.
Kohti tuntematonta tulevaisuutta
Vaikka moni tekijä tulevaisuuden suhteen on vielä avoinna, Lehtiset tietävät, että heidän tiensä tulee johtamaan Etiopiaan. Vielä he eivät tarkemmin tiedä, minkä kieliyhteisön pariin he ovat menossa. Asioiden etenemisessä näkyy myös Jumalan huumorintaju. Edellä mainitussa lähetyskonferenssissa Markus nimittäin oli asettanut yhden ehdon lähetystyöhän lähtemiselle: ”Kunhan et lähetä minua Afrikkaan.”
– Ja sinne olemme nyt hyvillä mielin ja innostuneina lähdössä, Markus naurahtaa.
Raamatunkäännöstyöhön lähteminen ei sekään ollut itsestäänselvyys. Hanna on ammatiltaan sairaanhoitaja ja Markus tietotekniikan insinööri. Käännöstyö Wycliffellä ei kuitenkaan ensisijaisesti tarkoita sitä, että ulkomaiset lähetit itse kääntäisivät tekstejä. Toimintaan liittyy monia eri ulottuvuuksia kuten lukutaitotyö, äidinkielisen seurakuntatoiminnan edistäminen ja laaja-alainen tuki sille työlle, jota vastaanottava yhteisö tekee vahvistaakseen oman kielensä käyttöä seurakuntaelämässä. Toki osa tästä työstä on kielitieteellistä tukea, mutta sen alan ammattitaitoa ei kaikilta läheteiltä edellytetä. Fidan ja Wycliffen yhteistyöseurakuntien taholta on tullut toivomus, että Lehtiset keskittyisivät pyhäkoulumateriaalin ja muun seurakuntien lapsityötä tukevan aineiston tuottamiseen.
Käännöstyöhön valmentautumiseen kuuluu muun muassa missiologian ja kielitieteen opintoja sekä perehtymistä kieliin ja kulttuureihin. Tällä hetkellä Lehtiset opiskelevat amharan kieltä, joka on Etiopian pääkieli. Kaiken valmistautumisen ohella he myös koordinoivat Ystävyys-pyhäkoulua suomalaisen lapsiryhmän ja indonesialaisen seurakunnan pyhäkouluryhmän välillä. Yhteydenpitoa käydään pääsääntöisesti WhatsAppin kautta. Lapset lähettävät kuvia ja rukousaiheita toisilleen. Ikkuna toiseen maailmaan on avautunut.
– Kyseisessä indonesialaisessa pyhäkoulussa lapset opettelevat myös lukemaan omalla äidinkielellään.
Indonesiassa ei ole ollenkaan selvää, että seurakunnassa toiminta järjestetään omalla äidinkielellä. Kieli on iso osa identiteettiä ja kun ihmiset saavat kuulla Jumalan Sanaa omalla äidinkielellään, he saavat kokemuksen, että Jumala puhuu heidän kieltään, Lehtiset pohdiskelevat.
Kuulimme, että lapset tulivat jo tuntia ennen pyhäkoulun alkua jonottamaan. Pyhäkoulu alkaa klo 7 eli lapset tulivat paikalle jo aamukuudelta päästäkseen laulamaan omalla kielellään.
Lasten innostus puhuttelee Lehtisiä.
– Kuulimme, että lapset tulivat jo tuntia ennen pyhäkoulun alkua jonottamaan. Pyhäkoulu alkaa klo 7 eli lapset tulivat paikalle jo aamukuudelta päästäkseen laulamaan omalla kielellään, Hanna kertoo.
Yhteistyöllä saadaan parhaat tulokset
– Tahdomme nähdä lähetystyön Jumalan työnä, johon me ihmiset osallistumme kukin omista seurakuntataustoistamme. Kukaan ei ikään kuin omista lähetystyötä, paitsi Jumala. Siksi voimme tehdä yhteistyötä. Se on sytyttänyt ja koskettanut meitä, Hanna kertoo.
Samoilla linjoilla ovat myös Fidan lähetystyön yksikön päällikkö Juha Lehtonen ja Wycliffen toiminnanjohtaja Hannu Sorsamo.
—Me lähetysjärjestöt yhdessä palvelemme seurakuntia. Seurakunta lähettää ja järjestöt mahdollistavat, että työtä voidaan tehdä mahdollisimman laadukkaasti, Lehtonen toteaa.
Wycliffe jakaa tämän vision järjestöjen välisestä yhteistyöstä.
– Parhaimmillaan yhteistyö on sitä, että etsimme yhdessä suuntaa ja parasta mahdollista ratkaisua niille ihmisille, joita olemme lähettämässä, ja näylle, jota haluamme toteuttaa, Sorsamo kuvailee.
