Raisa Cacciatore juoksi kirjaimellisesti kipujaan päin vuonna 2005. Juoksumatolla hän huomasi hokevansa yhä uudelleen päässä pyörivää riimiä: kipu, pelko, ahdistus, turvattomuus, yksinäisyys… – Päätin, etten enää juokse pakoon pintaan väkisin pyrkiviä tunteitani ja ahdistuksen aiheitani.
Lasten ja nuorten oikeuksien ja kasvurauhan viisaana ja lujana puolustajana tunnettu Raisa Cacciatore on onnistunut kääntämään kipunsa voimaksi, jota hän on hyödyntänyt työssään.
Väestöliiton seksuaaliterveysklinikan asiantuntijalääkäri kiertää vanhempainilloissa ja pitää lähes sata luentoa vuosittain. Yleisöistä löytyy paljon hyvää kasvatustahtoa. Toisten vanhemmuus ei riitä lasten turvallisuuden takaamiseen, mistä huostaanottojen määrän valtava kasvu kertoo.
Suomi on ”riippuvuuksien luvattu maa”. Kansantauti masennuskin vie monelta lapselta kasvattajan. Työntekoon uppoutuminen tuottaa niin ikään poissaolevia vanhempia. Eläminen on niin kallista, mistä syystä vanhemmat huhkivat hiki päässä siinä vaiheessa, kun lapset tarvitsisivat heitä eniten.
”Hyvinvointiperhe” voi olla lapselle julma. Kun kaikki on kvartaalitaloudessa tehostettu, pätkätyöt ja pyhä sähköposti syövät miestä ja naista. Kotiin tultuaan kiltit suorittajavanhemmat avaavat läppärin ja kommunikaattorin i-podin viereen ennen facebookiin uppoutumista.
– Moni nykyvanhemmista on kasvatettu avainkaulalapsina, joilla omat hyväksytyksi tulemisen tarpeet jäivät tyydyttämättä. Lapsi ei tyydytä näitä tarpeita. Siksi on niin paljon palkitsevampaa uhrata elämänsä työnteon alttarille. Työssä voi rakentaa saavutuksia ja todistaa olevansa jonkun arvoinen.
– Jos kaikki ovat kotona tyytymättömiä, voi alkaa vetäytyminen perheestä: vanhempi viihtyy yhä enemmän työssä tai hankkii sivusuhteen.
Raisa Cacciatore puhuu normaalin arjen ja perheeseen sitoutumisen puolesta. Vanhemman on vain otettava pieniä askelia päivästä toiseen ja kasvatettava lapsensa niin hyvin kuin osaa.
– Kaikista ei ole vanhemmiksi, mutta heiveröinenkin vanhemmuus voi täydentyä, jos vanhempi saa tukea ja lasten lähettyvillä on hyviä isovanhempia, kummeja, naapureita, tarhatätejä ja opettajia. Monia katastrofeja saadaan korjattua tukivanhemmuudella.
– Lapsi on onneksi käsittämättömän sitkeä ja elinvoimainen otus, joka voi selvitä hyvinkin hankalista oloista, Raisa Cacciatore tietää.
Kipupisteidensä kanssa kärvistelyyn ei tarvitse välttämättä käyttää koko ikäänsä. Tärkeintä on, että haavojaan lähtee hoitamaan.
Lue lisää Raisa Cacciatoren elämästä ja ajatuksista tään viikon Sanasta.
