Kirjoittanut
Open Doorsin tukema kyläkoulu murtaa ennakkoasenteita ja rakentaa sovintoa etiopialaiskylässä. Koulu tarjoaa niin vainotuille kuin kaikille muillekin lapsille mahdollisuuden oppia uutta turvallisessa ympäristössä.
Kaksospojat Fasil* ja Ezana* asuvat perinteisessä kaksihuoneisessa talossa Etelä-Etiopiassa. Kuten monet alakouluikäiset lapset ympäri maailmaa, he haluavat pääasiassa pelata jalkapalloa. He ovat tavallisia lapsia. Heidän kylänsä on rauhallinen ja se vaikuttaa ihastuttavalta kasvuympäristöltä.
Kylän tilanne ei satuta ainoastaan aikuisia, vaan se vaikuttaa myös Fasiliin ja Ezanaan.
Jeesukseen uskovat eivät ole pitkään aikaan olleet tervetulleita kylään. Kaksosten perhe ja heidän yhteisönsä tietävät tämän omasta kokemuksestaan.
Kristityllä on vain kuolleen arvo
Tämä osa Etiopiaa on enimmäkseen muslimien sekä Etiopian ortodoksiseen kirkkoon kuuluvien aluetta. Protestanttikristityt muodostavat merkittävän vähemmistön, johon myös Tadessen perhe kuuluu.
Vaikka joissakin osissa Etiopiaa ortodoksisen kirkon ja muiden kristittyjen suhde on ystävällinen, tässä kylässä jokainen ei-ortodoksinen kristitty voi joutua vainon kohteeksi. Myös muslimien joukossa on ekstremistejä, jotka vainoavat kristittyjä, mikä tekee pienestä protestantti-yhteisöstä erityisen haavoittuvan.
Kun henkilö kääntyy toisesta uskonnosta Jeesuksen Kristuksen puoleen, häntä uhkaillaan ja käsketään kieltämään Jumalansa.
PASTORI YOHANNES*
”Alueellamme sorretaan evankelisia kristittyjä”, kertoo pastori Yohannes*, paikallisen seurakunnan johtaja.
”Kun henkilö kääntyy toisesta uskonnosta Jeesuksen Kristuksen puoleen, häntä uhkaillaan ja käsketään kieltämään Jumalansa. Muuten hänet uhataan tappaa kolmessa tai neljässä päivässä. Tällainen viesti jätetään uskoon tulleen kotiovelle.
”Heidän näkökulmastaan evankelinen kristitty on samanarvoinen kuin kuollut ja pilaantuva ruumis”.
Vaino ei ole vain historiaa, jota voimme lukea Raamatun sivuilta, vaan myös elävää todellisuutta, joka jättää arvet Hänen rakastamiinsa ihmisiin. Kaikki tämä kävi kauhistuttavan selväksi hiljattain.
[Huomautus: seuraava osio sisältää kuvauksia väkivallasta]
Isku evankeliointiryhmään
”Olimme julistamassa evankeliumia ja kutsuimme ei-uskovia tulemaan uskoon”, Yohannes kertoo.
”Alueen yhteisö hyökkäsi kimppuumme, osa aseiden kanssa. He ympäröivät meidät ja kysyivät ’Mistä nämä ihmiset ovat tulleet?’.”
Kristittyjen joukossa olleet miehet pahoinpideltiin ja he pakenivat henkensä kaupalla. Jotkut heistä viettivät kolme päivää metsässä ennen kuin pääsivät viimein kotiin. Evankelistaryhmän naisia vedettiin hiuksista pitkin maata, ja heidän päälleen virtsattiin.
”Se aiheutti valtavan psyykkisen arven sisarillemme”, Yohannes sanoo. ”On vaikea uskoa, että naisesta syntynyt henkilö tekisi tällaisen teon toiselle naiselle, mutta näin he tekivät.”
Kaikkia alueen asukkaita kohtaan osoitettu rakkaus on muuttanut monien paikallisten käsityksiä kylässä asuvista kristityistä.
Yohannes muistelee erityistä hyökkäystä, joka kohdistui paitsi rakennukseen, myös seurakunnan jäseniin.
“Perjantairukouksen aikana [nämä ääriainekset] kiipesivät kirkon aidalle ja näkivät, että rukoilimme. He alkoivat heittää kiviä. Kun kivet olivat rikkoneet ikkunoita, yksi niistä osui erään sisaren ja toisen uskovan päähän.” Yohannes osoittaa kivien kirkolle aiheuttamia vaurioita.
