Kirjoittanut
Tieteellisen raamatuntutkimuksen tulokset sopivat hyvin yhteen sen kanssa, mitä kristityt ovat perinteisesti uskoneet Jeesuksesta. Tätä mieltä on Tom Holmén, kansainvälisesti laajasti tunnettu Jeesus-tutkija, joka on dosenttina Åbo Akademissa ja Helsingin yliopistossa.
Suomalaisessa kulttuurissa elää vielä vahvana se näkemys, että yliopistoissa toteutetun raamatuntutkimuksen tulokset kyseenalaistavat kristittyjen näkemyksen Jeesuksesta. Vaikka Jeesus-tutkimuksessa on äärimmäisen laaja kirjo erilaisia näkemyksiä, silti voidaan puhua tutkimuksen ”valtavirrasta”, joka piirtää Jeesuksesta tänä päivänä verrattain perinteisen kuvan. Äärimmäisestä skeptisyydestä ja radikaalien Jeesus-kuvien veistelystä on siirrytty luottavaisempaan suhtautumiseen Jeesuksesta kertoviin lähteisiin eli Uuden testamentin evankeliumeihin.
Jeesus-tutkimuksessa alkoi uusi vaihe 1980-luvulla. Aiempi skeptisyys vaihtui luottavaisempaan suhtautumiseen Uuden testamentin evankeliumeihin. Aiemmin Markuksen evankeliumia pidettiin lähteenä, joka oli muihin evankeliumeihin nähden kohtuullisen vapaa kristillisestä teologiasta. Ajateltiin, että lähinnä vain sitä voidaan käyttää historiallisena dokumenttina. Muut evankelistat sen sijaan kirjoittivat uskon värittämänä, eikä heidän kirjoituksilleen annettu juuri historiallista arvoa.
– Myöhemmin on ymmärretty, että Markuksen evankeliumikin on teologinen kirja. Mutta sen ei enää katsota tarkoittavan sitä, että siinä tai muissa lähteissä ei olisi historiallisesti merkityksellistä ainesta. Nyt ymmärretään, että juuri kirjoittajien uskon tähden meillä on nämä dokumentit. Juuri siksi he ovat Jeesuksesta kertoneet, eivät sen tähden, että he olisivat uskoneet johonkin toisenlaiseen henkilöön, Tom Holmén avaa.
Mitä tutkimus sanoo ihmeistä?
Historiantutkimuksessa Jeesukseen suhtaudutaan lähtökohtaisesti kuin keneen tahansa historian henkilöön. Silti Jeesukseen liittyy omat erityiskysymyksensä, kuten kysymys ihmeistä tai Jeesuksen käsitys itsestään. Mitä nykytutkimus ajattelee ihmeistä?
– Historiallinen tutkimus lähtee materialistisesta lähtökohdasta, mutta se tekee väärin, jos se siltä pohjalta sulkee ihmeet pois.
– On aivan selvää, että Jeesus itse ja hänen aikanaan ihmiset pitivät häntä ihmeidentekijänä. Jos hänestä yritetään muodostaa historiallista kuvaa, jossa tätä käsitystä ei ollenkaan näy, mennään pieleen komeasti. Historiantutkimuksessa ei kuitenkaan puututa siihen, olivatko ne ihmeitä vai eivät, mutta tosiasia on, että häntä pidettiin ihmeidentekijänä, Holmén sanoo.
Nykytutkimus on myös avautunut sille, että Jeesuksella oli varsin vahva näkemys itsestään. Kun aiemmin tutkijat esittivät, ettei Jeesus katsonut olevansa Messias eikä varsinkaan Jumala, nyt monet puheet, varsinkin vertaukset, nähdään viittaavan Jeesuksen jumaluuteen. Kun Jeesus esimerkiksi vertaa itseään sulhaseen (esimerkiksi Mark. 2:19), hän viittaa peitetysti omaan jumaluuteensa, sillä juutalaisessa traditiossa sulhanen oli aina Jumala itse.
Tom Holménin tieteelliseen tuotantoon voi tutustua osoitteessa tomholmen.com
Lue lisää Jeesus-tutkimuksesta tämän viikon Uusi Tie -lehdestä (6/2014).
