Kun Raimo Mäkelä julkaisi 25 vuotta sitten ensimmäisen narsismia käsittelevän kirjansa, käynnistyi samalla suomalainen keskustelu luonnehäiriöistä.
Teologian tohtori Raimo Mäkelän kirja Naamiona terve mieli – Kuinka kohtaan luonnehäiriöisen (Perussanoma 1997) täyttää ensi vuonna neljännesvuosisadan. Sittemmin narsismista ovat kirjoittaneet muutkin ja myös Mäkelältä on ilmestynyt toinen teos aiheesta: Sydämen haava – Naisnarsistin miesuhri (Perussanoma 2010).
Ensimmäisen kirjan nimi kertoo yhdestä merkittävästä narsistin tunnuspiirteestä: hän vaikuttaa ulospäin aivan tavalliselta – tai jopa tavallistakin fiksummalta, hauskemmalta ja tyylikkäämmältä. Lähempi ja pidempi tuttavuus paljastaa kuitenkin ”naamion” takana olevan todellisuuden.
– Narsistin leimallisimmat piirteet ovat ylikorostunut itsekeskeisyys ja häikäilemättömyys sekä kyvyttömyys ottaa toista ihmistä huomioon, Mäkelä luonnehtii.
Narsisti on arvaamaton ja manipuloiva, käyttää psyykkisen väkivallan keinoja ja luo ympärilleen pelkoa ja riitoja. Hän on taitava uskottelemaan, että parisuhteen tai työyhteisön ongelmien syy on jossakussa toisessa.
– Uhrit ovat usein kilttejä ihmisiä. He eivät joko tunnista ilmiötä tai uskalla puhua ahdistavasta tilanteestaan.
”Miten julistajat puhuvat itsestään?”
Narsisteja on paljon johtavissa asemissa ja ammateissa, joissa on mahdollisuus vaikuttaa toisiin ja olla esillä. Heitä löytyy esimerkiksi esiintyvistä taiteilijoista, puhujista, puheenjohtajista, yrittäjistä, upseereista ja opettajista.
Mäkelän mukaan yksi merkittävä narsistien temmellyskenttä on seurakunta. Luonnehäiriöisistä saarnaajista ja hengellisen työn tekijöistä puhutaan vähän, mutta pelkästään Mäkelä on kohdannut kymmeniä tapauksia kansankirkkomme piirissä.
– Ensimmäisen kirjan julkaisun jälkeen minulle tuli 30 yhteydenottoa, kaikista yhdeksästä hiippakunnasta. Yleensä hankalat henkilöt olivat joko kirkkoherroja tai talouspäälliköitä.
Ongelmaksi tapausten käsittelyssä muodostui usein se, että evankelisluterilaisen kirkon työntekijät ovat virassa, josta heitä ei saa pois kuin selkeä virkavirhe.
– Yhdessäkin tapauksessa jopa piispa kävi lyömässä nyrkkiä pöytään ja sanomassa, että asiaan täytyy tulla muutos. Silti kirkkoherraa ei voitu irtisanoa. Kun kyseessä on julkisoikeudellinen yhteisö, kukaan ei ota vastuuta.
Vapaakristillisissä yhteisöissä ongelmat ovat usein toisenlaisia.
– Siellä talous perustuu seurakuntalaisten lahjoituksiin. Silloin on vaarana, että hengelliset johtajat yrittävät mielistellä ja voittaa seurakuntalaiset puolelleen.
”Kilttien ihmisten yhteisö on helppo areena saada valtaa. ”
Mikä sitten tekee seurakunnista niin otollisen maaperän narsistisille johtajille?
– Yleinen vaikutelma on, että seurakunnassa kaikki ovat kilttejä ja siellä vallitsevat sopusointu ja myönteisyys. Vaikeat ihmiset ja aiheet saatetaan lakaista maton alle.
Kilttien ihmisten yhteisö on myös helppo areena saada valtaa.