Toinen tapaus sattui joulujuhlan aikana: ”Kun kokoonnuimme juhlimaan Kristuksen syntymää, [ääriainekset] lähetettiin tänne tahallisesti. He alkoivat heittää kiviä kirkon katolle.”
Tällainen ympäristö tekee uskovien lasten kasvattamisesta haastavaa. Mutta Fasil ja Ezana ovat onnistuneet oppimaan enemmän Jeesuksesta, Jumalan uskollisuuden sekä heidän perheensä ja pastorinsa rohkeuden ansiosta.
Kasvaminen paineen keskellä
Kaksosten isä Ermias* tuntee vainon omakohtaisesti. Hän on evankelista, jota on pahoinpidelty uskosta kertomisen vuoksi niin lapsena kuin aikuisena. Koska hän on Yohannesin seurakunnan jäsen, on hän kokenut, miten kylä kohtelee heidän seurakuntaansa.
”Kyläläiset jahtasivat seurakuntamme nuoria ja saivat meidät tuntemaan pelkoa jumalanpalveluksen aikana”, Ermias kertoo.
Ermias on ystävällinen ja hänellä on nöyrä sydän. Hän sekä hänen vaimonsa omistautuvat täysin palvelemaan seurakuntaa. He tietävät vainon todellisuuden. Kylän tilanne ei satuta ainoastaan aikuisia, vaan se vaikuttaa myös Fasiliin ja Ezanaan.
Ermiaksella ei ole varaa lähettää lapsiaan yksityiskouluun, jossa heitä ei kohdeltaisi kaltoin uskonsa takia.
”Vainon vuoksi olimme vaikeassa tilanteessa”, hän sanoo. ”Jopa kouluissa, joita lapsemme ennen kävivät, oli vaikeaa. Vaikka he olivat parhaiden oppilaiden joukossa, lapsillemme ei annettu heidän ansaitsemiaan arvosanoja, vaan heidän kokeidensa arvosanoja alennettiin.”
Ermiaksella ei ole varaa lähettää lapsiaan yksityiskouluun, jossa heitä ei kohdeltaisi kaltoin uskonsa takia. ”Halusin sitä heille, ja vaikka mietin sitä paljon, ei minulla ollut varaa lähettää heitä sinne”, hän sanoo.
Tyypillisesti Fasilin ja Ezanan tarina olisi voinut päättyä tähän, mutta tällä kertaa lopputulos tulee olemaan erilainen.
Yhteisöllinen koulu kaikille
Yksi Open Doorsin tuen kohteista Etiopiassa on nimeltään Silta-projekti. Nimensä mukaisesti sen tavoitteena on luoda silta kristillisen yhteisön ja sitä ympäröivän yhteisön, kylän tai kaupungin välille.
Koulu on yksi näistä projekteista Fasilin ja Ezanan kylässä. Se ei ole varsinaisesti kristillinen koulu, vaikka sen omistaakin Yohannesin seurakunta ja sitä käytetään seurakunnan tarpeisiin. Se tarjoaa myös turvallisen paikan kristityille lapsille saada koulutusta.
”En enää ole huolissani lasten turvallisuudesta, sillä koulualue on seurakuntani omaisuutta”, Ermias toteaa huojentuneena.
Yhteisö piti siitä, että tarjosimme ilmaista koulutusta köyhille, joilla ei ollut varaa kustantaa lastensa koulunkäyntiä.
ERMIAS*
Pojatkin pitävät uudesta koulustaan. ”Rakastan koulussa käymistä, rakastan leikkimistä ystävieni kanssa”, Fasil sanoo.
Kaikkia alueen asukkaita kohtaan osoitettu rakkaus on muuttanut monien ihmisten käsityksiä kylässä asuvista kristityistä.
”Open Doorsin rakennettua tämän koulun alueellemme toi se mukanaan suuria muutoksia”, Yohannes sanoo.
”Yhteisö alkoi tunnustaa koulumme, ja viha meitä kohtaan alkoi vähitellen muuttua. Sen lisäksi he pitivät siitä, että tarjosimme ilmaista koulutusta köyhille, joilla ei ollut varaa kustantaa lastensa koulunkäyntiä. Se muutti meihin kohdistuneen vihan, ja he alkoivat pitää meistä.”
*Nimi muutettu turvallisuussyistä
Katso video
