Kirjoittanut
Mistä kahden regimentin opissa on kyse, ja miksi tarvitsemme ymmärrystä siitä erityisesti tänä aikana? Kysymystä pohtii teologian tohtori Raimo Mäkelä.
Viimeistään Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on tehnyt ajassamme erityisen näkyväksi sen, että valtion ja kirkon suhde voi olla hyvin erinäköinen riippuen yhteiskunnasta ja historian vaiheesta. Rovasti ja teologian tohtori Raimo Mäkelä listaa malleja siitä, miten kirkon ja valtion suhteita on määritelty: esimerkiksi Venäjällä hallitsija ja valtio ovat ortodoksisen kirkon yläpuolella. Kirkko palvelee valtiota sen alaisena.
Kirkko voi myös pyrkiä hallitsemaan valtioita, joiden se katsoo kuuluvan itselleen. Tällöin se mieltää olevansa maallisten hallitsijoiden yläpuolella. Esimerkiksi Vatikaanissa katolisen kirkon paavi johtaa sekä maallista valtiota että kirkkoa. Kirkko ja uskonnottomaksi tullut maailma, sekulaari valtio, voivat myös olla täysin erillään toisistaan. Jos kirkko mieltää itsensä vain lähetysyhteisöksi, se saattaa esittää yhteiskunnalle noudatettavaksi kristillisiä normeja.
Uskonpuhdistuksessa syntyi malli, jossa valtiolla ja kirkolla on kummallakin oma tehtäväalueensa. Kahden regimentin mallin vaikutus näkyy erityisesti niissä maissa, jotka luterilainen uskonpuhdistus läpäisi.
– Kyse ei ole niinkään ”opista”, vaan tavasta nähdä todellisuus. Tämä malli on kuin avain koko luodun sekä aineellisen että hengellisen näkemiseen ja ymmärtämiseen. Se tarjoaa selityksen Jumalan luomaan todellisuuteen, jota Jumala viime kädessä hallinnoi, Raimo Mäkelä avaa.
Jumala antaa vallan – ja hänelle olemme sen käyttämisestä vastuussa
Regimenttimallissa nähdään, että Jumalan luomistyön ja hänen lakinsa perusteella valtion tehtävänä on huolehtia oikeudenmukaisuuden toteutumisesta yhteiskunnassa. Terveen järjen käytöllä on tärkeä merkitys. Uskonpuhdistaja Martti Luther totesi jopa niin, että ”parempi on viisas ja jumalaton hallitsija kuin tyhmä ja hurskas”. Kirkon ensisijainen tehtävä on välittää Jeesuksen sovitus- ja lunastustyön perusteella evankeliumia maailmalle lähetyskäskyn mukaisesti.
– Kumpikaan regimentti eli hallintavalta ei ole toisen yläpuolella, vaan molempien yläpuolella on sama Herra. Ne eivät ole siis irrallaan toisistaan mutteivät myöskään sekoitu eivätkä sulaudu toisiinsa, Raimo Mäkelä selittää.
Sellaisissa olosuhteissa on periaatteessa oikeus kapinaan muodossa tai toisessa.
Lutheria mukaillen hän toteaa Jumalan sanovan keisarille ja muille hallitsijoille: maallinen hallintavalta on teidän, olette siitä vastuussa minulle. Seurakunnalle Jumala sanoo, että sen tehtävänä on julistaa evankeliumia. Seurakunnan tulee harjoittaa tervettä kriittisyyttä suhteessa valtioon ja muistaa ainutlaatuinen esirukoustehtävänsä. Seurakunnilla onkin kaksi raidetta, joilla kulkea: rukousraide ja diakoninen raide.
Hän toteaa, että jos esivallasta tulee laittomasti ja karkean mielivaltaisesti hirmuvaltias, ollaan demonisessa tilanteessa. Tällainen hallinto ei voi toimia Jumalan mielen mukaisella tavalla.
– Sellaisissa olosuhteissa on periaatteessa oikeus kapinaan muodossa tai toisessa.
***
Haluatko lukea koko artikkelin? Lue se Uuden Tien verkkolehdestä.