Kääntäjillä riittää vielä työsarkaa
Koko Raamattu on käännetty yli 700 kielelle. Kuitenkin noin 1,5 miljardia ihmistä puhuu äidinkielenään kieltä, jolle on käännetty vasta vain osa Raamatusta, tai käännöstä ei ole lainkaan. Luonnollisesti raamatunkäännöstyön tärkein tavoite onkin saada ihmisten ulottuville Jumalan Sana näiden omalla äidinkielellä tai kielellä, jota he ymmärtävät parhaiten.
Parhaimmillaan käännöstyö yhdessä lukutaito-opetuksen, äidinkielisen oppimisen ja kristittyjen kasvun tukemisen kanssa synnyttää seurakunnan, joka on juurtunut kansan keskuuteen.
Raamatunkäännöstyö voidaan myös nähdä moniulotteisena, koko kieliyhteisön asemaan ja identiteettiin vaikuttavana prosessina. Monien vähemmistökielten kohdalla raamatunkäännöstyön kautta luodaan jopa kyseisen kielen kirjakieltä. Samalla vähemmistökielen edustajien lukutaidon vahvistuminen ennaltaehkäisee näiden ihmisten jäämistä yhteiskunnan ulkopuolelle. Laajasti ajatellen raamatunkäännöstyöllä voidaan siis vaikuttaa paitsi hengelliseen heräämiseen, myös yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvoinnin vahvistamiseen.
Käännöstyön haasteita valottaa eräs pitkän linjan ammattilainen*, joka oman kokemuksensa ansiosta tuntee monivaiheisen prosessin läpikotaisin: Jo lähtökohtaisesti työ kestää kauan. Käännöstyöhön valmistautuminen kestää pitkään, samoin työtä opetellessa ja tehdessä menee aikaa. Tarjolla olevat apukeinot eivät välttämättä tuo aina vastauksia oikeaa käännöstä etsiessä. Myös itse kääntämisessä on hyvin monta osa-aluetta ja vaihetta.
Suomalaiset lähetit eivät käytännössä itsenäisesti vastaa kääntämisestä.
– Ulkomaalaisten rooli raamatunkäännöstyössä on äidinkielisten raamatunkääntäjien neuvomista ja raamatunkääntäjien tekstien tarkastamista. Tarvitaan tiivistä yhteistyötä tekevä tiimi, jossa jokaisella on oma rooli. Varsinkin kun käännetään vähemmistökielille, tarvitaan neuvonantaja, joka neuvoo kääntäjiä, mitä kyseinen Raamatun teksti tarkoittaa. Käännösneuvojan tehtävä on yrittää löytää kaikki kohdat, jotka joku voisi ymmärtää väärin. Tarvitaan myös monia henkilöitä käymään käännettyjä tekstejä läpi luettavuuden varmistamiseksi ja mahdollisten virheiden löytämiseksi.
Omalla kielellä kerrottu evankeliumi tulee ikään kuin eläväksi ja koskettaa ihmisiä aivan toisella tavalla.
Äidinkielinen raamatunkäännös koskettaa
Haastatellulle raamatunkäännöstyön asiantuntijalle työ on ollut kaiken vaivannäön arvoista. Hän kertoo erään ikimuistoisen tapauksen:
– Olimme tarkastamassa Isä meidän -rukousta Matteuksen evankeliumista. Kun olimme tyytyväisiä lopputulokseen, sanoin kääntäjälle, että tämä on sellainen rukous, jota ei vain lueta itsekseen vaan sitä myös käytetään seurakunnan kokoontumisissa. Rohkaisin kääntäjää lukemaan sen ääneen. Ja niin kääntäjä alkoi lukea ja hetken kuluttua hän sanoi kyyneleet silmissä lukeneensa rukousta monet kerrat ääneen ja itsekseen valtakielellä ilman, että teksti olisi koskaan koskettanut. Nyt ensimmäistä kertaa kääntäjä koki puhuvansa todella Taivaan Isän kanssa.
– Kokemukseni mukaan Jumalan Sana puhuttelee ihmisiä voimakkaimmin juuri näiden omalla äidinkielellä. Vähemmistökieliä puhuvia ihmisiä on saatettu evankelioida usein ja pitkään valtakielellä ilman vastakaikua. Omalla kielellä kerrottu evankeliumi tulee ikään kuin eläväksi ja koskettaa ihmisiä aivan toisella tavalla, hän toteaa.
*Turvallisuussyistä haastateltavan henkilöllisyyttä ei kerrota
Teksti: JANI KUPARINEN