– Jos esimerkiksi luonnehäiriöinen ihminen tulee uskoon ja mukaan hengelliseen yhteisöön, hän ei pääse persoonallisuudestaan eroon. On erittäin harvinaista, että narsistinen ihminen tulisi todelliseen synnintuntoon omasta taipumuksestaan.
Joskus narsismi pukeutuu tekonöyryyteen, useimmiten kuitenkin valovoimaiseen esiintymiseen ja kaunopuheisuuteen.
– Aluksi luonnehäiriöinen johtaja on kaikkien mielestä hurmaava, sitten ihmiset alkavat jakautua kahtia. Toisilla ihastus syvenee, toiset alkavat kokea hänet uhkaavaksi ja ahdistavaksi. Narsistilla onkin tarve kerätä ympärilleen paitsi uhreja, joita hän voi alistaa, myös ”hovin jäseniä”, joita palkita ja mielistellä, Mäkelä selventää.
Hän huomauttaa, että vaikka narsisti vaikuttaa todella itsevarmalta ja vahvalta, hän on todellisuudessa ilmiasunsa täydellinen vastakohta.
– Hän on surkimus, joka hankkii voimansa toisista ihmisistä. Sen jälkeen, kun hän on imenyt voiman heistä, hän heittää heidät pois kuin märän rätin.
Usein ihmiset ihastuvat niihin, jotka ovat ihastuneita itseensä. Mäkelän mukaan juuri siinä piilee ongelman ydin.
– Jos ihmisen ihanteena pidetään itseään korostavaa henkilöä, se ylläpitää narsistisia taipumuksia. Olen erityisen huolissani kulttuuristamme, jossa ihminen on nostettu Jumalan asemaan. Jos ihmiset eivät voi jumaloida itseään, he imevät itseltään puuttuvia asioita idoleiltaan.
Raimo Mäkelä kehottaakin seuraamaan, miten julistajat puhuvat itsestään. Kertovatko he vain onnistumisistaan vai myös heikkouksistaan ja virheistään?
– Nöyryys ja valmius tunnustaa oma syntisyytensä ovat terveen merkkejä. Terve johtaja ei myöskään etsi kuulijoittensa sääliä eikä hoidata itseään seurakunnalla. Myös jos ihminen esittää omat mielipiteensä ainoina oikeina tai asettuu muualla tavoin toisten yläpuolelle, pitäisi hälytyskellojen soida.
Mäkelä muistuttaa, että Raamatun johtajuusihanne pohjautuu nöyryyteen. Esimerkiksi Paavali kertoo hyvin avoimesti omista virheistään ja heikkouksistaan.
– Lisäksi sekä Vanhan että Uuden testamentin puolella jopa kuvataan narsistisia ihmisiä. Olen löytänyt Sananlaskujen kirjasta 16 sananlaskua, joiden muotokuva narsistista voisi olla suoraan jostakin nykyaikaisesta psykologian oppikirjasta.
Niin sananlaskuissa kuin vaikkapa useissa Paavalin kirjeissä annetaan myös selkeitä ohjeita luonnehäiriöisten kohtaamiseen.
– Olen tiivistänyt niistä neljän kohdan toimintaohjeet narsistin uhreille. Ohje kuuluu: Tiedosta. Taistele. Jos et voi taistella, pakene. Ellet voi paeta, sinun on suostuttava kärsimään. Tiedosta kuitenkin kärsimyksesi, ettei se ahmaisisi sinua, ja etsi kaikki mahdolliset henkireiät.
Kuka
Raimo Mäkelä
– teologian tohtori, valtiotieteen maisteri ja luonnehäiriöasiantuntija
– työskennellyt muun muassa OPKOn pääsihteerinä ja Suomen Raamattuopiston Säätiön toiminnanjohtajana
– toiminut Perustan vastaavana päätoimittajana, ja toimii edelleen vapaana luennoitsijana ja kirjoittajana
– kirjoittanut useita kirjoja, joista Naamiona terve mieli -teosta on myyty yli 24 000 kappaletta ja käännetty useille kielille (uusin ja 12. painos vuodelta 2021, Päivä Osakeyhtiö).
