Kun Mikael Juntunen lähtee 7. kesäkuuta kesäkiertueelle, hän kutsuttaa itsensä kylään eri puolille Suomea. Nauhuri käy, kun kahvikupin äärellä jutustellaan leppoisasti niitä näitä, ja välillä sukelletaan myös pintaa syvemmälle.
Kekkosen näköinen mies siemaisee kahvia Radio Dein keltaisesta mainosmukista ja päräyttää käyntiin aamun kuuntelijakisan, jossa etsitään vastausta erikoiselle äänitörähdykselle. Mikaelin Tiuhti-koira vaihtaa laiskasti makuupaikkaa Mannerheimintien studion kokolattiamatolla ja antautuu auliisti sisääntulijan rapsutukselle.
Mikael Juntunen on armoton tarinaniskijä. Tamperelaistuneella Kainuun kasvatilla ei mene jauhot suuhun, oli päivän puheenaiheena sitten kakkureseptit, kuntavaalit tai kiekkokierros. Entinen Ylen uutis- ja ajankohtaistoimittaja, pitkän linjan jääkiekkoselostaja tuli taloon vuonna 2017, ja löysi luontevasti paikkansa Dein aamulähetyksestä.
Hyväntuulinen juontaja kertoo, että some-aikana aamun käsikirjoitus voi mennä joskus kokonaan uusiksi kuulijalta saadun viestin tai valokuvan myötä.
”Tuntuu hyvältä, kun ihmiset luottavat ja haluavat jakaa aamuhetkiään kanssani.”
– Tuntuu hyvältä, kun ihmiset luottavat ja haluavat jakaa aamuhetkiään kanssani. Facebookiin saattaa tulla jo kuvia ennen kuin ehdin niitä pyytääkään. Tässä työssä syntyy tavallaan anonyymejä ystävyyssuhteita. Emme tunne toisiamme ja silti me viestittelemme keskenämme. Vetää nöyräksi ja hiljaiseksi, kun saa olla tällaisen välikappaleena, että hengitämme ikään kuin samaa ilmaa, täytämme samaa tarvetta, ja heräämme yhdessä uuteen aamuun.
Monipuolinen lahjakkuus
Kahden lapsen isästä ja Katjan puolisosta on moneksi. Nuorempana hän oli ikäluokkansa Suomen nopeimpia pikajuoksijoita. Musikaalista Mikaelia on myös kuultu suomigospelia soittavassa Heurekassa. Onpa hänen kynästään syntynyt niin urheilu- kuin elämäkertakirjojakin.
Paukan pommi
Varmasti se isoin tarina löytyy kuitenkin omasta suvusta, tammikuulta 1940. Tällöin Suomussalmen Juntusrannalla elänyt Lyyti-mummo juoksi viholliskoneita pakoon talonsa pommikellariin naapuriväen kanssa. Neljästätoista kellariin ahtautuneesta poistui elävänä vain Mikaelin vakavasti loukkaantunut mummo sekä hänen kaksi lastaan. Toinen heistä oli Mikaelin tuleva isä, silloin 2-vuotias Matti.
”Se toi kyllä myös tiettyä armollisuutta ja ymmärrystä, että ollaan suuremman johdatuksessa.”
Vaikka Lyyti menettikin tuona traagisena päivänä neljä lastaan, toisen jalkansa, kuulonsa ja likipitäen sokeutuikin, hän oli Mikaelin mukaan hyvin määrätietoinen ihminen ja eli sodasta selvittyään tyytyväisenä elämäänsä.
– Mummo oli hyvin ehdoton uskossaan ja aika armoton niitä kohtaan, jotka eivät uskoneet. Hän sanoi suoraan, että helvettiin menet, jos et ota Jeesusta vastaan. Hän puolusti viimeiseen hiuskiehkuraansa asti sitä uskoa, minkä oli löytänyt. Se toi kyllä myös tiettyä armollisuutta ja ymmärrystä, että ollaan suuremman johdatuksessa.
Mikael kuvaa sukunsa sotakokemuksia vuonna 2005 ilmestyneessä Paukan pommi -kirjassaan (Myllylahti).
Jalkautuminen ihmisten arkeen
Innokas tarinoiden metsästäjä muistelee haikeudella kahden vuoden takaista kesäkiertuetta, jolloin hän matkasi Radio Dein mobiililavan kanssa halki Suomen, mukanaan gospel-muusikot ja virtuoottiset läpänheittäjät Mika Karola, Sami Asp, Dein myyntipäällikkö Pekka Vaismaa, monitoimimies Kimmo Ala-Penttilä ja Kristityt Yhdessä ry:n leidit. Tuolloin jututettiin ihmisiä turuilla ja toreilla.
– Olen monenlaisia kiertueita elämässäni tehnyt, mutta en mitään tällaista. Se oli ihan mahtava kokemus, ja siitä jäi kaipaus, että pitäisi päästä uudelleen.
Koronan vuoksi isompi kesäkiertue jouduttiin perumaan viime kesänä, mutta Mikaelin ajatushautomossa syntyi uudenlainen idea jalkautua ihmisten koteihin nauhurin kanssa. Näistäkin kohtaamisista jäi paljon hyvää muisteltavaa.
– Esimerkiksi ennen viime kesää en tiennyt Radio Dein Ystäväkalenterin karhukuvaajasta Valtteri Mulkahaisesta muuta kuin hänen ottamansa mahtavat luontokuvat. Kun joimme siinä yhdessä kahvia ja jutustelimme, niin alkoikin selvitä paljon kaikenlaista mielenkiintoista hänen elämästään.
Oma minä likoon
Mikaelin alituinen halu selvittää asioita ja ”työntää päänsä joka paikkaan” kuljettaa häntä taas kesäkuussa Lapin Kolarista aina Suomen itärajalle ja takaisin etelään saakka.
”Olen valmis aidosti kuuntelemaan ihmistä”
– Kun menen haastattelemaan, olen kyllä valmistautunut, mutta revin aina kysymyspaperit ennen sitä. Mutta kyllä sekin onnistuu, että menen vaan ovesta sisään ja alan hommiin tietämättä yhtään, mitä on tulossa. Olen valmis aidosti kuuntelemaan ihmistä hänen omassa ympäristössään.
Mikael on huomannut, että joskus juttu pysyy iloisessa ja hilpeässä tunnelmassa, toisinaan kaivaudutaan pintaa syvemmälle, ja elämän koko kirjo näyttäytyy.
– Kysyy rohkeutta avata itsensäkin, mutta kun pöydän toisella puolella istuva näkee, että minä olen avoin kaikille asioille, ja että se toimii molempiin suuntiin, haastateltava ei koe kohtaamista urkintatilaisuutena. En kovin paljon availe omia asioitani radiossa, mutta joka tuntee minut, tietää, että kyllä minä kuitenkin salakavalasti niitä omiakin ajatuksiani sinne livauttelen.
Mikael Juntusen haastattelu on alun perin julkaistu Radio Dein ystävien Aalloilla-lehdessä 2/2021. Tilaa itsellesi näytenumero.
Kuuntele Mikael Juntusen haastattelu Kristityt Yhdessä ry:n Kutsu vapauteen -sarjassa.
Kuva: Jani Laukkanen
